Pravdan mukaan kevytmargariinirasioissa muhii epämiellyttävä yllätys. Mitä vähemmän rasiassa on rasvaa, sitä epäterveellisempää se on. Kevytmargoissa ei käytetä kissanrasvaa – se olisikin kohtuullisen terveellistä – vaan sen sijaan hyvin runsaasti kovia rasvoja. Ne on perinteisesti yhdistetty huonoihin kolesteroliarvoihin, ja nykyään yhä useammin myös diabetekseen.
Lehtijutun mukaan transurasvojakin on kevytrasioissa, mutta tätä en niele, koska kaikissa Suomessa myynnissä olevissa margariineissa käytetään vain täysin kovetettua kasviöljyä. Niin hassua kuin se onkin, täysin kovetettu on oikein hyvä vaihtoehto, kun taas osittain kovetettu _on_ myrkkyä. Voi on ainut markkinoilla oleva trans-rasvojen lähde, mutta siitä on turha huolestua, koska transuissa on eroja.
Oliko tämä uutinen oikeasti uutinen? Noh, ehkä isolle osalle kuluttajia asia tulee yllätyksenä. Suurimmalla osalla aikuisväestöä on edelleen takaraivossa Pekka Puskan ajoilta kaikuva kehotus välttää rasvaa, henkensä uhalla. Vaikka viimeiset 10 vuotta on kouluissa ja ravitsemusterapeuttien vastaanotoilla sanottu, että tärkeämpää kuin määrä on laatu, ei viesti tietenkään mene kaikille.
Enemmän kuin huonosta kuuntelusta kyse on kuitenkin huonosta viestinnästä. Sydänterveyden yhteydessä nykyviesti on, että syö juoksevaa. Lihavuudesta puhuttaessa rasva kuitenkin on edelleen se suuri saatana, jota pitää välttää.
Kun nyt on käymässä selväksi, että lihavuuden suurin syyllinen ovatkin nopeat hiilarit, pitäisi terveysvalistuksessa jättää rasvan määrällä pelottelu kokonaan pois. Tavallisille ihmisille pitäisi puhua vain laadusta. Juuri niin kuin tämä uutinen teki.
Teollisuudelle ja kaupalle pitäisi myös puhua vain laadusta. Kaupan hyllyillä on edelleen tuhansia tuotteita, joita voitaisiin helposti tehdä terveellisiksi vaihtamalla reseptistä aineosa tai kaksi. Ei maksaisi juuri mitään. Kansanterveys kiittäisi.
Hesarin ei-uutinen herättää toivottavasti ne ihmiset, joiden ravitsemustiedot ovat peräisin 80-luvulta. Oikein valittu rasva on terveellistä. Sen tietää poikani kaveri Iivarikin, joka aina meillä käydessään ihmettelee, että miksemme syö sitä sinistä Keijua, jota neuvolan täti suosittelee (ja jota Hesarissakin kehuttiin).
Noh, meistä se terveydelle toiseksi paras Keiju (60 % rasvaa) maistuu paremmalta. Nautinto pidentää ikää sekin.
“Niin hassua kuin se onkin, täysin kovetettu on oikein hyvä vaihtoehto, kun taas osittain kovetettu _on_ myrkkyä. Voi on ainut markkinoilla oleva trans-rasvojen lähde, mutta siitä on turha huolestua, koska transuissa on eroja.”
Kerro miksi margariinin kokonaan kovetettu eli tyydyttynyt rasva on oikein hyvä vaihtoehto, mutta voi ei.
Oivallinen blogimerkintö!
Kun vaan tietäisi miten sitä oikeanlaatuista rasvaa saisi syötyä, kun hiilareita välttelee eikä proteiineja ole hyvä syödä liikaa. Kupista hörpätään öljyä, jotta kalorit saisi kasaan? Uhhuh. Parsakaalit freesataan öljyssä, kyllä, mutta ei siinä kauheasti rasvaa tule. Omegakutosiakaan ei saisi olla liikaa.
Luontevasti, ilman eri pakottamista ravinnon rasvat tulevat maitotuotteista (ei missään nimessä kevyt!), possunlihasta ja kalasta. Taitaa tyydyttymätön jäädä liian vähälle.
Vaikeeta on.
Täysin kovetettu on steariinihappoa, jolla on pitkäketjuisista tyydyttyneistä edullisin kolesterolivaikutus. Lisäksi se imeytyy hitaimmin, joten sen aiheuttama rasvakuorma verenkierrossa on kaikista pienin.
Voi on iso sekamelska, josta suuri(n) osa on ihan OK, mutta on siellä paljon palmitiinia ja lauriinia. Niitä nyt ei kannata ehdoin tahdoin mättää. siksi näistä kahdesta jos pitäisi valita niin ottaisin molempia: voita maun vuoksi silloin tällöin, kovetettua sitten kun ruoan rasva on piilorasvaa (jolloin maulla on pienempi merkitys).
Oikeastaan en laittaisi näitä kahta vastakkain. Kumpaakin pitää kuitenkin ottaa kohtuudella. Rasvassa painopistettä pitää saada juokseviin. Edelleen.
