Havaintoja Itä-Suomesta

Ihmiset hymyilevät. Puhuvat hauskemmin kuin varsinais-suomalaiset. Ja paljon. Kokous ei pääty koskaan.

Kotia ei enää ehdi. Junatyömatkat ovat hyvä lamalääke, sillä logistiikan lisäksi tarvitsee majoitus- ja ruokapalveluita.

Hotelli on sen kuuluistan torin reunalla. Marssiharjoituksiako varten tori on tehty? Kanttiinsa 200 metriä, tuulee.

Melkein sääliksi käy Lääkelaitoksen väkeä. Pikantti kaksio Punavuoressa vaihtuu isoon taloon ja kauniisiin maisemiin Kallaveden äärellä, mutta kaupunkina Kuopio on ruma.

Aamulla Atomi, Vety ja kalakukko myyvät edelleen. Minikukkoa ei näköjään ole vieläkään kehitetty, pyynnöistäni huolimatta.

Asemalla joku pitää ovea auki vaikka olen 20 metrin päässä. Pitää kiiruhtaa, ettei ihmisparka joudu kohtuuttomasti seisoskelemaan. Osaan kiittää ja hymyillä puolen vuorokauden koulutuksen jälkeen.

Matkalla junassa katselen lunta. Kevät on tulossa, purojen kansi on monessa kohtaa lohkeillut. Tulee mieleen koti Sodankylässä.

Suonenjoki. Junaan nousee mies, joka etsii ravintolavaunua. Suunnan saatuaan hämmästelee vielä: “Kertokaa miten helvetissä minä olen joutunut Suonenjoelle”. Elämän ihmeitä, naureskelemme yhdessä.

Luen paikallista lehteä. Kuopion ja Joensuun yliopistot yhdistyvät pian Itä-Suomen yliopistoksi. Ylioppilaskuntien yhteiselo varmasti sujuu: molempien puheenjohtajat kuuluvat rasistiseen facebook-ryhmään [ryhmä poistettu facebookista - rasistisena].

“En henkilökohtaisesti koe olevani rasisti, mutta haluan suhtautua maahanmuuttoon kriittisesti.” Veli-Matti Lammentausta, Kuopion yliopiston ylioppilaskunta (Uljas 2/2009)

“En koe olevani rasisti, kun haluan tukea sitä, että jotkut pääsisivät kotimaahansa, jos niin haluavat.” Markus Kytölä, Joensuun yliopiston ylioppilaskunta (Uljas 2/200)

Pojat pojat, ylileipuri Katainen halusi keskustelua, ei muilutuksia.

Aamun Helsingin Sanomat kertoo, että epäluuloisimmin maahanmuuttajiin suhtaudutaan maaseudulla. Terveisiä Kuopiosta, maaseudulta.