Ravitsemussuositukset muuttuvat nopeammin kuin odotinkaan (ks. artikkelini Turun Sanomissa kesällä 2010).
Diabetesliiton, Sydänliiton ja Itä-Suomen yliopiston yhdessä julkaisemassa “Itämeren ruokavalio” -kampanjassa on kansantajuinen kuva tänne kylmään Pohjolaan sopivasta kattauksesta. Kas tässä:
Jouluksi ajoitettu terveyskampanja pyrkii luomaan trendikkään vaihtoehdon Välimeren ruokavaliolle, jonka terveyshyödyt ovat kiistattomat. Itämeren sapuskoilla on se etu, että niitä pitäisi olla helpompi ja halvempi hankkia täällä kylmässä pohjolassa.
Periaatteessa Itämeren menyy on ihan linjassa virallisen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen kanssa. Valottoman talven kansan joulukuuhun kuuluu kokojyvää, pehmeää rasvaa ja kasviksia.
Viesteissä on kuitenkin selvä ero. Itämeren ruokakolmiossa viljatuotteiden rooli on selkeästi aiempaa vähäisempi. Kirjoitetussa tekstissä sanotaan vekkulisti, että “peruna-, pasta [...] ja riisilisäkkeet sopivat pääruoan oheen“. Tämänhän voi lukea niin kuin haluaa, mutta selvästikään ei lautaselle kehoteta enää laittamaan neljännes hötöhiilaria.
Itämeren antimia esittävässä ruokakolmiossa tärkkelyspitoiset ruoat ovat kolmion keskiosaa, eli niitä ei tarvitse sen kummemmin haalia ruokavalioon. Peruna, riisi ja muut puhtaasti hiilihydraatista koostuvat lisäkkeet taitavat puuttua kuvasta tyystin. Ja kaikkihan toki muistavat, että virallisessa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kolmiossa kaikki hiilihydraatit ovat päivän perusta, ja siksi kolmion pohjalla:
Muutos on iso ja se tuli nopeammin kuin vielä syksyisistä rasvakeskusteluista uskalsin toivoa. Kun Sydänliitto ja Diabetesliitto ovat näin muuttaneet kurssiaan, kääntyy ravitsemuksen laiva nyt nopeasti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoskin seuraa perässä aikanaan.
Väitellessäni vuonna 2007 totesin, että sydänterveyden kannalta rasva on usein parempi vaihtoehto kuin huonot hiilihydraatit. Tämän johdosta sain erityisen kovaa kritiikkiä Sydänliitolta. Sen mukaan tiedemaailma on yksimielinen siitä, ettei rasvojen osuus ruokavaliosta saa nousta yli 30 %:n. Käytännössä uusi Itämeren ruokavalio vähentää hiilihydraattien määrää ja nostaa hyvän rasvan osuutta päivän energiasta.
Olin ilmeisesti huono tutkija mutta hyvä veikkaaja.
Kiitos, kun kommentoit Itämeren ruokakolmiota! Mielenkiintoista on lukea tulkintaasi ja sitä mitä siellä näet ja mitä toisaalta et näe. Kuvat eivät ole välttämättä kaikkein selkeimpiä. Mutta kyllä sieltä perunakin löytyy.
Kolmio ei ole mikään uusi suositus, sen yhteydessä ei ole annettu mitään uusia prosentteja energiaravintoaineille. Se vain pyrkii yhden silmäyksen avulla antamaan suuntaa siitä missä suhteissa (paino ja volyymi) eri ruoka-aineita on hyvä syödä ja että ruokavalion kokonaisuus on koostettavissa lähialueen tuotteista. Siksi kasvikset juureksineen ja marjoineen korostuvat perustassa ja niiden käyttöä on keskimäärin varaa lisätä.
Itämeren ruokavalio on mahdollista koota ravitsemussuosituksen mukaisilla energiaravintoaineiden prosenttiosuuksilla.
Liisa Heinonen, ravitsemusterapeutti, Suomen Diabetesliitto
Hieno juttu Saska!
Lisään tuohon kokemaasi harmilliseen takapajuisuuteen oudolla tavalla minunkin kokemani nöyryytykset Diabetesliiton ja Sydänliiton puolelta. Jos voisin nimetä kaksi takapajuisinta potilasyhdistystä Suomessa vuonna 2010, tässä olisi vahvoja kandidaatteja: profeetta Matti Uusituvan kyykyttämä Sydänliitto ja jatkettua hiilaripitoista saattohoitoa tarjoava Diabetesliitto.
Olet hienolla tavalla ollut edistämässä laivan kääntymistä, Saska! Kiitos!
Hieno juttu! Itämeren ruokavalio näyttää paljon paremmalta kuin aiempi pullaan pohjautuva versio. Itse ottaisin avosylin mukaan vielä normaalirasvaiset maitotuotteet. Vielä maitorasva ei taida millään mahtua osaksi terveellistä ruokavaliota noin niinkuin virallisesti. Ehkä sekin asia tulee jossain vaiheessa päivitetyksi.
Lämpimät Joulun toivotukset!
Kiitos Liisa, Westie ja Christer.
Vaikka Liisa toteatkin, että mikään ei muutu, niin et voi kieltää, etteikö kuvista jää aika erilainen vaikutelma.
Aikaisemmatkin kolmiot ovat pyrkineet antamaan yhdellä silmäyksellä vaikutelman siitä, mitä pitää syödä. Jos nyt ei ole tehty mitään muutoksia ravintoaineiden suhteissa, on vuoden 2006 Ravitsemusneuvottelukunnan kolmio siis antanut väärän vaikutelman pistäessään viljat ja muut hiilihydraatit kolmion pohjalle. Tätä tuskin tarkoitit.
On toki mahdollista tosiaan esittää, että uusi kolmio huomioi sen, mitä ihmiset syövät, ja painottaa niitä, joita pitäisi syödä enemmän. Tällöin kuitenkin tulee tulkintavaara.
Minusta olisi rehellistä todeta, että olemme saaneet uutta tietoa hiilihydraattien ja rasvojen suhteellisista haitoista ja eduista, ja että tämä tulee näkymään suosituksissa. Voisin lyödä Liisa kanssasi vetoa satasesta, että rasvan osuus tulee kasvamaan seuraavissa pohjoismaisissa suosituksissa ja hiilarien vähenemään.
Hauskaa, että Itämeren ruokakolmio puutteistaan huolimatta kiinnostaa ja on teistäkin parempi kuin aikaisemmat!
Saska, en yritä väittää, että mikään ei olisi muuttunut. Ravitsemustietous lisääntyy koko ajan ja se tulee ottaa huomioon suosituksissa silloin, kun on aihetta.Ja niin varmasti tapahtuu.
Toivottavasti en vaikuta jankuttavalta, mutta selvennän edelleen, että energiravintoaineiden prosenttiosuudet eivät kolmiossa tule näkyviksi. Eivätkä ne edes ole kovin tärkeitä kunhan äärimuotoja vältetään ja ihminen syö itselleen sopivan määrän mieleistä ruokaa monipuolisesti koostaen.
Ruokakolmio on haluttu tehdä väljäksi ja suurpiirteiseksi suunnan näyttäjäksi siitäkin huolimatta, etä tulkinnan varaa tulee. Sitä ei voi välttää. Esimerkiksi laktovegetaariset tai semivegetaariset ruokavaliot sisätävät 60-70e% hiilihydraatteja eivätkä ne silti ole mitään pullamössöä, makeisia ja perunoita. Ne saattaisivat kolmioksi laadittuna näyttää likimain tuollaiselta. Mahdollisesti papuja voisi olla vielä monipuolisemmin kuvassa mukana. Toisaalta myös sekaravinnon syöjän 40e% hiilareista voisi näyttää kolmiona tuollaiselta kun hänkin syö monipuolisesti ja kasviksia painottaen.
Ruokien sijoittelu on tehty “vapaalla kädellä”, vaikkakin hyvin harkitusti ja sillä tosiaan halutaan ohjata ruokavalintojen tekemistä.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus on monesti haluttu tyystin lytätä ja se on nähty pelkkänä hiilarimössönä. Minäkin ihmettelen, että kasvikset ovat siinä vasta “toisella hyllyllä”. En sitä muistanutkaan.
En ole ollut VRNK:n kolmiota/suositusta laatimassa enkä tosiaankaan tiedä, miksi kolmio on tuollainen kuin on. Voisi vain arvata, että täysjyvävilja on alimpana siksi, että se on parempi kuidun lähde ja “ruokaisampaa” kuin kasvikset. Kuitupitoisuutta on haluttu painottaa silloin tuolla tavalla. Ja se onkin tärkeää.
Sitten tietenkin hiilarikammoisen silmiin osuu korvapuustivati ja se tuntuukin peittävän kaiken muun alleen. Ruokakolmion terveellisyys näyttääkin olevan katsojan silmässä. Yksittäinen korvapuusti osana terveellisiä ruokavalintoja ei tee ruokavalion kokonaisuutta epäterveelliseksi. Voisiko korvapuustivadin tarkoituksena olla se, että ei haluta tuputtaa ihmisille täydellistä ideaalimallia, joka on epärealistinen toteutumaan?
Mieluummin vertaisin Itämeren ruokakolmiota Diabetesliiton edelliseen ruokakolmioon vuodelta -99, jonka paremmin tunnen. Siinä kasvikset ja viljatuotteet olivat jo silloin kolmion alaosassa molemmat rinnakkain. Halusimme Diabetesliitossa jo silloin laatia ruokakolmiosta oman versiomme, riittävän suurpiirteisen, suunnan näyttäjäksi.
Uutta Itämeren ruokakolmiossa on lähialueen ruokavalintojen tuominen esiin ja kasvisten korostaminen sekä pehmeän/öljymäisten rasvojen lähteiden korostaminen omana “rykelmänä”. Tiukasta ruokaryhmäajattelusta luovuttiin.
