Ilmastotiede osoittaa yksiselitteisesti, että jo kahden asteen lämpeneminen olisi kohtalokasta maailmalle.
Tästä yksinkertaisesta syystä allekirjoitin eilen lauantaina vaatimuksen ilmastolaista Turussa, “Polttava kysymys” -kampanjan tapahtumassa. Sitoutumalla nyt 5 % vuotuisiin päästövähennyksiin voimme estää tragedian. Ehkäisy maksaa, mutta vähemmän kuin vahigot.
Sunnuntain uutisvirrasta nousee kaksi lohdutonta otsikkoa. Eero Heinäluoma syyttä energiaverotusta asumiskustannusten noususta. YLE:n mukaan atoilijat puolestaan karttavat uutta etanolipitoista E95 bensaa moottorivaurioiden pelossa.
Heinäluoma tietää hyvin, että verouudistuksen tavoite oli nimenomaan rokottaa kulutusta ja ohjata meitä ympäristölle vähemmän haitallisten energiamuotojen käyttöön. Samanlaista valtion ohjausta tulee merkittävästi lisää jos ilmastolaki joskus toteutuu. Heinäluoma käytännössä vastustaa ilmastoa suojelevia toimia.
Bensatankilla pähkäilevän autoilijan ongelma johtuu epävarmuudesta. Tietämättömyys oman auton ominaisuuksista johtaa valitsemaan saastuttavamman E98-laadun, joka ei kuitenkaan varmuudella aiheuta autolle vaurioita. Maailman pelastaminen pienillä vihreillä teoilla kaatuu laiskuuteen, sillä kyllä tieto löytyisi valmistajalta tai auton ohjekirjasta.
Ilmastolakia oli allekirjoittamassa silmiinpistävän nuori joukko. Selitys on yksinkertainen. Ilmaston muuttuminen vaikeuttaa elämää sitä enemmän, mitä enemmän sitä on edessä.
Vaalien villitsemä Heinäluoma ja E98:n varmuuden vuoksi valitseva autoilija tietävät aivan hyvin tekevänsä väärin. Ilmastonmuutos on todellinen, mutta se ei uhkaa heitä yhtä paljon kuin heidän lapsiaan tai vielä syntymättömiä.
Jokainen ilmastonsuojelua väheksyvä poliittinen ulostulo lisää tulevien sukupolvien taakkaa. Jokainen litra tankkiin solahtavaa fossiilista hiilivetyä vähentää mahdollisuuksiamme välttää ilmastonmuutoksen vakavimmat seuraamukset.
Siksi juuri tarvitsemme ilmastolakia. Se antaa poliitikolle selkärankaa puolustaa ikäviltä tuntuvia päätöksiä ja autoilijalle sen ripauksen viitseliäisyyttä, joka tarvitaan ohjekirjan kaivamiseen hansikaslokerosta.
Morjensta taas Saska!
En ota kantaa ilmastotieteeseen sinänsä, koska se on minulle liian iso asia. Tiedän vain, että taloomme johtavalla tiellä on ollut enemmin lunta kahtena viime vuonna, kuin aikaisemmin.
Tai ainakin siltä minusta tuntuu.
Ja juuri tuo tuntuminen ihmisessä aiheuttaa varmasti sen uuden bensan karttamisen.
Netti- ja lehtikirjoitukset ovat nimittäin väärällään kommentteja, joissa kerrotaan auton kuluttavan uutta bensiiniä enemmän, kuin vanhaa ja edullisuus on näennäistä. Ja jos ihmiselle näin sanotaan, hän käyttää tuota saastuttavampaa bensiiniä, jota tuntuu kuluvan vähemmän.
Näinollen vika on poliitikoissa: kestävämmän kehityksen bensiinin on oltava huomattavasti edullisempaa. (Tässäpä Sinulle oiva teema vaalityöhösi)
Kysymys ei siis olekaan laiskuudesta, vaan uskon, että ihmiset ovat tehneet paljonkin töitä, löytääkseen nuo kulutuksesta kertovat kirjoitukset ja toimivat sen mukaan. Ei siinä autojen ohjekirjoja selailla, koska sieltä ei tuota tietoa löydy.
Yllä olevan kirjoittaminen oli minulle helppoa koska autoni käy dieselillä.