Omegakuutosten pelkoihin en näe kovin hyviä perusteita. Muistaakseni viimeisten vuosien tulokset eivät ole tukeneet sitä, että edes huomattavasti suomalaisia korkeammalla kutosten saannilla olisi haittoja. Rypsissä kutoset sitä paitsi pysyvät kurissa rypsin kolmosten vuoksi.
Kiitos harvinaisen selkeästä vastauksesta! Rypsiä me käytämmekin öljynä – oliiviöljyn epävakaus kuumennettaessa epäilyttää.
Ai niin, tämä lause jäi kommentoimatta: “Voi on ainut markkinoilla oleva trans-rasvojen lähde [...]”
Näinhän ei todellakaan ole. Tämä on järkyttävä myytti! Copypastean tähän palautteen, jonka lähetin Eviraan vastaukseksi heidän artikkeliinsa Transrasvahapot.
“Pakkausmerkintöosiossanne transrasvoja käsittelevässä artikkelissanne sanotaan: “Vuoden 2002 Finravinto-tutkimuksen mukaan suomalaisten keskimääräinen kovien rasvojen saanti oli 14,5 E%. Siitä tyydyttyneiden rasvahappojen osuus oli 14 E% ja transrasvahappojen ainoastaan 0,5 E%. Grammoina transrasvahappoja saatiin n. 1-1,5 g vuorokaudessa. Pohjoismaisessa vertailussa transrasvahappojen saantimme on alhaisin kaikista. Ruokavaliomme ongelma rasvojen suhteen eivät siis ole transrasvahapot, vaan edelleenkin tyydyttyneiden rasvahappojen suositusta suurempi määrä. Suomessa transrasvahappojen pieni määrä johtuu pääosin siitä, että meillä jo 1990-luvulla margariiniteollisuus muutti kasviöljyjen kovetusmenetelmänsä vaihtoesteröintiin, jolloin transrasvahappoja ei muodostu. Myös muiden rasvaa sisältävien elintarvikkeiden transrasvahappopitoisuudet ovat vähentyneet.”
Suomalainen saa transrasvaa mm. seuraavista lähteistä:
- ruoanvalmistuksessa runsaasti käytetyistä puolivalmisteista (lihaliemikuutiot, valmiit lehtitaikinat jne),
- automaattikahvien ja valmiiden pikakahvisekoitusten valkaisuaineista (“kermoista”),
- suurtaloustuotteista (ravintolaruoasta),
- leivontamargariineista,
- ostokekseistä, pullista, viinereistä, joulutortuista ym. leivonnaisista,
- ranskanperunoista, sipseistä ym. snackseista
- jäätelöistä ja suklaista,
- kevyttuotteista
jne.
Keskivertokansalainen syö noita kaikkia päivittäin runsaasti. Ei ole harvinaista, että ravintola-aterian ja puolivalmisteista tehdyn ns. kotiruoka-aterian lisäksi popsitaan keksejä paketillinen illassa tai jäätelöä puoli litraa tai litra.”
Tosin peruutan tuosta vastauksestani jonkin verran, koska pelkään pahoin että olen pannut osittain kovetetut ja kokonaan kovetetut kasvirasvat samaan syssyyn. Tilanne ei ole ihan niin synkkä kuin luulin, mutta ei missään tapauksessa niin hyväkään kuin väitetään.
Vielä transrasvalähteistä Suomessa:
Puolesta litrasta kasvirasvajäätelöä – jota meille on markkinoitu kermajäätelöä terveellisempänä vaihtoehtona!! – saa 5 g keinotekoisia transrasvoja. Sadasta grammasta juustonaksuja saa Finelin mukaan 4,6 g teollisia transrasvoja. Tavallisin naksupussin koko lienee 200 g, ja se syödään yleensä kertalaakista, jolloin saadaan melkein 10 g transrasvaa. Keksejä, jäätelöä, juustonaksuja, ranskanperunoita, kaupan leipiä ja pullia – ihan tavallisia syötäviä. Vanhat huuhkajat ehkä eivät noita syö. (Huom: olen itse vanha huuhkaja. En syö noita siis.
)
Ruotsin kuluttajaliitto ylläpitää listaa keinotekoisia transrasvoja sisältävistä tuotteista. Suurin osa tuotteista on myynnissä myös Suomessa.
Kiitos hyvästä ja tarkasta kommentista, Perenna. Oliivista täytyy kyllä todeta, että se on pannulla parempi vaihtoehto kuin rypsi, koska rypsihän sisältää kuitenkin enemmän monityydyttymättömiä. Näiden monityydyttymättömien hapettuminen kovissa lämmöissä on ihan selvä juttu, mutta – yllätys yllätys – en itse ainakaan tiedä yhtään tutkimusta, jossa olisi osoitettu tavallisen paistamisen aiheuttavan niin paljon hapettumista, että siitä olisi haittaa.
