Geenimuuntelun laajamittaista käyttöä perustellaan sen mahdollisuuksilla. Suuremmat sadot, pienemmät lannoitemäärät, ilmastonmuutoksen vastustaminen, ravitsemuksellisesti parannetut koostumukset, kokonaan uudet makuelämykset jne.
Nämä kaikki ovat hyviä tavoitteita. Ongelmana on, että tähän asti muuntelulla ei ole juurikaan tähän suuntaan menty. Geenimuuntelun levinneimpiä tuloksia ovat erilaiset torjunta-aineille vastustuskykyiset lajikkeet, jotka ovat lisänneet torjunta-aineiden käyttöä.
Geenimuuntelun lisääminen nykyisen lainsäädännön vallitessa aiheuttaisi huomattavia haittoja koko yhteiskunnalle.
- Viljelijöiden aseman heikentyminen. Kun kylvösiemenet ovat yrityksen patentoimia ja niiden mukana on ostettava esimerkiksi kustomoitua torjunta-ainetta, viljelijän itsenäisyys heikkenee. Joko ostat tältä yritykseltä tai lopetat viljelyn. Kun tuotantopanokset ostetaan tilan ulkopuolelta, on kasvatettava tilakokoa ja siirryttävä entistä enemmän kohti teollisia tuotantoyksiköitä. Maatalousvaltaisissa kehitysmaissa tämä johtaisi katastrofin puitteet saavuttavaan maaltapakoon. Suomessakin maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäminen olisi huomattavasti hankalampaa.
- Erilläänpidon kustannukset. Kun geenimuunneltu aines on pidettävä erillään viljelyssä, jalostuksessa ja kaupassa, aiheutuvat kustannukset nousevat muuntelun yleistymisen myötä. Kun ne nousevat riittävästi, yritykset lopettavat muun kuin muunnellun materiaalin välittämisen. Näin on jo käynyt rehuteollisuudessa.
- Valinnanvapauden katoaminen. 70 % suomalaisista ei halua geeniruokaa pöytäänsä. Kohtien 1 ja 2 seurauksena heidän on kuitenkin sitä ostettava, jos muuntelua kasvaa nykyisestä.
Jos geenimuuntelua halutaan hyödyntää kaikkien eikä vain kasvien patentoineiden yritysten eduksi, sitä pitää säädellä nykyistä voimakkaammin. Turvallisuuden lisäksi on katsottava, että muuntelun tavoite ylipäänsä on yhteisen edun mukainen.
Yksinkertaisimmin tähän päästäisiin kieltämällä muunneltujen kasvien patentointi. Muuntelun painopiste siirtyisi yrityksistä tutkimuslaitoksiin, jotka jo nyt toteuttavat yleishyödyllisiä tavoitteita.
Tämä ratkaisisi ongelman numero 1, mutta ei numero kakkosta, mikä taas juontuu kolmosesta, joka puolestaan johtuu siitä, ettei muuntelusta ole tähän asti ollut hyötyä ihmisille, jotka ruoan syövät.
Johtopäätös on sama kuin finanssikriisissä. Markkinoita on säädeltävä. Muuten voitot yksityistetään ja riskit sosialisoidaan.
Kuva: S Migol. Some Rights Reserved.