Mutta siinä mielessä olen ilmastorikollinen, että huomasin uusien energiansäästölamppujen kuluttavan vähemmin sähköä, kuin hehkulamppujen. Ja koska tuvassa on aina valoa liian vähän, ruuvasin kahden pallovalaisimen lisäksi kattoon kaksi kirpputorilta löytynyttä pallovalaisinta lisää ja niihin uudet lamput.
Nyt minulla on siis neljä valaisinta tuvan katossa. Eikä niitä kannata päivälläkään sammuttaa, koska kuluttavat niin vähän sähköä. Lisäksi nuo uudet lamput kehittävät erittäin vähän lämpöä, jolloinka niiden aiheuttama, muodollinen säästö menee talon lisälämmitykseen. Tai ainakin: siltä minusta tuntuu.
Muuten en ota kantaa lakiin hehkulamppujen kieltämisestä, koska en siitä mitään ymmärrä. Ihmettelen vain itsekseni, mitä tapahtuu kaikelle sille elohopealle, joka niiden mukana joutuu kaatopaikoille ja vesistöön. Ainoastaan osahan näistä lampuista kerääntyy ongelmajätteeksi. Loput kaatopaikoille ja luontoon.
Ihan totta: jos ympäristöä suojelevaan kulutukseen halutaan ohjailla hinnoilla, niin silloin sen luontoystävällisemmän kuuluu olla halvempaa. Nykyinen veroetu ei näköjään tee vielä tarpeeksi isoa eroa näiden kahden bensalaadun välille, osittain juuri siksi, että ekobensan energiasisältö on vähän alempi.
Itse tankkaan dieseliä. Tajusin vasta viime viikolla, että siinäkin Paimion K-Supermarketin luona olevassa Nesteen tankissa on sitä sademetsädieseliä, joka
* lisää ilmastopäästöjä
* tuhoaa sademetsiä
* syventää ruokakriisiä
Tajusin sen vasta nyt, sillä eihän Neste asiaa pahemmin mainosta. Ja minun sentään piti olla jotenkin asiasta kiinnostunut.
Ympäristön suojelun jättäminen ihmisten päätösten varaan ei toimi. Pienistä teoista syntyy pieniä vaikutuksia. Ja monesti ne pienetkin teot jäävät tekemättä tai osuvat täysin ohi maalin.
Sikäli voin yhtyä Heinäluoman käsitykseen, että todellakin kaikki nämä “uudet” energiaverot yms. vaikuttavat negatiivisimmin juuri köyhimpien elintasoon. Kun vähätuloisemman väestön suurin menoerä on juuri elämiseen (johon kuuluu myös asuminen)käytettävä osuus, on selvää, että näihin kohdistuva verotus on epäoikeudenmukainen.
Mitenkään en ole saanut itseäni ymmärtämään miksi joudun maksamaan jätemaksua sellaisista jätteistä joita en edes halua, eli ostaessani 100 grammaa lauantaimakkaraa saan melkein saman verran muovia “kaupanpäälle”. Minulle kyllä kelpaisi makkara paperiin käärittynäkin.
Olisi löydettävä joku keino jolla tarpeettoman (saastuttavan, ilmastolle haitallisen jne) jätteen tuottaja saadaan tuottamastaan jätteestä vastuuseen, ei kuluttaja joka pakosti joutuu jätettä kylkiäisenä ostamaan.
Tämä Sinun blogisi, Saska, on siitä mainio ja toimiva, että yleensä vastaat jotakin, vaikka lähetetty kommentti olisi kuinkakin paljon ristiriidassa omien ajatustesi kanssa.
Tai mikäli et vastaa, kommentti kuitenkin näkyy yleisölle.
No hyvä.
Haluaisin ihmetellä tuota Tauno Lehtosen kommenttia ja samalla kysynyt omaa mielipidettäsi. En nimittäin tiedä, missä muualla voisin vääntää tuolle Lehtoselle rautalangasta nykykaupan toimintamallia.
Lehtonen haluaisi siis ostamansa makkaran paperiin käärittynä, jotta ei syntyisi pakkausjätettä. Sama tietenkin koskisi lähes kaikkia muitakin elintarvikkeita, jotka ovat pakattuja. Koska olen syntynyt 40-luvun lopulla, muistan hyvin vanhat maito- ja lihakaupat, joissa 4-6 ihmistä palveli asiakkaita punniten ja pakaten. Maito noudettiin omaan maitokannuun. Mitaten pikkumitalla ja isollamitalla.