Ja vedonlyöntiin en lähde, Saska, sillä olet varmaan vainuamassa oikein tuon suunnan rasvojen lisäämisen ja hiilareiden vähentämisen suhteen. Veikkaan, että muutokset ovat kuitenkin melko pieniä.
Westielle totean vielä, että maitorasvan osalta linja näyttää nyt vain tiukentuneen MOT-ohjelman sanomasta huolimatta ja tässä viittaan Sydänliiton juuri julkaistuun “Ravinto sydänterveyden edistämisessä” -suositukseen. Keskustellaan siitä toisen kerran.
Kiitos kommenteista! Varovaisen myönteiset kannanottonne ilahduttivat.
Nyt lähden joulun viettoon. Ja kiitos samoin, hyvää joulua teille!
Liisa Heinonen, ravitsemusteapeutti, Diabetesliitto
Huomenta Liisa, ja viisas valinta! Viimeksi kun löin vetoa se päätyi niin, että kumpikin koki hävinneensä…
Hyvää joulua!
Liisalle lyhyenä kommenttina että käsittääkseni maitorasvaa ei suositella enää syötäväksi ollenkaan. Maitorasvaa ei katsota tarpeelliseksi kenellekään imeväisiän ohittaneelle. Sen käytöstä ei myöskään katsota olevan mitään hyötyä kenellekään, vaan maitorasvaa pidetään hyvin epäterveellisenä ja sairauksia lisäävänä.
Tämä ehdoton lähestymistapa on saattanut jättää joitakin asioita huomiotta. Äärimmäisyyksillä on ollut tapana levitä kasvoille muodossa tai toisessa.
Rauhallista Joulua kaikille!
Liisa, miten ravitsemusviranomaiset reagoivat uutisiin maidon CLA:n terveysvaikutteista?
Välttämätöntähän tähän on lisätä myös tohtori.fi’n diabetesklinikan uutinen Rasvaiset maitotuotteet ehkäisevät diabetesta.
Alun vakavahko aihe muuttuu kommenteissa hulvattoman hauskaksi dialogiksi. Ihan kuin olisi ennalta käsikirjoitettu. Tästä saisi hauskan näytelmän. Hymy tosin hyytyy kun muistaa, että tämä on oikeasta elämästä ja ehkä edelleen suurin osa ihmisistä luottaa Diabetesliiton ja Sydänliiton ravintosuosituksiin. Tässä kuitenkin vuorosanat:
Saska: Itämeren ruokakolmiossa viljatuotteiden rooli on selkeästi aiempaa vähäisempi. Tämänhän voi lukea niin kuin haluaa, mutta selvästikään ei lautaselle kehoteta enää laittamaan neljännes hötöhiilaria. Muutos on iso ja se tuli nopeammin kuin vielä syksyisistä rasvakeskusteluista uskalsin toivoa.
Liisa Heinonen, ravitsemusterapeutti, Suomen Diabetesliitto: Kuvat eivät ole välttämättä kaikkein selkeimpiä. Mutta kyllä sieltä perunakin löytyy.
Christer Sundqvist: Hieno juttu Saska! Jos voisin nimetä kaksi takapajuisinta potilasyhdistystä Suomessa vuonna 2010, tässä olisi vahvoja kandidaatteja: profeetta Matti Uusituvan kyykyttämä Sydänliitto ja jatkettua hiilaripitoista saattohoitoa tarjoava Diabetesliitto.
Westie: Itämeren ruokavalio näyttää paljon paremmalta kuin aiempi pullaan pohjautuva versio. Itse ottaisin avosylin mukaan vielä normaalirasvaiset maitotuotteet.
Saska: Vaikka Liisa toteatkin, että mikään ei muutu, niin et voi kieltää, etteikö kuvista jää aika erilainen vaikutelma.
Liisa Heinonen: Westielle totean vielä, että maitorasvan osalta linja näyttää nyt vain tiukentuneen MOT-ohjelman sanomasta huolimatta
Westie: Liisalle lyhyenä kommenttina että käsittääkseni maitorasvaa ei suositella enää syötäväksi ollenkaan. Äärimmäisyyksillä on ollut tapana levitä kasvoille muodossa tai toisessa.
Anna-Liisa: Liisa, miten ravitsemusviranomaiset reagoivat uutisiin maidon CLA:n terveysvaikutteista? (Maitotuotteiden CLA hyödyllistä – puolta pienempi sydäninfarktiriski).
Anna-Liisa: Välttämätöntähän tähän on lisätä myös tohtori.fi’n diabetesklinikan uutinen Rasvaiset maitotuotteet ehkäisevät diabetesta.
Liisa Heinonen – syvä hiljaisuus
* Joulutauko * Maassa rauha, ja ihmisten kesken hyvä tahto *
Hei taas! Olen jo pariin kertaan yrittänyt jatkaa keskustelua, mutta jotain klönttejä on ollut yhteyksissä. Tässä uusi yritys:
Westielle vastaan, että Itämeren ruokakolmiossa on mukana voi harkiten syötävien ruokien joukossa ja juusto alempana, joten maitorasva ei kolmiosta puutu. Sitä on mahdoton välttää kokonaan. Energiaprosentteina tyydyttyneen rasvan osuus (jossa osa on maidosta peräisin)on 7-10e% suosituksen mukaan (Sydänliitto 2010. Eivätkä suositukset mitään kiellä tai salli, ne ovat suosituksia ja jokainen tehköön sitten omat johtopäätöksensä ja ruokavalintansa.
Anna-Liisalle vastaan, että CLA on yksi maidon transrasvahappo, jolla on todettu joitain myönteisiä vaikutuksia, syöpää ja sydän- ja verisuonisairauksia ehkäiseviä kuten linkin takaa ilmenee. Tämä uusi uutinen transpalmitiinihaposta on siinä mielessä hienosti uutisoitu, että kyseisen tieteellisen artikkelin yhteydessä julkaistiin myös maallikkoversio, jossa yritetään selventää, mitä nämä havainnot tarkoittavat käytännössä. Tutkijat itse johtopäätöksissään toteavat, että tämä on vasta tieteellinen havainto, jota pitää tutkia lisää. Aiheuttaako se suuria muutoksia kuitenkaan rasvaisten maitotuotteiden käyttösuositukseen on sitten ihan erikseen mietittävä asia vielä. Toistaiseksi tosiasia on se, että maitorasva sisältää lähes 60%:sti tyydyttynyttä rasvaa (josta pieniosa on tätä CLA:ta ja trans palmitiinihappoa), joka on siis merkittävä energiaravintoaine eikä juuri sisällä ns. välttämättömiä suojaravintoaineita.
Itä-Suomen yliopiston johtamassa pohjoismaisessa SYSDIET-huippututkimusyksikössä ideoitu Itämeren ruokavalio on vastine perinteiselle, tutkimuksissa terveelliseksi osoitetulle Välimeren ruokavaliolle.Itä-Suomen yliopistossa parhaillaan tutkitaan tällaisen kotimaisista vastaavista aineksista kootun ruokavaliokokonaisuuden terveysvaikutuksia ja tuloksista kuulemme parin vuoden sisällä.
Kiitos rasvakammottomalle hyvästä yhteenvedosta.
Kiitos Liisa kommentista. Roskapostisuodatin oli jostain syystä blokannut aiemman vastauksesi. Koska se näytti olevan samansisältöinen kuin tuo yllä oleva kirjoituksesi, poistin sen jonosta.
Minusta mielenkiintoisin kysymys tuntuu nyt olevan se, että onko aiempien ruokakolmioiden esitystapa ollut viestinnän kannalta epäonnistunut. Kuten Liisa toteaa, itse suositukset eivät vielä ole muuttuneet, ja nämä kaksi kolmiota pyrkivät siis esittämään saman ruokavalion kahdella eri tapaa.
Kun Ravitsemusneuvottelukunnan kolmiossa viljatuotteet valloittavat kolmion pohjan ja Itämeren kolmiossa ne ovat huomattavasti korkeammalla – ja siis pienemmässä roolissa – , ei hiilihydraattien määrä näytä laisinkaan samalta.
Tätä eroa ei selitä se, että Itämeren kolmiossa painotetaan paikallisia tuotteita. Kolmioiden pitäisi päätyä esittämään sama hiilihydraati/proteiini/rasva -suhde, koska ne on johdettu samasta suosituksesta.
Olen itse pitkään ajatellut, että ravitsemuksen viestintä pitäisi antaa ammattilaisille – eli niille, joilla ei ole ravitsemuksesta tutkintoa. Silloin viestintä kenties saavuttaisi tavoitteensa – vaikka ei kenties kuvaisikaan täsmällisesti ottaen juuri sitä, mitä tiede on esittänyt.
Oliko teillä mukana näitä ei-ravitsemusammattilaisia Itämeren kolmion koostamisessa, Liisa? Tulos nimittäin vaikuttaa viestinnällisesti toimivalta.
Olen Saska kanssasi samaa mieltä siitä, että kuvallisen ilmaisun merkitys ravitsemusviestinnässä on suuri. Itämeren ruokakolmio on uuden näköinen ja saa mielellään ollakin.
Kyllä meillä oli mukana tässä tiedotuksen ammattilainen ja asiansa osaava, hyvä taittaja. Todella monta versiota tehtiin ennenkuin tämä syntyi. Meillä oli oikein hyvä yhteistyö heidän kanssaan. Ruokakolmiolle taustakuviakin oli ensin alkuun kolme, joista yksi “pääsi jatkoon”. Kasvisten, marjojen ja hedelmien painoarvon esiin nostamisesta oltiin yhtä mieltä ja se taitaa näkyä.
Ravitsemuksen viestinnässä pitäisi kyllä entistä enemmän hyödyntää viestinnän ammattilaisia.
Taisivat muut keskustelijat täältä jo lähteä…
Kiitos, kun otit esiin Itämeren ruokakolmion!
Liisa:
“Toistaiseksi tosiasia on se, että maitorasva sisältää lähes 60%:sti tyydyttynyttä rasvaa, joka on siis merkittävä energiaravintoaine eikä juuri sisällä ns. välttämättömiä suojaravintoaineita.”
