Paimion sairaalan keuhko-osasto muuttaa Turkuun keväällä 2010. Noin 100 työpaikkaa siirtyy. Sairaalassa toimiva reumaosasto muuttaa perässä toisaalle Turkuun vuoden 2011 aikana. Toiset 100 työpaikkaa siirtyy.
Sairaalan kuntoutustoimintaa ei olla näillä näkymin supistamassa, laajentamassa tai muuttamassa. Sairaanhoitopiirin mukaan kuntoutuksen täytyy kuitenkin tulevaisuudessa olla lähellä asiakasta. Kuntoutuksen luonne muuttuu siis pitkistä jaksoista lyhyempiin ja ennakoivempiin. Suomeksi: kuntoutusosasto ei ainakaan kasva. 100 työpaikkaa on jäämässä, toistaiseksi.
Nämä ovat tosiasiat, joille Paimio ei voi mitään. Korvaavista toiminnoista on toistaiseksi vain kysymyksiä ja epämääräisiä heittoja.
Kaikkea ei ole tarkoitus lopettaa. Paimio voisi ehkä sijoittaa sairaalaan omia toimintoja. Ehkä Paimio haluaisi saada sen lahjoituksena (ei kiitos!). Vanhusten hoitoyksiköitäkin voitaisiin ehkä ajatella Paimioon. Ehkä entinen parantola sopisi yksityisen terveydenhuollon käyttöön?
Sairaanhoitopiirin suunnitelma keskittää toimintaa Turkuun on tiedetty jo vuodesta 2006, mutta sairaalan jatkokäytöstä ei ole vielä edes aloitettu neuvotteluita. Kaupunginhallitus on kutsunut VSSHP:n johdon vierailulle, mutta vielä ei ole näkynyt.
Kun näin suuri ja näin hyvin etukäteen tiedetty muutos Paimion elinkeinorakenteessa on täysin hoitamatta, on viimein uskottava, että Paimiolla ei ole elinkeinopolitiikkaa.
Kun ei ole, on luontevaa, että on Paippi. Alkupanostusten jälkeen (joissa jokaisessa olisi pitänyt kaikkien vähääkään yritystoimintaa ymmärtävien äänestää EI) on Paippi nyt siinä pisteessä, että muuten hyvä mutta hiihtäjiä ei löydy Varsinais-Suomesta tarpeeksi.
Vakavasti otettavan yrityksen hallitus esittäisi tässä tilanteessa käyttöpääomapyynnön kaikille omistajille ja suunnitelman tilanteen muuttamiseksi. Kun Paipin omistajista yksikään ei ole liikkeellä liiketoimintamielessä vaan jalossa maakuntahengessä, on luontevaa, että suunnitelmaa ei ole esitetty. Vain pyyntö Paimiolle ja parille isommalle osakkaalle toiminnan tukemisesta vuosittain sopivaksi katsottavalla summalla. Tämän vuoden tukisumma olisi tuommoisen Preitilän päiväkodin verran.
Paimion kaupungin valittavaksi jää päästääkö Paippi konkurssiin nyt, ensi vuonna vai vasta myöhemmin. Yrityksen kannalta ei ole mitään järkeä siinä, että kaupunki (vähemmistöomistajana) pääsee tekemään tämän päätöksen. Yrityksen pitää ottaa ohjat käsiinsä, ja ratkaista ongelmansa itse.
Jos putkiyhtiö kuitenkin haluaa luistaa vastuunsa, kaupungin pitää ottaa se. Olen valmis tukemaan konkurssin siirtämistä vuodella yleisen taloustilanteen vuoksi, mutta vain kahdella edellytyksellä: 1) rahat otetaan kaupungin elinkeinotoimesta (ja jos sellaista ei todellakaan ole, niin sitten lainataan) ja 2) kaupunki asettaa selvitysmiehet suorittamaan yrityksen saattohoidon. Konkurssi tai myynti 12 kk sisällä. Takkiin tulee puolesta miljoonasta miljoonaan, molemmissa vaihtoehdoissa.
Tältäkin olisi vältytty, jos meillä olisi elinkeinopolitiikasta edes suuntaviivat.
Olisiko aika mennä keskustelemaan sairaanhoitopiiriin Paimion sairaalan jatkosta? Tai kutsua kokoon elinkeinotoimikunta, ja pyytää siltä strategiaa sairaalan pitämiseksi hyötykäytössä. Tai asettaa se saattohoitotoimikunta, joka pesee Paipin likapyykin?
Olisiko aika lopettaa elinkeinojen tukeminen ja aloittaa elinkeinopolitiikka?
Muistanpa tuolta takavuosilta ajan jolloin olin yhtä onnettoman ja p-aukisen yhtiön yhtä tumpula toimitusjohttaja kuin mitä Paippi ja sen johto nyt on. Siloin yhtiökokous teki päätöksen osakepääoman kaksinkertaistamisesta siten, että osakkeen arvo kaksinkertaistettiin. Syynä oli myös se, että uuden lain myötä meillä oli liian pieni osakepääoma, mutta se on toinen juttu.
Hanke onnistui ja yhtiö pysyi pystyssä, teki pientä voittoakin. Nyt, kymmenkunta vuotta myöhemmin olen taas ko. firman toimitusjohtaja tehtävänä yhtiön lopettaminen.
Jutun opetus: Lisärahalla selviää jonkun aikaa, mutta sitten taas tarvitaan lisärahaa. Aatteenpalo tai maakuntahenki riittää yhdistystoiminnassa, mutta ei silloin kun pitää pyörittää bisnestä
Aivan sama on tilanne Paipilla. Ei tämä raha sitä kannattavaksi nosta. Nyt pitäisikin keskustella konkurssin ajankohdasta, eikä tuen määrästä. Saattaisi olla järkevämpää päästää ilmmat renkaasta vasta vuoden päästä, mutta asiasta pitäisi tehdä pitävä sopimus.
Tai voisihan sen kunnallistaa. Kyllä minä voin veroistani tukea hyvää urheiluharrastusta jos sen pariin pääsevät kaikki eivätkä vain varakkaat.