Se nyt tietää jokainen. Toisessa voi hiihtää, toisessa uida.
Mutta miksi Suomi rakennettiin täyteen uimahalleja jo 70-luvulla, kun taas hiihtoputkia alkoi ilmestyä tavallisiin kuntiin vasta 2000-luvulla? Uintiahan on paha harrastaa lämmön mentyä nollan alle, ja hiihdolla päinvastoin. Miksi kesti 30 vuotta enemmän, ennen kuin rupesimme kaipaamaan ympärivuotista hiihtomahdollisuutta?
Jotenkin tämän epäsuhdan ymmärtäisi, jos talvisodan ihme selittyisi suomalaisten ylivertaisella uimataidolla.
Ehkä siihen jokin syy on. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että uimahallin ja hiihtoputken vertaaminen kunnallisena palveluna on kuolleena syntynyt ajatus. Suomen Latu ry:n tekemästä kyselystä käy ilmi, että toista käyttää 65 % kansalaisista, toista 5 %.
Täällä menee jo uimahallikin harkintaan
Laatipahan joku jotain:
http://villevalkonen.wordpress.com/?p=71
Linkki taisi olla rikki, tässä toimiva: http://villevalkonen.wordpress.com/2010/03/30/valkosen-lista/
Ansiokas lista, Ville. Tavoitteet ovat oikean suuntaiset – samoin aikataulu. Kuiville ei päästä edes seuraavan valtuustokauden alkupuolella.
Tärkeää on kuitenkin ensin tutkia ja sitten hutkia. Yksityisen puolen lupaukset ovat lupauksia. Minä uskon niitä sitten, kun pöytään lyödään 7 vuoden sopimus kiinteillä hinnoilla. Kaikki muu on markkinointipuhetta.
Mahdollisissa ulkoistuksissa siis:
1. Oman toiminnan kustannuslaskenta
2. ulkopuolisen palveluntarjoajan hintatason arviointi
On hyvä muistaa, että esimerkiksi Oulunsalossa saatiin KOKO teknisen toimen ulkoistuksella alussa yli 100 000 euron vuosisäästö, mutta muutaman vuoden jälkeen kulut olivat entisellään.