Saska varmasti rasvatutkijana tietää että kun kyse on rasvoista niin noin simppeli lähestymistapa kuin “välttämättömien suojaravintoaineiden sisältö” ei riitä. Matti Uusitupakin on nostanut esiin sitä tosiasiaa että rasvaa sisältävä ateria vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan mikä taasen liittyy hyvin keskeisesti monien sairauksien syntyyn ja etenemiseen.
Tämä alue taitaa tosin mennä aika lailla ravitsemusihmisten asiantuntemuksen ulkopuolelle.
Muistutan nyt kuitenkin että rasva/kolesteroli fobian vuosikymmeninä allergiat, astmat, autoimmuunisairaudet, ylipaino sekä tyypin 2 diabetes ovat lisääntyneet todella rajusti ja Suomi on erityisen huonossa asemassa moneen muuhun maailman kolkkaan verrattuna.
En tiedä liittyykö ravitsemuksessa tehdyt valinnat ja sairaustilastot kausaalisesti toisiinsa, mutta pelkään että näin saattaa olla. En tähän kommentteja sen enempää kaipaa kunhan kerroin mikä mietityttää.
Olen samaa mieltä Westien kanssa, ettei maitorasvaa voi tyrmätä sen tyydyttyneen rasvan pitoisuuden vuoksi. Jos korkea energiapitoisuus ja matala suojaravinteiden määrä olisi synti, meidän pitäisi välttää kaikkia ruokia, joista saa energiaa.
Jos noin lähtee ajattelemaan, niin silloin voisi perustellusti väittää, että maitorasva on erityisen hieno energian lähde, kun 40 % sen sisällöstä on paitsi energiaa myös hyödynnettävissä elimistön ohjaamiseen tarvittaviksi eikosanoideiksi tai solukalvojen rakenneosiksi. Hiilihydraatit sitä vastoin ovat “vain” energiaa.
Tuokin olisi aika yksisilmäistä. Pidän itse selvänä, että maitorasvasta viime vuosina tulleet tutkimustulokset antavat syyn arvioida uudestaan rasvaisen maidon karttamisen hyötyjä. Jos joku runsasrasvaista juustoa syömällä tulee sillä tavoin kylläisemmäksi tai tyytyväisemmäksi, että voi vaikka jättää keksien syönnin vähemmälle, niin vaihtokauppa on kannattava.
Saska kirjoitti:
Bingo! Juuri näin. Ja jos vielä Appenzelleriä raskii syödä, saa juuri sitä CLA:ta.
Tuo banaali itsestäänselvyys, jonka Anna-Liisa bongasi, kaipaa ehkä selvennystä.
Vaihtokauppa on kannattava, koska juusto on terveellisempää kuin keksi (tämä on ollut selvää jo pitkään). Vaihtokauppaa uskaltaa kuitenkin ehdottaa vain, jos voi pitää maitorasvaa terveydelle vähintään neutraalina energialähteenä, siis muihin makroravinteisiin verrattuna.
Ja tältähän se rupeaa nyt näyttämään. Keskimääräistä parempi, arvioisin.
Eikö sitten johdonmukainen eteneminen vaadikin sitä, että nopeat hiilihydraatit (glukoosi ja varsinkin fruktoosi, sinällään puhtaat energiatuotteet ja lipoproteiinilähteet) korvataan vihanneksilla ja kasviksilla (hyödyllinen kuitu ja mikroravinteet)? Loppu tulee sitten luonnollisista eläinrasvoista maitorasvat mukaan lukien ja oliiviöljyllä rikastaen.
Samalla tulee sitten rikastettuksi ja testatuksi immunologiaa kylomikronien voimalla. Tähän kai westie viittasi?
Ainakin moni siipensä saanut diabeetikko on näillä eväillä löytänyt uuden lähdön elämälleen. Tunnen sellaisia tarpeeksi.
Hyvä havainto tuo hiilari ja kasvisosan paikkojen vaihtaminen kolmion pohjalla. Minulta oli jäänyt noteeraamatta. Itämeren ruokavaliossa on mainio tausta-ajatus: tehdään täkäläisistä tarpeista niin hyvä kuin mahdollista. Näiden kolmioiden ja muiden visuaalisten “syö näitä” mallien rinnalla pitäisi myös olla jokin visuaalinen malli, jossa kerrottaisiin mikä on suomalaisessa ruokavaliossa pielessä. Esimerkiksi, mahdoton karkkien ja sokeripitoisten juomien käyttö sekä suolan runsas käyttö. Nämä asiat eivät nouse näissä nykyisissä mallleissa, eikä käytännön tekemisissä riittävästi esiin. Lisäksi pähkinöitä voisi viimein ruveta suosittelemaan enemmän esim. margariinien vaihtoehtona ja lihan osittaisena korvaajana.
“Jos korkea energiapitoisuus ja matala suojaravinteiden määrä olisi synti, meidän pitäisi välttää kaikkia ruokia, joista saa energiaa.” -Saska kirjoitti.
Ei tähän syntiä kannata sekoittaa. Käsittääkseni suurimpia ravinnosta koituvia ongelmia on, että nykyihmiset hyvinnvonnin lisääntyessä saavat energiaa liikaa suhteessa kulutukseen. Tästä seuraa lihominen ja sen seurannaisilmiöt.
Yksi tapa pitää energiansaanti tasapainossa on vähentää tyydyttyneen rasvan syöntiä. Jos kuitenkin sen syöminen sopivassa määrin esim.Appenzellerjuuston syömisen muodossa autaa kylläisyyden tunteen saavuttamisessa ja sitä kautta energiansaannin hallinnassa, niin se on hyvä asia.
Kiitos kaikille kommenteista. Vaikka kaiken pitäisi kuulemma nykyään olla positiivista, kannatan Reijon ideaa siitä, että myös siitä puhuttaisiin missä nykyään mennään metsään. Muistelen kulutustutkimuksista, että ystävällismielinen terveysvalitus ei yleensä toimi niillä, jotka siitä eniten hyötyisivät. Pidän välttämättömänä, että makeisveron tyyppistä ohjausta voimistetaan, vaikka se aiheuttaakin käytännön ongelmia.
Olen Liisan kanssa samaa mieltä ruokavaliomme suurimmasta ongelmasta. Muutenhan meillä ei olisi lihavuusepidemiaa, eikä siis myöskään tyypin 2 diabeteksen räjähtämistä käsiin ja sitkeästi liian suurta sydän- ja verisuonitautitasoa.
Suosituksissa on 80-luvulta asti ollut pohjana ajatus, että välttämällä energiaa runsaasti sisältäviä ruokia voidaan ehkäistä lihavuutta tai laihtua. Koska rasvassa on grammaa kohden eniten energiaa, sitä piti siksi välttää. Valitettavasti tämä ajatus ei osoittautunut toimivaksi käytännössä. Siirtyessään kevyempiin tuotteisiin ihmiset rupesivat syömään niitä enemmän.
Rasvan syyllisyydestä lihavuuteen alettiin käydä kiistaa 2000-luvun vaihteessa. Yksiselitteistä vastausta ei ole tullut, mutta mielestäni esim. tämä tutkimus (http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa0804748) vuodelta 2009 osoittaa nätisti, miten merkityksetöntä energian lähde on laihduttamisessa. Lihavuus on ihmisen, ei ruoan ongelma.
Koska uskosta rasvan ja lihavuuden yhteyteen on jo aika yleisesti luovuttu, en pidä tyydyttyneen rasvan torppaamista lihavuuden perusteella aiheellisena. Tyydyttynyt rasva on korkeintaan yhtä tarpeetonta kuin pitkälle jalostetut kuiduttomat hiilihydraatit. Koska hötöhiilaria on ruokavaliossa huomattavasti enemmän kuin kovaa rasvaa, pitäisi terveysvalistuksen kiinnittää nyt huomio niihin.
Havahduin itse vasta nyt huomaamaan, että oivallisena pitämäni Harvardin ruokapyramidi ei suostu kertomaan minkä verran energiaa pitäisi tulla rasvasta, hiilareista tai proteiineista. Harvardin ohjeissa ei siis synny minkäänlaista tulkintaongelmaa pyramidin ja sen taustalla olevan muun ohjeistuksen välillä, kuten nyt näyttää käyvän Suomessa. Kiusallinen tosiasia on, että Suomen virallinen pyramidi (Valtion ravitsemusneuvottelukunnalta) ja tämä uusi Itämeren pyramidi eivät voi johtaa samaan makroravinteiden pitoisuuteen. Hiilihydraattien määrän vähentäminen kuvassa täytyy tarkoittaa niiden vähentämistä myös ruokavaliossa.
Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia Harvardista, ja lopettaa kertakaikkiaan tinkaaminen prosenteista. Nehän tuntuvat kiinnostavan lähinnä tutkijoita.
Laadukasta keskustelua
Mielestäni keskustelussa tulee ilmi, kuinka ravintoainetason ja ruoka-ainetason suositukset ovat erkaneet toisistaan. Siinä missä tiukasta energiaravintoaineiden optimaalisesta suhteesta on tullut dogma joissakin piireissä, ovat käytännön työtä tekevät asiantuntijat soveltaneet tätä aika lailla ruoka-ainetasolla. Tämä ammottava kuilu olisi pakko kuroa umpeen Pohjoismaalaisissa ravitsemussuosituksessa väljenpänä E%-suosituksina.
Ylipäätänsä, kun seuraa ravitsemuskeskustelua, on tullut usein olo, että ruoka-ainetason keskustelut ja suositukset edustavat tervettä järkeä. Ravintoainetason keskusteluun tulee sitten aika lailla fanaattisuutta puolin ja toisin.
