Rauhallista. Sähköt poikki kolme tuntia. Hiljaista täällä on yleensäkin, mutta nyt kun valot olivat poissa, pimeys tuntui vaimentavan ääniä samalla tavalla kuin puoli metriä lunta.
Valot palasivat Kalevalle vähän kerrallaan: ensin Kalevantie ja metsäkoulu, sitten Nummikujan alkupää, ja viimein kymmeneltä illalla hurahtivat käyntiin pakastimet myös tien loppupäässä.
Virran palattua pujahdin Pauligin sivuille tutustumaan UTZ-sertifikaattiin. Paulig toteaa lyhyesti UTZ:n takaavan vanhan tutun maun paremmalla omallatunnolla. Koska Paulig ostaa vain parasta kahvia, saa UTZ-tuottaja aina markkinoiden keskihintaa parempaa tuottoa. Jää epäselväksi liittyykö tämä sitten sertifikaattiin vai siihen, että laadusta yleensä joutuu maksamaan.
Melkoinen kasa informaatioita löytyy linkin takana olevilta UTZ-organisaation omilta sivuilta. Sieltä löytyi myös UTZ:n ja Reilun kaupan kahvin yhteinen selvitys sertifikaattien eroista. Tein parhaani ymmärtääkseni.
UTZ:n on tarkoitus olla valtavirran vastine Reilun kaupan kahville. Siinä missä Reilun ostaja haluaa parantaa kolmannen maailman elinoloja ja ympäristöä, UTZ:n ostaja haluaa samaa, mutta hieman vähemmän. Näin minä sen ainakin ymmärsin.
Mikäli kuitenkin on niin, että UTZ takaa samat edut kahvin tuottajalle ja ympäristölle kuin Reilu kahvi, en tajua miksi UTZ on luotu. Jokin syy täytyy olla.
Voisiko se olla siinä, että UTZ ei puutu hinnoitteluun, vaan hinta määräytyy ostajan ja tuottajan välisissä neuvotteluissa? Vai siinä, että UTZ:n ympäristönormit ovat löysemmät? Vai siinä, että UTZ:ia on ollut perustamassa vähittäiskauppa?
En minä tiedä, eikä riitä aika selvittää. Enkä minä edes halua tihrustella tusinoittain erilaisia eettisiä logoja kahvipaketeista ja pohdiskella niiden keskinäistä järjestystä. Rajoittakaa nyt vähän hyvää tahtoanne, kahvinvalmistajat, ja säästäkää meitä kuluttajia tarjoamalla vain yhdenlaista reilua. Ja luomua.