Teimme pikavisiitin Askalan ketoleirillä. Sää oli hyvin vaihteleva, mutta suurimmat sateet tulivat vasta viime yönä, kun olimme jo kotona. Askel kerrallaan. Viime vuonna olimme päivän, tänä vuonna kaksi. Ensi vuonna kai kolme.
Riukuaitaa tehdessämme tulimme Sepen (eli S. Pärnä) kanssa siihen tulokseen, että olisi ollut varmempi haastaa muut puolueet siltasoudun sijaan riukuaitatalkoisiin. Varma voitto ja hyötyliikuntaa.
Leirillä oli monenlaista väkeä. Moni tuli Askalaan jo vanhasta tottumuksesta, ja taisi joukossa ollu joku, joka oli käynyt ihan kaikilla kolmellatoista (?) leirillä. WWF:n aloittama leiri on jo pitkään ollut poikkeus Suomen talkooleirien joukossa, sillä järjestelyistä vastaa paikallisyhdistys. Paimion seudun ympäristöyhdistys (PSYY) saa tukea Suomen luonnonsuojeluliitolta muonitukseen, mutta muuten ponnistus on aitoa paimiolaista kansalaisaktivismia.
Lapsilla oli hauskaa. Tuuli, Tuomo, Onni (x2), Voima, Talvi, Lilja, Otso, Fiina ja ketä niitä vielä oli hoitivat lampaita ja tekivät sitä mitä lapset nyt yleensä leirillä tekevät, en minä tiedä mitä kun eihän niitä näkynyt kuin ruoka-aikaan.