Vihreiden ruokapoliittisen ryhmän ainut kiistakapula on ollut odotetusti GMO-luomu -asetelma. Halutako molempia, jompaa kumpaa vai jotain ihan muuta, kas siinäpä kysymys.
Osa ryhmästä suhtautuu asiaan kylmän viileästi pitäen GMO-kysymystä asiantuntijakysymyksenä. Testit läpäisseet geneettisesti muokatut organismit on hyväksyttävä, koska ne ovat turvallisia ihmisille.
Osa näkee GMO:ssa suuren mahdollisuuden pelastaa maailma nälänhädältä ja keinolta taistella ilmastonmuutosta vastaan.
Osa näkee tulevaisuuden luomussa, joka huomioi ympäristön kaikissa tuotannon vaiheissa, ja johon panostamalla voidaan saavuttaa riittävä ravinnontuotanto samalla kun luonnon monimuotoisuutta edistetään.
Oma näkemykseni muotoutunut pikku hiljaa. Pidän kohtuullisen selvänä, että testatut geenimuunnellut viljelykasvit ovat ihmisille turvallisia. Toisaalta en voi olla miettimättä mitä tapahtuu ekosysteemille, kun geenimuunnellut tuulipölytteiset lajikkeet levittäytyvät kaikkialle luontoon. Muunnellut organismit ovat ikään kuin vieraslajikkeita kaikkialla. Ympättyjen ominaisuuksien vuoksi ne voivat muuttaa ekosysteemin tasapainoa rajustikin.
Leviämisongelmaa on tähän asti vähätelty. Geenirapsin villiintyminen USA:ssa kuitenkin osoittaa, että muunnellut kasvit eivät pysy pellolla. Torjunta-aineille vastustuskykyisestä rapsista tulee rikkakasvi, ja siitä koituu kustannuksia viljelijöille. Vakavampi uhka ovat kasvuominaisuuksiltaan muunnetut kasvit, joilla on kilpailuetu ekosysteemin muihin kasveihin, kuten esimerkiksi kuivuutta sietävät heinäkasvit.
Pidän myös selvänä, että GMO johtaa suuren mittakaavan agritalouteen. Jotta muunnellusta organismista saadaan voittoa siihen sijoitettujen tuotekehityspanosten vastikkeeksi, täytyy sen käytön olla tehokasta. Se tarkoittaa isoja tiloja ja isoja koneita.
Tämä linja tietää huonoa luonnon monimuotoisuudelle ja työllisyydelle. En näe järkeä siinä, että pelastamme maailman nälänhädältä halvalla ruoalla tuhoten samalla puolet ekosysteemistä ja tehden kehitysmaiden maatyöläisistä työttömiä. Tai Suomen vielä olemassaolevista pikkutilallisista.
Kirjoitimme yhdessä työryhmään kuuluvan Marja Nuoran kanssa asiasta Vihreään Lankaan viime viikolla. Päähuolemme oli, että laajamittainen geenimuuntelu johtaa erilaisten ympättyjen ominaisuuksien leviämiseen luontoon, hitaasti mutta varmasti, ja että näiden ekosysteemivaikutuksia on mahdotonta ennustaa. Toinen akuutimpi ongelma on siinä, että kun muunneltu siemen sekoittuu tavanomaiseen tai luomuun, ei näitä enää voida myydä muuna kuin GMO:na. Toisin sanoen: jos annat GMO:lle pikkusormen, se vie koko käden.
Vastaus tämän viikon Langassa oli odotetun kaltainen. Tieteen ja tekniikan vihreät ry:n pj. Jan Moliis toteaa, että koska kaikki perinteisetkin viljelykasvit on tuotettu ihmisen jalostuksen avulla, ei geenimuuntelu poikkea niistä. Kaikki kasvit ovat Jan Moliisin mukaan “keinotekoisia”, ja siksi vastustuksemme on turhaa.
Tämä vastaus kuvastaa hämmentävällä tavalla sitä, miten huolellakin kirjoitettu artikkeli menee ohi, kun oma kanta on naulattu kirkon oveen.
Emme olleet huolissamme luonnollisuudesta. Sen sijaan olimme huolissamme ihmisen vaikutuksen lisääntymisestä ekosysteemissä. Olimme huolissamme tavanomaista ja luomua viljelevien ja jalostavien ihmisten ja yritysten elinkeinoista. Kiinnitimme huomiota sosioekonomisiin vaikutuksiin, joille Jan Moliis ja VIITE tuntuvat viittaavan kintaalla.
Ennen kaikkea olimme huolissamme ihmisten valinnan vapaudesta. Kun 70 % suomalaisista ei halua geenimuunneltua ruokaa pöytäänsä, ei asiaa voi ratkaista vain tieteellisten turvallisuustestien avulla tai kertomalla, että muunnellun organismin perimästä 99,99 % on entisellään.
Se olisi vähän sama kuin sanoisi ydinsähköstä, että eihän se pistorasiasta tullessaan poikkea mitenkään tuulella tuotetusta.
Ajatuksesi gemoista ovat harvinaisen tervejärkisiä. Olen pahoillani, etten aikanani ehtinyt osallistua Langan keskusteluun ja sitten kun se päätyikin ihan sivuraiteille, ei enää innostanutkaan.
Huomatkaa, että kaikki ns. asiantuntijat ja tutkijat gemoasioissa ovat laboratorio- tai jalostuspuolen ihmisiä. Oletteko kuullet jonkin ekologian tai ympäristötutkijan kannattavan gemoja. Valitettavasti laboratorioihmisillä on niin vähän ymmärrystä evoluutioista, ekologiasta, politiikasta, kehitysmaaproblematiikasta tai taloudesta, että on helppo julistautua kaikkien alojen asiantuntijaksi. Sen sijaan luontopuolen ihmiset arkailevat sanoa yhtään mitää, koska he kokevat eitteivät ymmärrä tarpeeksi teknisitä yksityiskohdista. Laboratorioihmisten taloudelliset edut eli tutkimusrahoitus on vahvasti sidoksissa gemojen hyväksyntään.
SItten on vielä näitä filosofeja, jotka “JOS kuu on juustoa, NIIN” logiikalla julistavat gemojen pelastavan maailman nälänhädältä ja muilta visauksilta.
Jos haluat pitää näitä asioita esillä kampanjassasi, olen valmis antamaan sekä taustatukea asiakysymyksissä että eiintymään kohtuudella myös julkisuudessa.