Joka korttelissa oli kauppa jokaiselle elintarviketyypille erikseen. Eli oli maitokauppa, lihakauppa ja siirtomaatavaraliike muille elintarvikkeille. Siis joka korttelissa.
No, siirretäänpäs tämä Lehtosen haluama malli Paimioon:
Paimion elintarvikeliikkeissä punnittaisiin lauantai- ja lenkkimakkara paperiin, jauhokilo pakattaisiin asiakkaan omaan pussiin ja tietenkin, maito Lehtosen omaan maitokannuun, jottei synny jätettä. Samoin KAIKKI muutkin elintarvikkeet.
Jos nyt vertaan 50-luvun elintarvikeliikkeitä ja niiden, yhden korttelin asiakasmääriä nykyisiin, olettaisin, että esim. Paimion S-marketissa olisi palvelevia, viipaloivia, punnitsevia, mittaavia ja paperiinpakkaavia myyjiä jotakuinkin sellaiset 250 henkeä, jotta kaikki saisivat haluamansa, edes samana päivänä.
No; sitten Lehtonen kirjoittaisi Saskan blogiin: ”Mitenkään en ole saanut itseäni ymmärtämään miksi joudun maksamaan elintarvikekkeista viisinkertaista hintaa Ruotsiin tai Saksaan verrattuna.”
Lakkasin uskomasta vapaa-ehtoiseen ajatteluun viimeistään silloin, kun taloyhtiössämme joskus lähes 20 vuotta sitten tehtiin kysely, jossa sai mm. ilmoittaa asunnossa olevat vuotavat vesikalusteet. Asuntoja oli 90 ja vuotavia hanoja ja pyttyjä 74. Kaikki olivat kuitenkin aina sitä mieltä, että säästää pitää. Ainoa keino ohjata suurten massojen kulutusta haluttuun suuntaan on hinnoittelu tai ei-toivottujen tuotteiden poistaminen markkinoilta. Kaikilla muilla konsteilla hanke jää muutamien harvojen puuhasteluksi.
Tässä bensiiniasiassa tuntuu vielä löytyvän viisaita ihmisiä niin että päät kolisee. Ja media julkaisee kritiikittä ihan mitä vaan. Kunnallislehdessä bensiinikauppias kertoi E10:n olevan vahingollista kaikille autoille. Millä ihmeen eväillä hän sellaista puhuu? Jenkeissä on samalla tavaralla ajettu jo 80-luvun lopulta lähtien. Mutta mitäpä ne Amerikassa autoilusta tietävät. Tai ainakin Piikkiössä tiedetään ilmeisesti paremmin.
Tänään Turun Sanomissa oli iso juttu jonkun tekemästä “tutkimuksesta”, jonka mukaan E10:llä kulutus kasvaa huomattavasti, autosta häviää teho ja moottori alkaa nakuttaa. Voi elämän kevät! Kuvatekstissä tankkaaja kertoi Porvoon keikan maksaneen ennen 40 euroa ja nyt 65. Onko millään mitä lehteen painetaan mitään rajaa? Voisin helposti teettää kavereillani tutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset haluavat, että vanhojen metsien hakkuut, turpeen energiakäyttö ja lintujen metsästäminen lopetetaan ja lisäksi valtion tulisi panostaa pikimmiten muutama miljardi per vuosi luonnonsuojelualueiden hankintaan, tuhottujen soiden ja lintuvesien ennallistamiseen, ympäristöhallinnon kehittämiseen ja lintutornien rakentamiseen. Pääsisköhän sillä lehteen?
Heh, Jari, varmaan pääsee, jos kaverisi on toimittaja.
Voi elämän kevät! Se on moottorin nakutus isompi asia kuin ilmastonmuutos, sillä moottorin nyt kuulee jokainen.
Ja Stefano, näinhän se on, että hinnoissa se näkyisi. Pakkausjäte on toisinaan turhaa, mutta useimmiten kuitenkin tarpeellinen ja jopa ympäristölle edullinen vaihtoehto, sillä se vähentää hävikkiä.