Jotain tämän suuntaista kirjoittivat myös Mozaffarian ja Ludwig keväällä JAMA:ssa:
http://jama.ama-assn.org/content/304/6/681.extract?sid=7adf0d42-ff94-4473-a6b8-bf0807427e0d
Kiitos linkistä, Janne, ja analyysistä. Uskon ja toivon, että ruoka-aineisiin keskittymällä saadaan parempi tulos.
Oli aika havahduttava kerätä parikymppisiltä ravitsemuksen opiskelijoilta (lähinnä naisia) ruokapäiväkirjoja pari vuotta sitten. Koska oppikirjat oli opeteltu ulkoa viimeistään ensimmäisenä opiskeluvuonna, välttivät nuoret rasvaa kuin ruttoa. Tulos: kovan rasvan osuus kaikesta rasvasta oli >50 %, ja puhdasta sokeria oli päivän energiasta muistaakseni 15-20 %.
Nykyiset suosituksemme perustuvat laajaan tutkimukseen ja huolelliseen miettimiseen, mutta ne eivät käytännössä toimi edes silloin, kun ne tunnetaan.
Lisää kuvia hyvistä ja huonoista ruoka-aineista peliin, terveyden edistämisliitot!
Saska, löytyisiköhän tuosta nuorten naisten energian saannista jotain lähdettä, kirjallisuusviitettä? Nuorten tilanne on kiinostava sinänsä koska heissä on tulevaisuus mahdollisuuksine ja ongelmineen. Ruotsissa tutkittiin nuorten miesten suolan saantia pari vuotta sitten ja se oli 12 g tietämillä ja käyttivät kasviksia ja hedelmiä vain 155 g /pv. http://www.worldactiononsalt.com/evidence/docs/salt_young_swedish_men_phn_2009.pdf Molemmat ‘lukemat’ siis pahasti pielessä. Mitäs jos rasvaan laitettu tarmo vuosikymmenten ajan olisi laitettu suolaan, sokeriin ja kasviksiiin? Tai laitettaisiin vasta edes?
Sokerista ja suola tai kuulua samaan kastiin, koska niistä ollaan yhtä mieltä ne jäävät usein rasvakeskustelun varjoon. Ja rasvan laatukaan kun ei ole nykytiedon valossa terveyden kannalta mikään ylivoimaisen tärkeä ravintotekijä.
En tunne sen tarkemmin, mutta varmasti tietoa löytyy. Muistini mukaan noiden opiskelijoiden energiasta kovaa rasvaa oli 12-13 energiaprosenttia, mikä on linjassa Finravinto 2007 tulosten kanssa. Kokonaisrasvan saanti oli opiskelijoilla kuitenkin oli selkeästi keskimääräistä matalampaa, varmasti juuri siksi, että he opiskelivat alaa. Ja metsään he menivät siksi, että rasvaa karttaessaan he käytännössä karttoiva niitä hyviä rasvoja.
Kuvio on todennäköisesti sama myös terveydestään vähemmän kiinnostuneilla.
Enemmän tarmoa suolaan, sokeriin ja kasviksiin? Hyvä idea. Tosin kun tätä ehdottaa, sanovat terveyden edistämisen ammattilaiset, että he jo tekevät niin. Mutta miksi tuloksia ei näy?
Itse uskoisin, että se johtuu siitä, että oikeasti heidän huomio on edelleen rasvassa. Ellen nyt ihan väärin muista, käsitellään ravitsemuksen perusoppikirjassa “Ravitsemustiede” sydänterveellisssä ruoassa pelkästään rasvoja.
Muutokset vievät aikaa. Käytännössä ravitsemuksen perusdogmien muutokset tapahtuvat eläköitymisen kautta.
Mielenkiintoista keskustelua.
Sellaisen huomion tekisin, että ruokavaliossa vaihtokauppoja voidaan tehdä monella tavalla. On mahdollista vaihtaa ruokaryhmän sisällä esim. täysrasvainen maito vähärasvaiseen maitoon tai vaihtaa ruoka kokonaan toiseen ruoka-aineryhmän ruokaan, esim. syösä aamuisin puuron asemasta jugurttia. Edellämainituilla erilaiset vahtokaupoilla on erilaiset seuraukset. Vähärasvaisemman vaihtoehdon valitseminen ei siis aina johda hiilihydraattipitoisen ruoan lisäämiseen, kuten joskus näkee väitettävän.
Niin, kyllä kai jonkin verran tarmoa on laitettu suolaan, sokeriin ja kasviksiinkin. Suomi on ollut esim. vähäsuolaisten elintarvikkeiden edistämisen suhteen euroopplainen edelläkävijä, kasviksilla on oma menekinedistämisyhdostyksensä ja virvoitusjuoma-automaatteja on pyritty näkyvästi pyritty poistamaan kouluista, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Enemmän pitäisi kuitenkin vielä tehdä, koska tuloksia ei ole riittävästi näkyvissä.
Tästä päästään helposti siihen ydinkysymykseen, että miksi ruokatottumusten muuttaminen ylipäätään tuntuu olevan niin vaikeaa. Veikkaisin, että ainakin osa selitystä piilee siinä, että ei ole tarpeeksi pidetty lähtökohtana ihmisen omia tottumuksia ja mieltymyksiä vaan pyritty ulkoapäin päättämään mihin suuntaan kunkin pitäisi ruokavaliotaan muuttaa. Yksilöllisten ratkaisujen etsimistä pitäisi varmasti olla enemmän.
Tuli vielä mieleeni, että muistaakseni Diabetesliitolla on jo vuosisa siiten ollut käytössä ruokapyramidi, jossa kasviksien ja viljavalmistieden suhde muistutti uutta Itämeren ruokavaliokolmiota. Eikö näin ollut?
Kiitos kommentista, Sanna. Periaatteessa olen samaa mieltä kanssasi: kun rasvaa kehotetaan syömään ja kehotuksen kuultuuan syödään vähemmän, tilalle voi tulla joko proteiinia tai hiilihydraattia. Rasvan vähentäminen on useimmiten näkyvän rasvan välttelyä. Tyypillisin esimerkki lienee kevyemmät margariinit, joita vielä 5 vuotta sitten myytiin kovastikin. Kun vaihtoi 70 % rasvaa sisältävän margariinin 40 % sisältävään, ja paino kuitenkin säilyi ennallaan tai kasvoi, niin mielenkiintoinen kysymys on, että mitä käytännössä tuli tilalle. Väittäisin, että leipää.
Eli käytännössä taisinkin olla eri mieltä. Rasvan kohdalla on harvemmin tapahtunut vaihtokauppoja, vaan useammin rasvan vähentämistä, jonka tilalle ruokavalioon on sitten jossain määrin hallitsemattomasti tullut jotain ennalta arvaamatonta.
On todella vaikea saada ihmiset tekemään monimutkaisempia vaihtoja, erityisesti, jos samalla kehotetaan kiinnittämään huoimiota ravintoaineprosentteihin. Juuri tästä syystä on varmasti parempi, että jatkossa puhutaan vain ruoka-aineista, ja siitä, kuinka usein niitä kannattaisi syödä.
Tulevaisuuden suurimpana uhkana pidän nutrigenomiikkaa. Jos jäämme odottamaan perimän mukaan personoitua ravitsemusta, lihavuus ja sen aiheuttamat kansantaudit ehtivät räjähtää käsiin. Ja ratkaisujen löytymisenkin jälkeen nutrigenomiikka on ja pysyy liian kalliina niille, jotka sitä todella kaipaisivat. Olenkin kanssasi samaa mieltä, että yksilölliset ratkaisut ovat jatkossa tärkeitä.
En ihan saanut Saska kiinni siitä mitä tarkoitit kirjoittaessasi että “kun rasvaa kehotetaan syömään ja kehotuksen kuultuuan syödään vähemmän, tilalle voi tulla joko proteiinia tai hiilihydraattia.”
Mitä ns. “kevytmargariineihin” tulee, en ole koskaan ymmärtänyt niiden ravitsemuksellista mieltä. Jos margariinia käyttää, kannattaa siinä tietysti olla mahdollisimman paljon rasvaa. Juuri sen kasviöljypohjaisen rasvan takiahan sitä margariinia syödään.
Samaan mieltä olen myös siitä, että energiaprosententteja ei kannattane käyttää käytännön ruokavalio-ohjauksessa, vaan puhua juuri ruoasta. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että myös helppoja vaihtokauppoja on olemassa: esimerkiksi täysmaidon voi vaihtaa vähärasvaisempaan tai täysrasvaisen juuston vähärasvaisempaan. Tällainen elintarvikeryhmän sisällä tapahtuva vaihto ei automaattisesti johda mihinkään muihin muutoksiin ruokavaliossa.
Jep, olet oikeassa Sanna. Minä nimittäin ajattelin tilannetta, jossa normaalipainoista henkilöä kehotetaan välttämään tyydyttynyttä rasvaa esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudin riskin vuoksi. Tällöin voidaan ehdottaa mainitsemaasi vaihtokauppaa (tavallinen juusto -> kevytjuusto). Koska kevyt on kevyttä, pitää syödä vastaavasti enemmän ettei jää nälkä. Silloin tilalle voi tulla mitä vain.
Sinä kuitenkin varmaan tarkoitit tilannetta, jossa painonhallinnan keinona kehotetaan siirtymään saman ruoka-aineryhmän sisällä kevyempiin tuotteisiin. Tämä voi toimia. Toisaalta, kun tällaista neuvontaa on tehty viimeiset 20 vuotta, eivät tulokset vakuuta. Hyvin harva on saanut ylipainon kuriin, vaikka kevytosastot ovat pullistelleet vaihtoehtoja.
Automatiikkaa ei siis ole, mutta vahva taipumus kylläkin.
Jos paino on ongelma, ruokavaliossa tarvitaankin isompaa remonttia. Noh, tätähän niin ikään neuvotaan tekemään, mutta harva siinä onnistuu. On mielenkiintoista, että oikeastaan kaikkein radikaalein ruokavalioremontti – hiilarien vähentäminen reilusti – on hyvin monella paljon helpompaa kuin pienemmät muutokset. Tämä kertoo jotain siitä, miksi elintarvikeryhmän sisällä tapahtuvat muutokset eivät toimi.
