Vihreiden unelma yleispuolueeksi muuttumisesta on hyvällä alulla. Neljänneksi suurin kannatus eduskuntavaaleissa ja toiseksi suurimman asema ainoassa suurkaupungissa kielivät sanoman vetoavan jo niihinkin, jotka eivät erota tikkaa tavista. Mutta vaikka osuus äänistä kasvaa, kannatus tulee yhä suppenevalta sektorilta. Vihreiden maanvalloitus uhkaa kaatua vinoutuneeseen kannatusrakenteeseen.
Ylen tutkimuksen mukaan Vihreiden kannattajista 70 % on naisia (linkistä aukeavan esityksen otsikkoa ei pidä pelästyä – lopusta löytyy tietoa myös muiden kuin Perussuomalaisten kannattajista). Tämä ei yllätä, kun eduskuntaryhmässä on 9 naista ja 5 miestä ja kun kunnallisvaaleissa valittiin 237 naisvaltuutettua ja 133 miesvaltuutettua. Äänestäminen on identifioitumista.
Joidenkin mielestä tilanne on upea. Vihreiden rajusti vinoutunut kannattajakunta äänestää päättäville paikoille naisia, ja tämä tasapainottaa hieman muiden puolueiden patriarkaalia.
Minustakin on hienoa, että Vihreitä äänestäessään tietää edistävänsä sukupuolten tasa-arvoa. Mutta minusta on huolestuttavaa, jos Vihreiden sisällä ei tiedosteta, että yleinen tasa-arvon edistämiseen tähtäävä toiminta johtaa Vihreiden sisällä miesten marginalisoitumiseen ja kannatuksen heikkoon kehitykseen.
Vihreiden naisjärjestöjen nopeasti kasvava jäsenmäärä voi jatkossa olla ongelma puolueen kehittymiselle kahdesta syystä:
- Kaksinkertainen yhdistysverkko (yleisyhdistys + naisyhdistys) repii muutenkin turhan vähäisiä yhdistysaktiiveja, minkä seurauksena mm. aktiivinen näkyminen kunnissa heikentyy ja vaalityö on tehotonta
- Naisjärjestöjen kasvava valta johtaa taloudellisten resurssien suuntautumiseen nimenomaan naisia kiinnostavaan toimintaan, minkä seurauksena kannatusrakenne vinoutuu entisestään
Kaksinkertainen yhdistysverkko on kehittyvien kannatusalueiden Akilleen kantapää. Kaupungeissa Vihreiden toimijoiden määrä on jo sitä luokkaa, että on kenties vain hyvä, että päällekkäisissä järjestöissä löytyy kahvinkeittovuoroja ihan jokaiselle. Syrjäperällä karu totuus kuitenkin on, että jokainen ihminen on tarpeellinen ihan sen yhden kahvipannun lämpimänä pitämisessä.
Koska äänestäjät ovat naisia, on oikein, että päättäjätkin ovat naisia. Mutta Vihreissä on syntymässä erikoistapaus: naisjärjestöt ovat konkreettinen esimerkki sukupuolistavasta käytännöstä, joka vahvistaa miesten ja naisten epätasa-arvoista asemaa.
Erityisesti se, että tilanteen muuttamista ei pidetä erityisen tarpeellisena, kielii minusta ihan selvästä hyvä sisko -meiningistä. Käytännössähän jo viime vaaleissa oli havaittavissa, että naisyhdistysten kautta erityisesti nuoret naisehdokkaat saivat enemmän tukea kuin samanikäiset miehet. Jos kehitys jatkuu, on vaarana, että yleisyhdistykset muuttuvat naisten kaikotessa miesyhdistyksiksi. En usko, että kukaan toivoo tällaista polarisaatiota.
Mikäli Vihreät ovat aito yleispuolue, jonka tehtävänä on maailman pelastamiseen kerättävän kannatuksen hankkiminen siinä meillä käytettävissä olevassa kohtuullisen lyhyessä ajassa, pitää jatkossa uskaltautua miesten asemaa edistävään tasa-arvotyöhön myös puolueen sisällä.
Tätä vaatii myös vuonna 2015 haaveissa oleva 15 % kannatus ja 30 hengen eduskuntaryhmä. Otetaanpa siis tavoitteeksi, että noista on miehiä melkein puolet.