Taunon kanssa olen samaa mieltä siitä, että maksu saasteista pitää mennä tavaran tuottajalta, mutta tietysti sen lopullinen maksaja on aina kuluttaja. Esimerkiksi siellä bensapumpun (tai löpön) ääressä hinnoissa pitää jatkossa olla enemmän ympäristöveroa, jotta ihmiset tekee oikeita valintoja. Ja sademetsäbensan kaltaiset tuotteet pitää kieltää lailla, eikä jättää tavallisten ihmisten ongelmaksi.
Sen verran vielä palaan aiheeseen, että toki ymmärrän sen, että lopullinen maksaja on aina kuluttaja, mutta jotenkin riepoo se, että ensin maksan pakkauksesta, joka yleensä vielä on muovia, ja sitten maksan sen hävittämisestä. Joka taas yleensä on ongelmajätettä.
Stefanolle vaan sen verran, että miksi niitä paketintekijöitä pitäisi olla juuri S-marketissa. Niinkö tuo suuruuden ihannointi on vallannut mielen, että pikkukaupat ja pientuottajat vallan ovat vallan unohtuneet. Joskus taannoin, kun vihreät olivat vielä vetreitä ja esittivät vaihtoehtoja kovalle kapitalismille, käytiin jopa mielenosoituksia “kivijalkakauppojen” puolesta.
Vaan nyt on ajat muuttuneet ja annetaan rahan ratkaista luullen, että se hoitaa homman. Eipä taida yksikään vihreä tänä päivänä asettua poikkiteloin nykymenoa vastaan
Niin ne tavoitteet ja keinot vaihtelee ja hallitus heittelee.
Kaipa ne lauantaimakkaran siivut johonkin pakettiin kääräistiin niissä kivijalkaliikkeissäkin? Olen käynyt kaupassa 60-luvun puolivälistä lähtien, enkä muista, että elintarvikkeita olisi sinä aikana kovin isossa mitassa myyty ilman pakkausta. Tosin paperista on siirrytty muoviin, mutta kyllä kai jätteen lisääntyminen johtuu siitä, että nykyään ostetaan tavaraa enemmän kuin ennen.
Suurmyymälöiden vastustamisen suhteen juna meni jo paljon ennen kuin vihreitä oli edes keksitty. Taitaa olla osapuilleen 40 vuotta siitä, kun Mälikkälän pellolle nousi Ekamarket ja Heps Ravattulaan. Uusien ostoshelvettien syntymistä pitkin Suomenniemen peltoaukeita voi toki rajoittaa, ja miellellään näin näkisin tehtävänkin, mutta ei se enää tuo kivijalkaliikkeitä takaisin. Ei ainakaan kovin nopeasti.
Läheskään kaikki pakkausmuovit muuten eivät ole ongelmajätettä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Minulla on teille yllätys: Vihreät eivät pidä talouskasvua tarpeellisena. Siitä on vain pirun vaikea puhua leimautumatta huuhaapuolueeksi. Yhteiskunnallinen keskustelu palautuu aina talouteen, joka selittää kaiken ja riittää selitykseksi kaikelle.
Teollistuneissa Euroopan valtioissa talouden kasvu ei ole enää vuosikymmeniin parantanut ihmisten hyvinvointia. Tavaroita, ajanvietteitä ja palveluita on tullut lisää, mutta se on eri asia. Hyvään elämään riittää perusturva: rahaa ruokaan, asuntoon ja muihin perustarpeisiin, ja mahdollisuus toteuttaa itseään tuntematta jäävänsä ulkopuolelle yhteiskunnasta. Ja tämä ei ole Vihreän ihmisen ideologinen näkemys, vaan asian vahvistavat kansainväliset tutkimukset.
Vihreiden uusi yritys viedä politiikka vähän kauemmas pelkästä talouden kirittämisestä on ehdotus bruttokansanonnellisuuden mittaamisesta. Sille hymyiltiin vinosti kun asia esiteltiin. Kauppakorkeakoulujen professorit kirjoittivat lehtiin, että mitä se semmoinen voi olla, kun eihän sitä voi mitata. On kuitenkin kummallista ajatella, että vain rahalla mitattavista asioista voitaisiin keskustella. Yhteiskunnassa pyörivän rahan määrä ei mittaa hyvinvointia, vaan ainoasteaan taloudellista aktiviteettia. Talous taas _voi_ tuottaa resursseja elämän parantamiseen, mutta yhtä lailla talouden tuoma vauraus voi ohjautua toisin: ympäristöä tuhoaviin, eriarvoisuutta lisääviin ja tyytymättömyyttä kasvattaviin palveluihin ja tavaroihin.