Maalaisjärjellä hapettumista kuitenkin tapahtuu, aina kun ollaan hapen kanssa tekemisissä, ja sitä enemmän mitä korkeampi lämpötila. Siksi voisi olla järkevää kaihtaa juoksevilla kasvirasvoilla paistamista kuin ruttoa – ellei sitten se toinen vaihtoehto, ts. kovien rasvojen syönti olisi vielä haitallisempaa. Epidemiologian pohjalta itse uskon, että kasviöljyjen nykyistä runsaampi käyttö – myös pannulla – on se parempi vaihtoehto.
Listasi transrasvoista (tai siis Eviran) on mielenkiintoinen, ja huolestuttavakin. Suomalaisen teollisuuden piilorasvat olivat nähdäkseni pitkälti 2000-luvun puoliväliin asti transuttomia. Tuontielintarvikkeiden aiheuttamat hintapaineet ovat kuitenkin vieneet huonompaan suuntaan. Pipariin laitetaan nyt surutta osittain kovetettua rasvaa, jossa on runsaasti trans-happoja. Osittain on kyse hinnasta, osittain siitä, että kun ulkomaalaisissakin niitä on, niin ihmiset “turtuvat”.
Terveellisyys pitäisi kuitenkin nähdä pitkällä tähtäimellä suomalaiselle elintarviketeollisuudelle kilpailuetuna. Hintakilpailuun ei yksinkertaisesti pidä lähteä, ainakaan terveyden kustannuksella.
Kasvirasvajäätelöistä:
juuri tuosta syystä olenkin siirtynyt kermajäätelöihin. Toisaalta kasvirasvajädeissäkin on eroja; toisissa on osittain kovetettua, toisissa täysin kovetettua ja useimmissa vain “kasvirasva”. Näistä ei siis ota pirukaan selvää.
Ensimmäiseksi tarvitaan laki trans-rasvojen pakollisesta merkinnästä. Silloin kauppojen hyllyiltä katoavat nopeasti ne transutuotteet, joissa rasvaa on rutosti. Näyttää yksinkertaisesti pahalta tuotteen kyljessä, ja vaihtoehto (täysin kovetettu) ei todellakaan ole merkittävästi kalliimpaa.
Tosekseen tarvitaan valistusta ja todellista yhteiskuntavastuuta elintarvikefirmoilta. Kermankorvikkeissa yms. transrasvoista luopuminen ei tuone kilpailuetua (eihän suuri osa kuluttajista edes tajua, että esmes pikaherkkukahveissa on rasvaa), joten valmistajien pitää toimia yhteisrintamassa. Kaikki jättävät pois, tai ainakin markkinajohtajat jättävät ne pois. Lisähinta on marginaalinen, edut suuret. Trans-rasvojen saannissa ei tätä kautta tapahtuisi ehkä kovinkaan suurta muutosta, mutta kyse onkin asenteesta. Ei kukaan ihminen ota tosissaan niiden haitallisuutta jos maailman suurimman elintarvikeyhtiön tuotteissa käytetään sitä. Eihän se silloin voi TODELLA olla vaarallista.
Saska, kyllä se transsilista oli nimenomaan minun, mutta se oli vastaus Eviran transrasva-artikkeliin (kirjoitit “Listasi transrasvoista (tai siis Eviran)”). Evirasta muuten vastattiin, että eivät suomalaiset noita juuri syö ja vedottiin Finravinto 2007-tutkimuksen tuloksiin ja todettiin että ei syytä huoleen.
Minä olen itse kesällä jätskin orja. Se on ihan hirveetä. Litra menee hups vain perjantai-iltana. Mulla ei ole perjantaipulloa vaan perjantaijäde. Koetan edes katsoa että on transsitonta plaatua. Ja onneksi sentään vain juhannuksesta elokuun alkupuolelle.
Jos Tanskassa ja New Yorkin osavaltiossa saadaan aikaan teknotranssikielto, ei se ihan harmitontakaan voi olla.
En minä muuten ole vakuuttunut vaihtoesteröityjenkään rasvahappojen terveellisyydestä. Niillähän osittain kovetetut korvattiin levitemargariineissa. Vaihtoesteröidyistä ei vaan vielä tiedetä, mutta kemiallista sotkua mitä kemiallista sotkua.
Ravitsemus paranee keskimäärin, mutta jakautuu entistä rajummin. Ravitsemuserot kasvavat yhtä lujaa (tai lujempaa) kuin tuloerot. Listasi on minustakin todellinen terveyden uhka pienelle mutta merkittävälle osalle suomalaisia.
Kaikkea ei koskaan tiedetä. Ruoan terveellisyydessä osa on vahvalla pohjalla, mutta osa tulee ja menee. Neuvolan tädit tietävät tämän hyvin kun suhtautuvat hieman kyynisesti aina uusiin suosituksiin. Olihan sen vaseta 70-luvulla kun kehotettiin mahdollisimman varhaiseen vieroitukseen ja porkkanaraasteeseen alle kk ikäisille lapsille. Terveelliseksi uskottua.
Eli vaihtoesteröityjen turvallisuus (johon uskon) voi tietysti paljastua harhaksi. On ihan totta, että luonnollisista aineosista ainakin on enemmän tietoa.