Ja mitä tulee kevytmargariineihin, niin voimassaolevat Käypä hoito -suositukset (http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/khp00017) näyttävät kyllä edelleen kehottamaan siirtymään aina pois rasvasta. Juuri tämä onkin ongelma: rasvan välttäminen on niin syvään juurtunut yhteen hoitotyösukupolveen, että hyvät rasvat menevät edelleen pesuveden mukana.
Lihavuuden Käypä hoito -suosituksiin on ymmärtääkseni tulossa isohkoja muutoksia, ja rasva pääsee jossain määrin pannasta. Se on hyvä.
Lihavuushan ei ole ruoan vaan ihmisen ongelma.
En oikein tiedä, mihin tarttua, on niin monta asiaa, joita haluaisin kommentoida. Lihavuus ei tosiaan ole ruoan ongelma vaan ihmisen ja ihmisen luoman ympäristön ongelma. Eikö sitten voitaisi jättää ihmisten valittavaksi se mistä ovat valmiita lupumaan ja mitä he ovat valmiita vaihtamaan?
Olen Sannan kanssa samaa mieltä siitä, että ruokatottumusten muutosten vaikeus saattaa hyvin johtua siitä, että ei riittävästi oteta huomioon ihmisten aikaisempia ruokatottumuksia ja mieltymyksiä. Ruokatottumusten muutosten vaikeus ei johdu ravitsemussuosituksista, vaan ehkä juuri siitä, että niitä ei osata soveltaa. Jaan teidän kaikkien kanssa myös sen käsityksen, että ravitsemussuositukset pitäisi ilmaista myös ruoka-aineina ja edelleen ravitsemusneuvonnassa ja -valistuksessa kannattaa puhua ja puhutaankin enimmäkseen ruoka-aineista. Energiaprosenttien hyvä puoli on se, että ne voi toteuttaa todella monenlaisilla ruokavalinnoilla. Ne eivät kuitenkaan oikein auta muuta kuin ehkä ohjaajaa, jos ohjaajatkaan niitä ymmärtävät?
Ruokatottumusten muuttamisen vaikeus johtuu myös paljolti meidän ympäristöstä, jossa houkuttelevaa ruokaa on koko ajan tarjolla enemmän kuin tarpeen olisi. Ja siitä on vaikea ja miltei mahdoton kieltäytyä.
Olen omassa työssäni ravitsemusterapeuttina todennut monet kerrat, että nykysuositukset toimivat suunnan näyttäjänä ohjaajan taustatietona. Painonhallintaa haluavien ihmisten kanssa sitten keskustellaan siitä, mitä he olisivat valmiita tekemään omassa syömisessään, jotta voisivat vähentää riittävästi energian saantiaan ja pääsisivät alkuun. Painon pudotukseen pyrkivä henkilö tulee ohjata löytämään oma tapansa toteuttaa itselleen sopiva energiavajaus suhteessa kulutukseen. Tämä voi tapahtua hyvin ikäänkuin ravinnon energiapitoisuutta “laimentamalla”, mistä Pertti Mustajoki kertoo kansantajuisella tavalla mm. syksyllä 2010 ilmestyneessä kirjassaan Painonhallinta-pokkari (Duodecimin julkaisema). Tämä tarkoittaa sitä, että syödyn ruoan volyymi on sellanen, että tulee kylläiseksi, mutta vähemmällä energiansaannilla. Usein kasvisten, hedelmien ja marjojen lisääminen tässä auttaa. Kasvispainotteinen syöminen ja siitä tykkääminen on iso etu painonhallinnassa. Olen ollut huomaavinani, että rasvan vähentämismantran sijaan on tulossa tai on jo tullut slogan: “Syö vähintään puoli kiloa kasviksia (johon myös hedelmät sisältyvät) päivittäin”. Tämä on plus-merkkinen muutosohje miinusmerkkisten ohjeiden sijaan, joita esimerkiksi se rasvan vähentämisohjekin on ollut. Rasvojen laatu määrän vähentämisen sijasta on kyllä mielestäni jo aika pitkään (muutamia vuosia) painottunut ravitsemusohjauksessa.
Sannalle vielä: kyllä Diabetesliiton vanhassa ruokakolmiossakin viljat ja kasvikset olivat kolmion perustassa. En sitä viitsi enää tänne liittää, kun se on jo pois käytöstä. Ja nyt Itämeren ruokakolmiossa kasvisosasto on tarkoituksella hyvin edustettuna.
Juuri näin! Ja jos joku sanoo, että näinhän on tehtykin, niin nostan käden pystyyn virheen merkiksi. Niin kauan kuin käsitys oli, että rasvat ovat tarpeettomia tai haitallisia, ei ravitsemusta ohjaavilla ollut juuri muita vaihtoehtoja kuin kehottaa luopumaan niistä. Nyt kun tiedämme paremmin, voimme olla luovempia.
Käytännössä ohjaus on ollut ja tulee aina olemaan ruoka-aineista. OHjauksessa esiin nostetut vaihtoehdot ja niistä seuraavat valinnat perustuvat kuitenkin suosituksiin, jotka puolestaan perustuvat viiveellä parhaaseen olemassa olevaan ravitsemustietoon. Tämän vuoksi suositukset OVAT tärkeitä, eikä nykyistä suositusten käymistilaa voi jättää ruokakolmioiden justeerauksen varaan.
Jos Käypä hoito -suositukset muuttuvat niin, että lihavuuden hoitoon sallitaan myös esim. vähähiilarinen ruokavalio – kuten olen kuullut jostain – täytyy tämän näkyä myös yleisissä suosituksissa.
Kysymys on vain, että millä viiveellä. Arvelisin, että se menee näin:
- Ensin tehdään Mikael Fogelholmin esittämä “hiilihydraattivyön kiristäminen”, eli annetaan vapaammat käde tehdä valintoja eri energiaravinteiden välillä
- myöhemmin (10 vuotta?) annetaan erilliset suositukset erilaisista terveellisistä ruokavalioista: Itämeren ruokavalio, KTL-ruokavalio, Välimeren ruokavalio, kasvisruokavalio, hyvähiilarinen ruokavalio…
Pointsit Liisa Heinoselle sivistyneen rauhallisen ystävällisestä suhtautumisesta ilkeähköön vinoiluuni. Enkä kyllä kadehdi Diabetesliiton ravintoterapeutin asemaa tänä päivänä. Siinä on kyllä todella pahasti puun ja kuoren välissä, mikäli on aidosti kiinnostunut asiakkaiden terveydestä, mutta haluaa säilyttää työpaikkansa.
Toivottavasti Saskan pessimismi ei osu oikeaan, vaan suuria linjamuutoksia suosituksiin alkaa tulemaan jo tänä vuonna. Pahoin pelkään kuitenkin, että Saska arvaa oikein. Minä toivoisin Diabetesliitolta huolellisia vastauksia esimerkiksi Timo Kuuselan kysymyksiin. Hänen kohdallaan ei voida puhua ”maallikoiden väärinkäsityksistä diabetekseen liittyvien tutkimusten tulkinnoissa”. Lisäksi hänellä on omakohtaisia kokemuksia diabeteksestä, ”virallisterveellisestä” ruokavaliosta ja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Minä maallikkona ihmettelen miksei karppiruokavalio ole Diabetesliiton ruokavaliovaihtoehtona? Ovatko ruotsalaiset vain tietämättömämpiä ravintoasioista kuin suomalaiset, kun ottivat vhh:n mukaan vaihtoehdoksi diabeetikon terveyttä edistäväksi ruokavalioksi?
Käsittelemättömät tyydyttyneet rasvat on todettu melko luotettavasti harmittomiksi erittäin laajoissa tutkimuksissa, mutta silti niitä kehotetaan välttämään. Täysjyväviljaista ruokavaliota ei ole juurikaan verrattu viljattomaan, mutta silti täysjyväviljatuotteita suositellaan erittäin painokkaasti kaikille joilla ei ole diagnosoitua keliakiaa. Siitäkin huolimatta, että keliakia on hyvin yleistä ja uusimpien tutkimusten mukaan erittäin alidiagnosoitu, sekä kaiken lisäksi rajussa kasvussa. Tuhansista esim. karppaus.info:sta löytyvistä viljojen haitoista raportoiduista ”yksittäistapauksista” nyt puhumattakaan.
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta sanotaan, ettei sitä ole tutkittu tarpeeksi, vaikka se on maailman tutkituin ruokavalio. Jos vähähiilihydraattista ruokavaliota ei tutkimusten puutteen vuoksi voi suositella, niin miksi sitten suositellaan Itämeren ruokavaliota? Sitä ei ole tutkittu juuri ollenkaan.
Rasvakammottomalle:
Kiitos, kun ihan avoimesti ja “empaattisesti” kerroit, että olet ilkeähkösti vinoillut minulle. Ihmettelen, että miksi? Voin sanoa, että se on tuntunut erittäin ikävältä.
Pyysit vastaamaan Kuuselalle, mutta en kyllä ihan pysty bongaamaan mitään varsinaista kysymystä Kuuselan kommentista. Hän viittasi immunologisiin asioihin, joista en ymmärrä mitään. Onkohan Kuusela immunologi? En tiedä, mutta minä en ainakaan ole tässä asiantuntija. Diabetesliitto ei myöskään ole tutkimuslaitos. Tavallisena ravitsemusterapeuttina luotan suosituksiin, joita alan parhaat ravitsemusasiantuntijat tekevät. He perustavat suositukset tutkittuun tietoon ja joutuvat perehtymään valtavaan tietomäärään ja suodattamaan sieltä oleellisen.