Mittaamalla aidosti yhteiskunnan kehitystä pelkän talouden sijaan voimme paljon paremmin vaikuttaa siihen, minkälaiseksi maailma muotoutuu. Yksi esimerkki sopivista mittareista on GPI. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Aidon_kehityksen_mittari)
Taunon kanssa olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että kivijalkakauppojen puolustamisesta ei olisi pitänyt luopua. Sunnuntaiaukiolojen hyväksyminen oli virhe. Tätä puolusteltiin mm. Osmo Soininvaaran taholta sillä, että peli oli menetetty sen jälkeen kun huoltamokaupoille sallittiin laajat aukiolot. Se ei kuitenkaan ole lainkaan sama asia; harvoinpa näki perheitä viettämässä sunnuntaita huoltamon kioskikaupassa. Nyt sen sijaan näkee, isoissa kauppakeskuksissa, ja tämä tappaa kauppoja keskustoista, ihmisten läheltä.
Kohtuutalous on toinen termi, joka kätkee sisälleen enemmän kuin äkkiseltään arvaa. Taloudellisen kasvun sijaan on pyrittävä jakamaan talouden hedelmät tasaisemmin. Tämä tarkoittaa myös työn jakamista.
Meillä taisi mennä käsitteet hiukan ristiin. Ymmärrän kivijalkaliikkeillä tarkoitettavan niitä puoteja, joita nuoruuteni Littoisissa oli äkkiä laskien 7 lyhyen fillarimatkan päässä toisistaan. Töissä omistajapariskunta ja puotipuksu. Osuusliikkeissä myymälänhoitaja ja kaksi puotipuksua. Ne lakkasivat olemasta jo 80-luvulla tultaessa. Isommissa taajamissa niitä sinnitteli vähän pidempään. Nykyinen kehitys tappaa kirkonkylien ja kaupunkien paljon suurempia marketteja.
Tuossa talouskasvussa kolahtaa. En minäkään kokkarina väitä että ihmisten elintason pitäisi nykyisestään nousta. Mutta jos haluamme säilyttää suunnilleen nykytason se edellyttää jatkuvaa talouskasvua. Muussa tapauksessa huoltosuhteen huonontumisen yms. johdosta on edessä merkittäviä leikkauksia palveluihin. Se on mahdollista, mutta moniko siihen on valmis?. Ilman talouskasvua nykyinen elitaso ei säily mitenkään. Sellaista “kaavaa” ei olekaan joka säilyttäisi elintasomme ilman talouskasvua.
Jarkko, riippuu määritelmästä. Jos elintaso tarkoittaa ihmisen tyytyväisyyttä elämään, selviämme mainiosti ilman talouskasvua. Kuten yllä totesin, tämä ei ole ideologinen väite, vaan fakta.
Talouden kasvun loppuminen ei tarkoita palveluiden romahtamista. Jos palvelut halutaan säilyttää, se on mahdollista veroastetta nostamalla. Jos taas halutaan taata vapaa kuluttaminen, veroasteeseen ei kosketa mutta palveluja leikataan.
Voimme valita kumman teemme. Talouden kasvua emme voi omalla päätöksellä jatkaa äärettömiin, sillä kasvun rajat eivät ole poliittisia, vaan fyysisiä. Maapallo ei kykene ylläpitämään tämän suuremmpaa taloutta kestävästi.
Viimeisen 20 vuoden aikana suomalaiset eivät ole kokeneet elämisen laadun parantuneen. Toisin sanoen: talouskasvu on mennyt kankkulan kaivoon.
Tämä on oikeastaan hyvä uutinen. Kun rajaton kasvu rajallisessa maailmassa on mahdottomuus, ei kasvun pysähtyminen tarkoita elintason romahtamista. Asiat on vain järjestettävä toisin.
Näistä tärkeimpiä on työn jakaminen. Palkankorotusten sijaan meidän pitää vaatia pidempää lomaa. Tästä syntyy sekä uusia työpaikkoja että parempi elintaso.