Yli miljoona suomalaista on lähes jatkuvasti laihdustuskuurilla. Joka uusi vuosi annetaan neljäsataatuhatta uudenvuodenlupausta, joissa painoa pyhästi luvataan pudottaa vähintään 5 kiloa, tai ainakin enemmän kuin naapuri.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkisti joulun alla hauskan kampanjan. Kuka tahansa suomalainen sai myydä läskinsä hyvään tarkoitukseen. Tuntematon lahjoittaja maksaa jokaisesta kadonneesta kilosta 15 euroa Nepaliin suuntautuvaan kehitysapuun. Kilot punnitaan kirkkoherranvirastoissa, ennen ja jälkeen.
Ajatuksessa yhdistyy auttamisenhalu ja elämäntapalaihdutus. Mikä olisikaan helpompaa kuin hyvänteko normaalin jojoilun sivussa? [Laihdutus on usemmiten toistuvaa, koska kilot tulevat takaisin.] Punnitukset ovat varmasti pieni vaiva. Kahdesti kirkkoherranvirastoon ja se on siinä. Paljon vaikeampi on muistaa laskeskella pointseja tai kaloreita tai vältellä hiilihydraatteja kaupassa.
Vaikka viidennes suomalaisista ei kuulu kirkkoon, ei punnituspaikan pitäisi olla este. Tiedänpä eräänkin vakaumuksellisen vasemmistolaisen, joka kävi virastossa ensi kertaa juuri tämän kampanjan vuoksi. Mikä mahdollisuus kirkolle!
Tavoitteena Läskillä lukutaitoa -kampanjassa on kerätä 10 miljoonaa euroa. Siihen riittäisi, jos 200 000 laihduttajaa kiikuttaisi kilonsa kinkereille. Aamun lehden mukaan tavoitteesta ollaan kuitenkin pahasti jäljessä.
Ehkä kampanja tarvitsisi joitakin nimekkäitä kummeja? On tapana, että kun maa jossain järähtää, niin ensimmäisenä SPR:n avustuslinjalle tunkeilee tusina promoottoria tarjoamaan artistiaan hyväntekeväisyyskonserttiin. Jos konserttia ei katastrofin pienuuden vuoksi järjestetä, niin voi se meidän artisti tulla lipaskerääjäksi Kolmen sepän patsaalle ensi lauantaina klo 12.00-12.15, jos paikalle tulee myös Anna-, Jonna-, Jade-, Elli-, Gloria- ja Jaana-lehti.
Kyllä tähänkin kampanjaan tarvittaisiin nyt kunnon vetonaula. Jope Ruonansuu, Mikko Kivinen ja Samuli Edelman voisivat pistää pystyyn vaikka vedonlyönnin, jossa kolmikosta vähiten pudottanut lupaa ensi juhannuksena istua kuusi tuntia Etelänapamantereelta lohkotuilla jääpaloilla täytetyssä saunatynnyrissä, ilman perinteisiä juhannusjuomia. Tämä ei olisi epäinhimillistä, sillä vähiten laihtuneella olisi edelleen hyvät eristykset.
Joudun itse kieltäytymään kunniasta samanlaisen haastekampanjan toteuttamisesta paikallisella tasolla. Jos minä ja Kallion Jarkko ryhdyttäisiin kisaamaan, lopputulos olisi joko anemia tai hypotermia.
Hyvään tarkoitukseen voi tietysti lahjoittaa rahaa, vaikkei läskeistä luopuisikaan. Eikä katastrofiakaan ole aina pakko odottaa.
Kuva:
Mutta löytyy täältä Paimiosta sellainenkin, joka voi läskeistään luopua eli allekirjoittanut on käynyt alkupunnituksessa ja kauhistunut. Käytetty vaaka oli armoton/väärin taarattu.
Virallisena tavoitteena on -5kg ja todellisena -25kg. Toivottavasti todellisuus toukokussa on jossain siellä välillä.
Tsemppiä! Kun tarkoitus on näin hyvä, kaikki osallistujat voisivat tehdä siellä lopussa vielä spurtin: viikkoa ennen loppupunnitusta Atkinsille, ja paino putoaisi vielä 5 kg. Tämä kertaa 100 000 hlöä = 500 000 kg = kamala määrä opettajia Nepaliin.