On epäkorrektia kritisoida julkisesti netissä toisten paikallispolitiikassa toimivien henkilöiden näkemyksiä tai niiden perusteita.
Teen sitä jatkuvasti.
Joku jo kysyi, kykenenkö kompromisseihin. Kykenen. Silloin kun kyse ei ole kolmiyhteydestä tasa-arvo (sukupuolten, sukupolvien, sosiaalisten ryhmien, rotujen ja kenties lajienkin välillä), yksilön kunnioitus ja ekologinen kestävyys, olen hyvin joustava. Kokeilkaa vaikka. Suorastaan kimmoisa.
Kolmiyhteyden kyseessä ollessa tyydyn myös kompromissiin. Pienikin myönnytyksenä saatu muutos alunperin läpityperään asiaan on parannus. Sellaisista käyn mieluusti kauppaa. Mutta siihen en suostu, että hyväksyisin sen läpityperän sellaisenaan. Minua loukkaa, jos vähemmistöä vaaditaan yhteiseen rintamaan tarjoamatta kaupassa hyvitykseksi yhtään mitään.
Osoittaa huonoa poliittista pelisilmää, kun kaivelee eroja eikä yhtäläisyyksiä.
Totta. Vain tulokset ratkaisevat, ei hyödytön vastarinta.
Mutta toisaalta silloin kun taistelut koskevat tuota kolmiyhteyttä, kyse on jostain peliä tärkeämmästä. Arvot ovat politiikan perusta.
Arvot eivät ole oikein tai väärin, järkeviä tai tunteellisia, sinisiä tai punaisia. Arvot ovat elämän perusta. Jos minä uskon noihin kolmeen, niin uskon ja sillä hyvä. Jos jonkun toisen perusarvo on vaikkapa valkoisen rodun ylivertaisuus, niin olkoon.
Politiikka on arvojen taistelua. Pellet areenalla esittelevät arvonsa ja tekevät arvoperusteisia päätöksiä. Vain avoimesti arvoihin perustuva politiikka antaa katsomossa oleville kuntalaisille mahdollisuuden valita oman puolensa. Viimeistään seuraavissa vaaleissa.
Jos kaikki päätökset on tehty vain pakon edessä tai järjen voimalla, ei katsomossa pian istu kukaan. Ketä kiinnostaa? Päätöksethän on tehty jo ennen kuin ongelma on havaittukaan.
Tana.
Voi voi, mitä se Saska taas on mennyt kirjoittamaan. Vai että loukkaa se, kun vähemmistöä vaaditaan yhteiseen rintamaan vaikka sitten pitäisi omista arvoista ja ajatuksista luopua. Tuollainen viherpiipittäjän asennehan rikkoo pahasti tätä työllä rakennettua, ja hellien vaalittua, paimiolaista konsensusta. Eikö Vihreillä ole ollenkaan näitä maanantaipalavereja. Niitähän täytyy pitää. Ne ovat paimion omaa kunnallislain sovellutusta ja ne ovat se paikka jossa jokainen saa sanoa mitämieltä on, kunhan vaan ymmärtää niissäkin olla samaa mieltä.
Kyllä se niin on, että Paimiossa istuu järki ja järjestys siinä pöydässä jossa kahvit ja viinerit tarjotaan ja johon niin moni pyrkii, mutta johon harvat valitaan. Siinä pöydässä syntyy päätös ja konsensus. Arvo? No sehän on vanha erisnimi jota ei enää monellekaan ei anneta. Alkaa olla yhtä harvinainen kuin Tauno tai Uuno
Piip! Lautakasasta iltaa!