Uusi ympäristöpäivä

Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun tehostamiseksi maailman metsävarantoja on suurennettava vähentämällä hakkuita, pidentämällä metsien kasvatusaikoja ja lisäämällä istutusmetsien pinta-alaa metsättömillä alueilla.

Puu on arvokkaampi hiilivarastona metsässä kuin henkilökohtaisen hygienian hoitovälineenä vessassa. Tänään, yhdeksäntenätoista helmikuuta vuonan 2009 julistan täten uuden ympäristöpäivän:

ÄLÄ KÄYTÄ VESSAPAPERIA -PÄIVÄ

Hmm, missäs se kauppalista olikaan.

Jälkikirjoitus, sama pvä, klo 10:39.  Vaikutukset näkyvät jo. Trooppisten metsien kasvu on merkittävästi lisääntynyt Älä käytä vessapaperia -päivän johdosta (linkki Guardianin artikkeliin tässä)

3 vastausta kohteessa Uusi ympäristöpäivä

  1. supertoivo sanoo:

    Tänään luin tätä blogia ensimmäisen kerran. En ole täysin perillä kirjoittajan huumorintajusta, joten en tiedä mitä pitäisi ajatella tuosta vessapaperiasiasta. Kuitenkin olen hieman perillä kirjoittajan ravitsemus-, ympäristö-, eettisyysnäkemyksistä selailtuani astikkeleja taaksepäin.

    ———

    Ilmastonmuutoksesta. En usko voivani pysyä terveenä ja iloisena ilman eräitä eläinkunnnan tuotteita. Joitakin eläinperäisiä tuotteita kulutan selvästi enemmän kuin suositusten mukaan elävät (luulisin). Syöminen on viimeinen asia, josta suostun tinkimään.

    Kuitenkin olen huolestunut, mihin nykyinen kulutusyhteiskunta ja tuhlaileva luonnonvarojen käyttö johtaa. Todellisuudessa monet ihmiset eivät ole kiinnostuneet edes ajattelemaan joidenkin materiaalien tai tuotteiden kierrätystä tai käytön vähentämistä.

    Pystytkö SINÄ millään ehdolla kutsumaan MINUA eettisesti eläväksi yllä mainitun eläintuotteiden kulutuksen vuoksi? Tarkoitan seuraavaa. Syön aika paljon esim. kananmunia, voita, rasvaista jugurttua sekä joskus luomulihaa – lisäksi tietysti tosi paljon kasveja & kalaa. Pyrin viimeiseen asti välttämään kaikenlaisten tavaroiden sekä kemikaalien ostamista, koska haluan välttää tavaroiden kertymistä kämppään ja toisaalta olla tuottamatta niistä jätettä, joksi ne usein päätyvät loputtuaan tai rikkoiduttuaan. En omista autoa, vaan käytän joukkoliikennettä. Jos omistaisin auton, en ajaisi sillä kaupunkimatkoja päivittäin. En lennä lentokoneella (en voisikaan, sillä rahani eivät riittäisi). Olenko siis automaattisesti mielestäsi ympäristötuholainen vain siksi, kun syön eläinkuntaa?

    Tätä olen miettinyt seurattuani ravintokeskustelua mm. Veteraaniurheilijan blogissa. Toivottavasti Saska vastaa.

  2. Saska sanoo:

    MINÄ, Kalevan puolijumala julistan SINUT… eh, rajansa minunkin huonolla huumorillani.

    Luullakseni suurin osa ihmisitä on ympäristölle enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Koska kuitenkin kiikkuun hyppääminen on lajivietin vastaista, en näe muuta vaihtoehtoa kuin elää omantuntonsa mukaan.

    Valinnat ovat eettisiä, ihmiset niiden jälkeen eivät. Jos joku toimii minun arvojeni vastaisesti – ja rankasti – minun pitää oman mielenrauhani vuoksi pyrkiä tekemään asialle jotakin. Eettistä.

    Minun vinkkelistäni sinun valintasi ovat planeetan tulevaisuuden kannalta varsin kestäviä. Ratkaisevinta on – käsittääkseni – lopulta kulutuksen määrä, koska rahan käyttö yleensä aina kuluttaa luonnonvaroja, vaikka kuinka vihreästi sitten sen suuntaisikaan. Toisaalta taas: kaikilla on ehdottomasti vastuunsa, toimitusjohtajasta siivoojaan.

    Minä täällä puolihuvikseni kirjoittelen, ja sinä teet vaikeita kysymyksiä.

  3. supertoivo sanoo:

    Kiitos vastauksesta. Luulen että tämä blogi päätyy säännöllisesti silmäilevieni sivujen joukkoon.

    Tajusin vasta nyt, kuinka monimutkainen asia kaikki kulutus (luonnonvarojen kulutus) on.

    Yksi irrallinen juttu. Laiskuus ja mukavuudenhalu aiheuttaa joskus luonnonvarojen tuhlausta tai ympäristön (lopulta ihmisen ravinnon) pilaantumista. Esimerkkinä pilaantumisesta jotkut vievät tavanomaiset kodin ongelmajätteet sekajätteeseen tai sekopäisimmät heittävät ne esim. ojaan. Keräysasemalle raahautuminen vaatii aina oman pienen vaivansa. Kodin jätteet eivä kenties ole edes paha esimerkki.

    Toinen irrallinen juttu. Olisi kiinnostava tietää, miten sähkö- ja elektroniikkaromu tarkkaanottaen hyödynnetään meillä ja muualla käsittelylaitoksissa. Ja miten metallinkierrätys toimii… Siis teknisesti ja kemiallisesti ja jne.

    Kolmas irrallinen juttu. Sähkön tuotantotavat ja lämmöntuotanto.

    Tämä on loputtoman iso aihe.