Kuuselan ehdottaa kommentissaan seuraavanlaista ruokavaliota:
”nopeat hiilihydraatit (glukoosi ja varsinkin fruktoosi, sinällään puhtaat energiatuotteet ja lipoproteiinilähteet) korvataan vihanneksilla ja kasviksilla (hyödyllinen kuitu ja mikroravinteet)? Loppu tulee sitten luonnollisista eläinrasvoista maitorasvat mukaan lukien ja oliiviöljyllä rikastaen”
Siis: pelkkää rasvaa ja kasviksia? En usko, että kovin moni ravitsemusasiantuntija /diabetesasiantuntija pitäisi tällaista hyvänä ruokavaliosuosituksena diabeetikoille laajemmin. Tämä on yhden miehen erikoinen sovellutus.
Olisin kiinnostunut saamaan tietoa ruotsalaisten diabetesruokavaliosuosituksista. Jos tiedät, että sellainen julkaisu on, jossa vhh-dieettiä siellä suositellaan diabeetikoille, niin mielelläni sen lukisin. Voisitko antaa viitteen/linkin? Tietoni mukaan Ruotsissa on vain joitakin yksittäisiä lääkäreitä, jotka ovat vhh:n kannattajia.
Diabeetikoiden kannalta vhh:ssa on monia ongelmakohtia, joista yksi on runsas proteiinin saanti. Se on haitallista diabeetikolle, jolla on munuaisvaurio. Tyypin2 diabeetikoilla on valitettavan usein alkava munuaisvaurio. Tällöin proteiinin saannin kohtuullistaminen/rajoittaminen on tärkeä hoitokeino. Asiaa mutkistaa se, että alkava munuaissairaus ei välttämättä ole ihmisellä itsellään tiedossa.
Vaikka vhh-dieettiä on paljon tutkittu, niin tutkimukset ovat suhteellisen lyhytaikaisia. Vieläkään ei tiedetä, mitä pitkäaikainen, elinikäinen karppaus vaikuttaa. Joitakin viitteitä on, että se ei ole hyväksi sydän- ja verisuoniterveyden kannalta pitkällä aikavälillä. Karppaajat toivottavasti tietävät tämän riskin. -Todettakoon vielä, että myös keliaakikoille suositellaan täysjyäviljaa kuidun saannin turvaamiseksi, vaikkakin gluteenittomia viljalaatuja.
Itämeren ruokavaliota tosiaan vasta parhaillaan tutkitaan pohjoismaisena yhteistyönä ja tuloksia saamme kuulla myöhemmin. Kuitenkin Itämeren ruokavalio on koottu jokseenkin samoista aineksista kuin perinteinen Välimeren ruokavalio, jonka terveysvaikutukset on tutkittu. Joten jo tällä perusteella voidaan päätellä jotain Itämeren ruokavalion terveellisyydestä. Perinteiseen Välimeren ruokavalioon kuuluu: oliiviöljyä, kasviksia, palkokasveja, täysjyväviljaa, hedelmiä ja pähkinöitä ja kalaa sekä vain vähän lihaa ja eläinperäistä tyydyttynyttä rasvaa. Itämeren ruokavaliossa öliiviöljyn ja pähkinöiden tilalla on rypsiöljy ja hedelmien tilalla osittain marjoja, muuten paljolti samat elementit löytyvät. Mutta toki on tarpeen odottaa tutkimustuloksia.
Saskalta haluan vielä kysyä:
Mitä mieltä olet ruoan ekologisuudesta? Tulisiko tulevissa ravitsemussuosituksissa ottaa huomioon se, että suositeltava ruoka on terveellistä myös maapallolle? Miten näet karppauksen tästä näkökulmasta katsottuna? Tämä kysymys saattaisi kiinnostaa monia mahdollisesti potentiaalisia Vihreiden kannattajia.
VHH ja diabetes:
Terminologia on upottavaa. VHH:sta ei totisesti ole kovinkaan paljon tutkimusta, mutta hiilarien vähentämisestä (30-40 E%) on jo kohtuullisesti. Jos hiilareista osa vaihdetaan rasvaa, Liisan muistuttamat munuaisongelmat eivät ole riesana.
Emme voi myöskään jäädä odottamaan sitä, että yksi sukupolvi elää kehdosta hautaan vähähiilarisella ruokavaliolla ennen kuin asia huomioidaan suosituksissa. Meillä on nyt jo runsaasti 2 vuoden mittaisia tutkimuksia, jotka tukevat hiilarien vähentämisen etuja. Epidemiologiselta puolelta on lisäksi mielestäni riittävästi tutkimusta tukemaan suositusta, jossa hiilarien määrää lasketaan rasvan ja kasvisten määrää nostamalla.
Tietoa ei kerry, jos asiaa ei tutkita. Hiilarien vähentämiseen on suhtauduttu periaatteellisista syistä niin varovasti, että 5-7 vuotta hyvää tutkimusaikaa on menetetty. Murros asiassa tapahtui noin kolme vuotta sitten, ja nyt ei millään vakavasti otettavalla instituutiolla tai tutkijalla enää ole ongelmia hiilihydraattien vähentämisen vaikutusten tutkimisessa.
Itse pidän vaihtokauppaa huonot hiilarit < -> hyvät rasvat lupaavana diabeteksen torjunnassa terveillä ylipainoisilla. Jo puhjenneen taudin hoidossa tilanne on monimutkaisempi. Paino on tällöin sanalla hyvät rasvat, koska kovat rasvat näyttävät toistaiseksi liittyvän insuliinimetabolian heikentymiseen. Vaikutus näyttää lievältä, mutta jos se on todellinen, kannattaa vaihdossa suosia pehmeitä rasvoja.
Ruoka ja ympäristö
Kyllä.
Tähän asti suosituksissa on huomioitu terveellisyys ja kansalliset ruokaperinteet (lisäksi myös jossain määrin ruoantuottajien ja elintarviketeollisuuden mielipiteet, mutta se toivottavasti jää jossain vaiheessa taakse). Nyt kun tiedämme, että ruoka aiheuttaa 20-30 % ilmastopäästöistä (laskutavasta riippuen), olisi kummallista, jos emme sitä huomioisi. Suositukset ovat suosituksia, ja jos niiden ympäristöpointit eivät innosta, voi ne jättää huomiotta (kuten valtaosa tekee nykyisillekin suosituksille). Siksi ympäristövaikutukset on huomioitava verotuksessa: ALEMPI ALV LUOMULLE JA KASVIKSILLE!
Sekä VHH että hyvähiilarinen ruokavalio on mahdollista koostaa kasvikunnasta. En usko ympäristön kärsivän, jos niihin siirrytään – etenkin jos se vähentää lihavuutta.
Eko-Atkinsista lyhyt tutkimus mm. täällä:
http://archinte.ama-assn.org/cgi/content/full/archinte;169/11/1046
Liisa Heinonen:
”Kiitos, kun ihan avoimesti ja “empaattisesti” kerroit, että olet ilkeähkösti vinoillut minulle. Ihmettelen, että miksi? Voin sanoa, että se on tuntunut erittäin ikävältä.”
Suomella on tietääkseni tällä hetkellä yksi maailman synkimmistä diabetes tilastoista. Suomalaiset ovat monen asiantuntijan mukaan yksi maailman viranomaiskuuliaisimmista kansoista. Diabetesliitolla on, ja on pitkään ollut, hyvin paljon jäseniä. Diabetesliiton ravintosuosituksissa suositellaan sokeritautisille suurin piirtein samaa ruokavalioa, mitä VRN suosittaa kaikille. Eli vain hieman liioitellen: sokeria sokeritautiselle.
Viime vuosina on alan arvostetuimmissa julkaisuissa julkaistu useita laajoja tutkimuksia, jotka asettavat VRN:n ja Diabetesliiton ravintosuositukset hyvin kyseenalaiseen valoon. Lisäksi on julkaistu useita maallikoille suunnattuja artikkeleita, joissa muutamat alan tunnetuimmista tutkijoista kertovat suoraan ja väitteensä tutkimustuloksin perustellen, että länsimaissa viimeiset vuosikymmenet vallinnut rasvakielteisyys on ollut hirvittävä virhe mm. diabeteksen kannalta.
Minä uskon, että satoja suomalaisia on kuollut ennenaikaisesti Diabetesliiton ravintosuositusten vuoksi, ja tuhansia sairastunut elämänlaatua oleellisesti huonontaviin sairauksiin. Eli uskon, että sinunkin suosittelema ruokavalio on aiheuttanut paljon suurta tragediaa sinuun luottaneille ihmisille. Jos pahastut anonyymin kevyestä, mielestäni melko asiallisesta, piikittelystä ja pystyt kuitenkin hyvällä omallatunnolla luotettuna asiantuntijana suosittelemaan diabeetikolle n. 50% energiansaannista hiilihydraateista, niin kyllä ihmettelen arvomaailmaasi.
Timo Kuuselan ajatuksia löytyy ainakin hiilaritietoiset.net -osoitteesta. Kommentistasi Kuuselasta en oikein tiedä mitä ajatella. Oliko se tarkoituksellinen pikaistuksissa heitetty olkiukko, vai aivanko oikeasti tulkitset Kuuselan ehdottaneen pelkää rasvaa ja kasviksia. Joka tapauksessa minun mielestäni Diabetesliiton ravitsemusterapeutin tulisi jo virkansakin puolesta tuntea vähähiilihydraattisen ruokavalion perusteet hyvin, vaikka ei itse karppauksen kannalla olisikaan. Käsityksesi: ”Diabeetikoiden kannalta vhh:ssa on monia ongelmakohtia, joista yksi on runsas proteiinin saanti.” antaa ymmärtää, että et ole perehtynyt edes karppauksen alkeisiin. Suosittelisin lukemaan muutaman tunnetuimman vhh:ta käsittelevän kirjan, tai edes netistä karppauksen alkeita.
Lisäksi suosittelisin uhraamaan vähintään yhden työpäivän karppien sielunelämään tutustuen lukemalla avoimin mielin karppaus.info:n ja hiilaritietoiset.net:n keskustelupalstoja. Sen jälkeen uskoakseni löytyisi paremmin ymmärrystä sille, miksi jotkut karpeista ovat niin vihaisia Diabetesliitolle.
