Joskus vuonna 1998 tutustuin sanaan tahtotila. Olin juuri aloittanut työt Atrialla, ja sana oli päivittäistä jargonia yrityksen sisäisessä keskustelussa. En silloin oikein ymmärtänyt, että miten tahtomisesta tulee tila, ja miksi sen olemassaoloa pitää toistella.
Jos oikein muistan, meidän tahtotila oli jotain sellaista, että 3 vuoden päästä Atrialla on 30 % markkinoista ja vielä jotain muuta 30 %. Siitä tuli helposti muistettava lukusarja, 3-3-3.
Herran vuonna 2011 luulen viimein ymmärtäneeni, mitä on tahtotila ja miksi sillä on merkitystä.
Tahtotila on syntynyt, kun tavoitteista ei tarvitse keskustella. Tahtotila on yhteisymmärrys ja konsensus – se suuri vaiettu, jonka jokainen on hyväksynyt ja sitä myöten sitoutunut.
Atrian tahtotila ei muistaakseni toteutunut. Tarkemmin ajateltuna sitä ei ollut koskaan olemassakaan. Se, mistä pitää ääneen muistutella, ei ole yhteisesti hyväksytty.
Kivuliaitten hallitusneuvottelujen tuloksena Suomelle tehtiin 89-sivuinen hallitusohjelma. Moni on tulkinnut tämän tuloksena kansanrintamahallitukseen osallistuvien puolueiden osin ristiriitaisista tavoitteista. Hallitukselta ei olekaan lupa odottaa suuria linjauksia suuriin kysymyksiin. Timo Harakka, jonka verrattomat analyysit vaalien alla osuivat lähes nappiin, onkin nimennyt joukkion pupukuusikoksi. Tenavat on minunkin suosikkisarjakuvani.
Yhdessä asiassa pupukuusikolla on selkeä yhteinen näkemys. Kaikki kuusi pitävät Suomen kuntarakennetta vanhentuneena. Uudet kunnat on muodostettava työssäkäyntialueiden pohjalta. Tämä poistaa kuntien välisen haitallisen kilpailun yrityksistä ja asukkaista. Vaikka julkisen talouden kestävyysvajeen suuruudesta kuusikko ei päässyt sopuun, on tehostamiselle niin selkeä tarve talouskasvun hidastuessa ja väestön ikääntyessä, että kuntarakennetta ei voi jättää Ruotsin vallan aikaiselle pohjalle.
Itse uudistus voi tapahtua jopa ilman uusia lakeja; kuntakentän rahoituksen pienentäminen pakottaa kunnat tekemään johtopäätöksensä itse. Kun kunnat ovat selkeämmin omien verotulojensa varassa, ne joutuvat aiempaa enemmän miettimään nimenomaan oman maakunnan kilpailukykyä. Jos Turusta katoavat työpaikat Pirkanmaalle ja pääkaupunkiseudulle, se on ongelma koko maakunnalle.
Kuntauudistuksesta ei hallituksessa nyt pahemmin puhuta. Hiljaisuus on tahtotilan merkki.