Pyysit linkkiä Ruotsin diabetesliiton vhh-ruokavaliosuositukseen. En oikein ole varma oletko tosissasi. Minun tietääkseni Ruotsissa sikäläinen diabetesliitto on hyväksynyt vhh-ruokavalion viralliseksi vaihtoehtoiseksi ruokavalioksi diabeetikolle. Etkö tiennyt sitä, vai tiedätkö tämän asian paremmin ja vhh:ta ei olekaan hyväksytty Ruotsissa diabeetikon ruokavalioksi?
Vhh:sta ei ole tietääkseni kovin monta pitkäaikaista tutkimusta. On silti jotain. Esim. viime vuonna julkaistiin ainakin yksi uskottava pitkäaikaistutkimus aiheesta. Amerikkalaisessa epilepsian hoitoon keskittyneessä sairaalassa epilepsiaa on hoidettu jo pitkään hyvin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Sairaalassa tehdyn pitkäaikaistutkimuksen mukaan sv-tautiriski ei kohoa vhh-ruokavalion pitkäaikaisessakaan noudattamisessa (eikä mikään muukaan runsaaseen rasvan käyttöön liitetty sairausriski).
Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu, kiitokset teille osallistujille! Olen Saskan kanssa samaa mieltä, nyt pitäisi painottaa, aloittaa esitykset, lopettaa esitykset, käyttää suuri osa esitysten ja kirjoitusten ajasta/tekstimäärästä muuhun kuin rasvaan. Sillä tavalla otetaan kasvikset ja suola painokkaasti eteen. Esityksiin, suosituksiin ja kirjoituksiin vain mausteeksi rasvaa
Tuoko ruokien vaihtokeskustelu oli mainio avaus. Itsekin uskon, että monille saattaa olla helpompi rajoittaa yhtä ruoka-aineluokkaa (esim. hiilaripitoisia ruokia) kuin yrittää hallita joka aterialla oikeat annoskoot, sopivat coctailit jne. Lisäksi -90 luvulla minulle opetettiin, että kylläisyys on makuspesifi. Uskoisin että se pitää edelleen paikkaansa. Jos yksi ruoka-aine luokka puuttuu pöydästä ja kaapista, siis hiilarit, niin tuleeko kylläisyyskin täyteen aiemmin (vrt. Ruotsin laiva buffet -ilmiö)?
Mielenkiintoinen tuo makuspesifiys. Muistan ikuisesti yläasteen fysiikan kirjasta kuvan, jossa pulska pikkupoika sanoo: “Pihvin suhteen olen kylläinen, mutta jäätelö maistuisi.” Kuvalla selitettiin kylläisyyttä fysikaalisena ilmiönä.
Makuspesifiys voi olla järkevin koskaan kuulemani selitys sille, miksi hiilarien rajoittaminen toimisi.
Saska kirjoittaa:
Saska, kirjoituslaatikkosi alapuolella annetaan blockquote cite -tägi, joka ei tunnu toimivan. Tässä kommenttini uudestaan:
Saska kirjoittaa:
Varmaan olet lukenut amerikkalaistutkimuksesta (mukana mm. Stanfordin yliopiston Christopher Gardner), jota referoidaan Ravitsemus ja terveys -blogissa blogimerkinnössä Geenit voivat kertoa paremman laihdutusruokavalion:
Voisi olettaa, että makuspesifiys johtuisi geeneistä.
Heh, nyt selitys taas meni niin hienoksi, että en ihan niele sitä. Oma ajatus oli, että kylläisyyden makuspesifiys tarkoittaisi sitä, että jos syö “tasapainoisesti” hiilareita, proteiinia ja rasvaa, niin silloin ihminen todella syö kutakin kiintiön täyteen. Jos energiaravintoaineista yksi jää ruokavaliosta puuttumaan, ei sitä korvata muilla.
Näin sen ymmärsin. Pidin sitä hyvin loogisena. Geeneilläkin voi olla asian kanssa tekemistä, mutta käytännön merkitys voi olla vähäisempi kuin tutkimuksen prosentit antavat olettaa.
Niin menivät DPS ja DEHKO eurooppalaisessa suosituksessa diabeteksen ehkäisyyn (IMAGE-hanke) – ja rivissä hiljaa!
Ollaan aika yleisesti sitä mieltä, että kansastamme jotakin 40% on perinyt sellaisen geenistön (polygeneettinen tausta), joka edesauttaa metabolisen oireyhtymän, SV-tautien jne kehittymistä manifestiksi tuossa 40v -> eteenpäin. Alkamisikä on alenemassa.
Jo todettuja 2-diabeetikkoja on 300.000 ja 2/3 osaa tästä luvusta piileskelee löytymättä.
Ei siis ole jonninjoutavaa puuttua asiaan kaikilla keinoilla unohtamatta tätä blogi”räksytystä”.
On ilman muuta selvää, että melkein puolet kansasta eli se geneettisesti altistettu porukka kaipaisi todella vaikuttavat preventiiviset neuvot jo nuoresta pitäen.
Neuvonnasta ja sen tehosta meillä on vuosikymmenten kokemukset. Kriteerit täyttävä 2-diabetes lisääntyy edelleen 5-7% vuosittain. Osa prosenteista menee paremman diagnostiikan piikkiin -lisääntyy sittenkin.
On ilmiselvä yhteys ravinnon runsaan hiilihydraattipitoisuuden ja yksilöllisen kyvyn välilla määrän käsittelemiseksi metaboliassa.
Tämä ilmiselvyys ei kuitenkaan näy käytännön ehkäisytyössä. Käypä ohje on edelleenkin mm, että 2-diabeetikko (muutkin) syökööt terveiden tavoin vaikkapa 6-9 leipäpalaa (ja puurot päälle)
Henkilökohtaisesti olen täysin vakuuttunut, että rasva ei ole niinkään kvalitaviivinen ongelma (kvantitatiivinen?), hh sitä vastoin on erittäin painotetusti kvantitatiivinen ongelma.
Tähän puuttuminen vaatii yhteistyötä, ei eipä-juupas- inttämistä kaikilta alalla työskenteleviltä.
Annaliisa, minun ymmärtääkseni kylläisyyden makuspesifiys on erityisesti psykologinen ilmiö. Kaikenlainen variaatio lisää ruokien psykologista haluttavuutta (eri lajit, värit jne). Raimo Lappalainen on tästä kirjoitellut ja aikanaan sen minulle ja muille opiskelijoille Suomessa avasi. Kts. esim. http://www.rty.fi/tmp/bolus_32006.pdf
Tuo Saskan mainitsema Eco-Atkins vaikutti tosi lupaavalta (pärjäsi paremmin kuin “Eco-DASH”).
Muutaman asian haluan vielä tuoda esiin:
Jaan kanssanne huolen tyypin 2 diabetesepidemiasta. Se on todella huolestuttavaa, ja ennenaikaisia kuolemiakin varmasti tulee. Tämän epidemian hoitaminen on kuitenkin valtavan iso tehtävä ja vaatii terveydenhuollon voimavarojen yhdistämistä kuten Kuusela toteaa. Sellainen voimien yhdistämisyritys oli juuri Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmaan (DEHKO 2000-2010) sisältynyt D2D-hanke viidessä sairaanhoitopiirissä.
Kuitenkin vain pieni osa tyypin 2 diabeteksen ehkäisystä hoidetaan perusterveydenhuollossa. Suuri merkitys on sillä, millaisessa ympäristössä elämme. Ruokavalion energiaravintoainejakauman tarkka viilaaminen tuntuu tässä pikkuasialta. Todelliset tyypin 2 diabeteksen ehkäisytoimenpiteet ovat poliittisten päätösten varassa. Yhdyskuntasuunnittelulla tulee taata ihmisten mahdollisuus arkiliikuntaan, ja elintarviketuotannon ja hintapolitiikan sekä sosiaaliturvan tulee olla sellaista, että ihmisillä on mahdollisuus ostaa ja syödä terveellistä ruokaa. Tällaisia asioita varmaan Saska poliitikkona voi omalta osaltaan edistää.
Osa DEHKOn D2D-hankkeen tuloksista on jo raportoitu viime syksynä Suomen Lääkärilehdessä 26/2010, 2010-2369. :
http://www.laakarilehti.fi/files/SLL262010-2369.pdf
DEHKOa ja D2D:tä edelsi Diabeteksen ehkäisytutkimus (Diabetes Prevention Study eli DPS), jonka tulokset kertovat, että elintapoja muuttamalla voitiin vähentää diabeteksen ilmaantuvuutta 58 %. Kahdeksan vuoden seurannassa todettiin, että tutkittavat myös pystyivät pitämään tekemänsä muutokset.
D2D-hankkeessa osoitettiin, että diabeteksen sairastumisriskiä pienentävä elintapaohjaus on toteuttavissa myös perusterveydenhuollossa, vaikkakaan ei yhtä perusteellisesti ja yksilöllisesti ohjaten kuin DPS:n tutkimusasetelmassa. Diabeteksen ehkäisy toteutui ruokavaliolla, joka noudatteli nykyisiä diabetesruokavaliosuosituksia ja oli energian saanniltaan hypokalorinen ja siis painoa alentava. Elintapaohjaus perusterveydenhuollossa (viiden sairaanhoitopiirin alueella) vähensi merkittävästi sairastumisvaarassa olevien henkilöiden (n=10 149) painoa ja pienensi diabetesriskiä: painon laskiessa vähintään 5 %, riski pieneni 69 %. Tulos parani interventiokertojen määrän kasvaessa.
DEHKO-päivillä 31.1. julkaistava Diabetesbarometri 2010 kertoo, että vuosina 1997-2007 tyypin 2 diabetesta sairastavien henkilöiden sairastuminen (ensimmäisiin) sydäninfarkteihin on merkittävästi laskenut, peräti 40 % miehillä ja 44 % naisilla. Aivoinfarkteihin sairastuminen on vähentynyt 34 % miehillä ja 42 % naisilla. Myös tyypin 2 diabetesta sairastavien kuolevuus väheni nopeammin kuin väestön kuolevuus keskimäärin, eli heidän ylikuolevuutensa väheni. Siis jotain on liikahtanut parempaan suuntaan. Valtimotaudin vaaratekijöiden kokonaisvaltaisella hoidolla on mitä ilmeisimmin ollut suotuisia vaikutuksia.
Tällaisen hyvän kehityksen jatkuvuus pitäisi saada edelleen turvattua. Julkaisuun voi helmikuussa tutustua http://www.diabetes.fi/dehko
Ruotsin diabetesliiton diabetesruokavaliosuositusta en todellakaan ole saanut käsiini, enkä tiedä onko liitolla varsinaista sellaista edes olemassa. Sen sijaan Ruotsissa on viime vuonna tehty tieteellisiin tutkimuksiin perustuva selvitys, joka löytyy täältä ja siinä mm. otetaan kantaa vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.
http://www.sbu.se/sv/Publicerat/Gul/Mat-vid-diabetes/
Saskan vinkki eko-Atkinsin dieetistä on mielenkiintoinen.Kyseessä ei todellakaan ole mikään koko kansan eko-vinkki. Tutkimus on tosi hyvin tehty ja tutkimusdieetit oli hyvin raportoitu. Ekologisuutta siinä edusti se, että varsinaisessa koedieetissä ei ollut lainkaan eläinperäisiä ruokia. Suurimpana proteiininlähteenä oli vehnän gluteeni eli ns. seltan-tuotteet. Se on vehnän valkuaista, minkä lisäksi proteiinia saatiin myös pähkinöistä ja soijatuotteista. Gluteenista ja pähkinöistä leivottiin pähkinäleipää. Hiilihydraatteja oli minimisuositusten mukainen määrä eli 130 g, mikä energiaprosenttina oli 26e% ( 43e% rasvaa ja 31e%prot.). Kyseessä ei siis ollut äärimmäisen tiukka hh-rajoitus. Vertailuruokavaliona oli vähärasvainen lakto-ovo-vegetaarinen ruokavalio (58e%hh, 16e% prot ja 25e% rasvaa 9) – Siis koeruokavalio oli kaukana tyypillisestä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, jonka proteiinit ja rasvalähteet ovat peräisin eläinkunnan tuotteista. Runsaasti kasviproteiinia sisältävä ruokavalio oli parempi sydäntautiriskien kannalta. Painon lasku molemmilla ruokavalioilla oli sama.
Sitten vielä kaikille keskustelijoille ja varsinkin Saskalle, blogin isäntänä, kysymys: mitä mieltä olette seuraavanlaisista keskustelun säännöistä, jollaiset on käytössä Ilmasto-blogissa
http://ilmastotieto.wordpress.com/2010/12/12/keskustelun-saannot-ilmastotieto-blogissa/
Voisivatko tuollaiset säännöt toimia täällä? Etenkin sääntöjen kohta 3 on minusta tärkeä. Ruokaan liittyvillä blogi-palstoilla keskustellaan todella kiivaasti. Erimielisyyskin olkoon sallittua. Uutena keskustelijana sosiaalisen median maailmassa olen kokenut jonkinlaisen kulttuurisokin. Pidänkin nyt some-paussin. Kiitos kaikille ja pahoitteluni, jos olen kirjoittanut liian pitkästi ja tahtomattani loukkaavaan sävyyn.
Sori, Liisan kommentti oli juuttunut suotimeen linkkien määrän vuoksi, ja tulee julki vuorokauden myöhässä.
Liisa linkkasi hyvän keskustelukoodin. Sivuillani ei tähän asti ole ilmennyt tuon rikkomuksia, mutta valitettava tosiasia on, että netti saa monen liian ärhäkäksi.
Myös Dehkon tulosten linkit olivat kiintoisia. Hyvä, että DPS:n neuvot on saatu toimimaan perusterveydenhuollossa. Mutta miten käy resurssien jos (ja kun) ylipaino tästä edelleen lisääntyy? Epäilen pahasti, että ylipainoa ei muulloin kuin sairaalloisena voida ottaa vakavasti terveydenhuollon listalle. Asia pitää hoitaa ehkäisyllä, kuten Liisa totesi. Tarvitsemme ihan toisella tavalla rakennettua maailmaa, jossa liikkuminen on luonnollista. Tarvitsemme myös paljon enemmän huomiota lasten ruokavalioon, koska heidän tapoihinsa voidaan vielä vaikuttaa.
Jos ruokavalion makroainejakauma on pikkuasia, niin miksi Suomen Diabetesliitto ei hyväksy vähähiilihydraattista ruokavaliota diabeteksen hoidossa edes silloin, kun potilas itse haluaisi sitä kokeilla? VRN:n lautasmalli on hyväksytty, vaikka pitkäaikaistutkimuksia sen turvallisuudesta ei ole. Sen sijaan on jo tieteellistä näyttöä ja jopa huippuasiantuntijoiden yksimielisyyttä, että esim. yllä oleva VRN ruokakolmio aiheuttaa diabetesta, ainakin mikäli kolmiota tulkitsee siten, että ruoka-aineiden osuudet ja tuotteet ruokavaliossa ovat kolmion mukaiset. Vastaavasti ei ole mitään näyttöä siitä, että kolmion nopeiden hiilihydraattien korvaus laadukkailla rasvoilla aiheuttaisi terveysriskejä. Päinvastoin kyseisen vaihdon on todettu hyvin yksimielisesti tuovan terveyshyötyjä. Eikö suositusten pitäisi perustua tuoreimpaan tieteelliseen näyttöön, eikä vanhojen johtajien mielipiteisiin?
Joitakin kuukausia sitten uutisissa pyörineen tutkimuksen mukaan liikunnan määrä lisääntyy spontaanisti, kun reilusti ylipainoinen ihminen laihtuu. Useassa yhteydessä on esitetty, että liikunnan osuus painonhallinnassa on 20% ja ruokavalion 80%. Joten minusta näyttäisi siltä, että tehokkainta olisi puuttua ruokavalioon ylipainoisten terveysohjeistuksessa. Nyt kun on 40 vuotta menty huonolla menestyksellä yhdellä ruokavaliolla, niin eikö kannattaisi tehdä reippaita muutoksia pikku näpertelyn sijaan? Toisin kuin vielä 5 vuotta sitten, niin nykyään ei ole varmaan enää kenellekään epäselvää millä ruokavaliolla saa nopeiten käytännön tuloksia laihdutuksessa.
Viitatut keskustelusäännöt olivat erinomaiset ja varmasti kaikki tähän keskusteluun osallistuneet ovat lukeneet vastaavat ohjeet useaan kertaan. Olen omasta mielestäni noudattanut jokaista viitatun säännöstön kohtaa (1-13). Erityisesti en ole mielestäni solvannut ketään ja olen pyrkinyt olemaan kohtelias. Liisa pahoitti mielensä kirjoituksistani, mutta ei keskustelun säännöissä ole, eikä tulisi olla, kieltoa olla pahoittamatta keskusteluun osallistuvien mieltä. Muutenhan ei voisi keskustella erimielisten kesken juuri ollenkaan. Minä pahoitin mieleni muutamasta Liisan kirjoituksesta tässä keskustelussa, koska Liisan mielipiteillä on suuri vaikutus monen terveyteen. Toivoisin silti todella, että Liisa jatkaisi keskustelua sosiaalisessa mediassa samaan tyyliin, mitä tässä keskustelussa. Avoin keskustelu sosiaalisessa mediassa on hyvin iso askel parempaan suuntaan. Sosiaalisessa mediassa vieraiden ihmisten, etenkin anonyymien, mielipiteitä ei kannata ottaa raskaasti. Sellaista ihmistä ei olekaan, jonka mielipiteistä kukaan ei ärsyynny. Kyllä ne ihmiset ovat aina olleet olemassa, mutta tutkijan kammiossa on vain niin eristettynä todellisesta maailmasta, että ikäviin sanoihin ei helpolla törmää. Netin keskustelupalstoilla tilanne on täsmälleen päinvastainen.
Viimeaikaiset tutkimusnäytöt vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista ovat mykistäviä. Esimerkiksi arvostetun Harvardin yliopiston tutkijat pitävät sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja vaarallisempina kuin rasvoja. Eritoten naisten sydän ei siedä liikoja hiilihydraatteja, vaan sairastuu herkästi. Tähän suunnanmuutokseen hiilihydraattien suhteen on päästy pitkään jatkettujen ennakkoluulottomien terveystutkimusten avulla. Ainoastaan sellainen ravitsemusneuvonta, joka kohdistuu hiilihydraatteihin voi pelastaa meidät “elintasosairauksien” (diabetes, SVT, lihavuus, metabolinen oireyhtymä) loputtomalta vyöryltä.
Kohtuullinen rasvan saanti yhdessä laadukkaiden proteiinien kanssa on nykyään se keinovalikoima, joka kiinnostaa terveystietoisimpia piirejä. Käytännössä terveen ihmisen on mahdotonta syödä liikaa proteiinia. Rasvan käytössä kehotan noudattamaan maalaisjärkeä. Kun rasva on nyt pääsemässä pois pannasta, se ei tarkoita, että ruvetaan rasvoilla lotraamaan. Harvardin yliopiston viesti on aika selkeä ja sen edessä taipuu vannoutuneinkin maitorasvojen ja muiden eläinrasvojen ystävä: Tyydyttyneitä eläinperäisiä rasvoja on tarkkojen tutkimusten mukaan syötävä edelleenkin kohtuudella. Paras terveyttä ja painonhallintaa ylläpitävä tutkimusnäyttö on saatu kalarasvoja ja laadukkaita, vähän käsiteltyjä kasvirasvoja suosimalla. Mutta rasvaa ei enää saa parjata!
Parhain terveisin,
Christer Sundqvist