Ruoan ympärillä on viime vuosina käyty varsin aktiivista ja osittain kiivastakin keskustelua. On jopa väitetty, että meitä suomalaisia on vuosikymmeniä johdettu harhaan virheellisillä ravitsemussuosituksilla, jotta kansa sairastuisi ja lääketeollisuus menestyisi. Vaikka on vaikeaa ymmärtää, miten joku voi uskoa tällaiseen ”salaliittoteoriaan”, tämänkin huhu elää sitkeästi. Kiivaan terveyskeskustelun rinnalle ovat myös tulleet ruoan ympäristövaikutuksiin ja eettisiin kysymyksiin liittyvät asiat.
Nykyisiä ravitsemussuosituksia ovat eniten arvostelleet ns. alakarppaajat, joiden mielestä hiilihydraattien saantia tulisi roimasti pienentää, samalla suurentaen rasvan ja erityisesti eläinrasvan osuutta. Pitkät seurantatutkimukset eivät ole selvästi osoittaneet tyydyttyneen rasvan (eläinrasvan) olevan itsenäinen sydän- ja verisuonitautien vaaratekijä. Mutta jos eläinrasvan saantia vähennetään ja samanaikaisesti suurennetaan tyydyttymättömän kasvirasvan saantia, vähenee sairastuminen sydäntauteihin. Tämä tulos on selvä.
Uudempi tutkimustulos on, että jos eläinrasvaa vähennetään ja sen tilalle tulee hiilihydraattia, sydäntautien vaara ei pienene, vaan saattaa jopa hieman suurentua. Tämä hiilihydraattien huono vaikutus näkyy kuitenkin vain silloin, jos hiilihydraattilähteet ovat huonoja, ts. niissä on vähän kuituja ja niissä oleva hiilihydraatti imeytyy nopeasti (siis niissä on korkea glykemiaindeksi). Eläinrasvan vähentäminen on ihan hyvä terveysteko, mutta vain silloin, jos sen tilalle tulee jotain terveellistä (kasvi- tai kalarasvoja tai kuitupitoisia hiilihydraatteja).
Nykyisin hiilihydraatteja on noin puolet kokonaisenergiansaannistamme. Amerikkalaisissa tutkimuksissa on voitu osoittaa, että vähemmälläkin pärjätään ja itse asiassa joskus oikein hyvinkin. Esimerkiksi n. 45 000 lääkärin 20 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa nykyisiä suosituksia matalampi hiilihydraattien saanti (n. 40 % energiasta) oli yhteydessä vähäisempään kuolleisuuteen. Tämä myönteinen tulos saatiin kuitenkin vain silloin, jos tällainen hiilihydraatteja jonkin verran rajoittava ruokavalio sisälsi paljon kasvi- ja viljakuituja, eikä se sisältänyt runsaasti eläinrasvaa tai –proteiinia. Hiilihydraattien määrää voi siis jopa vähentää nykyisestä, mutta vain jos niiden tilalle ei tule eläinrasvaa ja –proteiinia.
Meta-analyysien mukaan kannattaa edelleenkin vaihtaa voi margariiniin, mutta perusteluna on pikemmin kasvirasvan terveellisyys kuin eläinrasvan epäterveellisyys. Tutkimukset eivät tue näkemystä eläinrasvan käytön lisäämisestä, mutta toisaalta todisteet nykyisen saantitason haitallisuudesta ovat yhtä huonot. Tulokset sokerin ja vähäkuituisen viljan aiheuttamasta terveysvaarasta ovat ehkä aikaisempaa vahvemmat. Sen sijaan alakarppaajien mielipide kuitupitoisen täysjyväviljan käytön rajoittamisesta ei saa mitään tukea tutkimuksista.
Mutta miten ravitsemussuositukset suhtautuvat tietoon ruoan ympäristövaikutuksista? Eniten on viime aikoina tuotu esille ruoan hiilijalanjälkeä. Suomalaisen ruokavalion hiilijalanjäljestä noin puolet tulee lihasta ja kanasta ja noin viidennes tulee maitotalousvalmisteista. On selvää, että siirtyminen kasvisruokavalioon vähentäisi olennaisesti ruoan hiilijalanjälkeä. Tässä neuvossa on kuitenkin pari pulmaa: näin suuri muutos ruokavaliossa on monille vaikea. Lisäksi ainakin puhdas vegaaniruokavalio voi olla ravintoaineiden riittävän saannin kannalta haasteellinen – toki mahdollinen.
Englannissa WWF toteutti talvella 2011 julkaistun selvityksen (WWF-UK: Livewell: a balance of healthy and sustainable food choices), jossa laadittiin tulevaisuuden (v. 2020) ruokaympyrä. Tämän tarkoituksena oli täyttää kolme vaatimusta: 1) ravintoaineiden saannin pitää kattaa suositukset; 2) hiilijalanjäljen tulee olla 25 % pienempi kuin nykyisin; 3) ruokavalio ei saa rajata pois mitään nykyisistä ruoka-aineryhmistä, ts. se ei voi perustua esimerkiksi puhtaaseen kasvisruokavalioon. Viimeisimmän tavoitteen ajatus tuottaa suosituksia, joiden toteutuminen on mahdollista laajallekin joukolle.
Uudessa ympyrässä tärkeimmät erot nykyisiin suosituksiin ja ruokavalioon olivat seuraavat:
- Vihannesten, hedelmien ja marjojen saannin tulee suurentua nykyisestä n. 1,5-kertaiseksi
- Viljan ja erityisesti täysjyväviljan käytön tulee suurentua nykyisestä jonkin verran (n. 20 %)
- Erityisesti punaisen lihan (sika, nauta), mutta myös broilerin käytön pitäisi vähentyä nykyisestä noin puoleen
Kyse on siis – kuten ravitsemuksessa yleensä – painotusten muuttamisesta. Suosituksissa ei kannata mennä äärimmäisyyksiin, ei ole syytä kokonaan jättää mitään pois. Parhaiten toteutuvat sellaiset suositukset, jossa voidaan säilyttää ruokakulttuuri ja henkilökohtaiset makumieltymykset. Nämä on aivan mahdollista laatia niin, että huomioidaan sekä ruoan terveellisyys että ympäristövaikutukset.
Mikael Fogelholm
ravitsemustieteen dosentti
Elämäni ravitsemustutkijana muuttui helpoksi siinä vaiheessa, kun huomasin, että olin kaikissa keskeisissä asioissa samaa mieltä Mikun kanssa. Helpoksi siis siksi, että ravitsemustieteessä ja ravitsemussuosituksissa on meneillään iso murros, ja ainakin Suomen toinen edustaja Pohjoismaisia suosituksia laativassa komiteassa oli valmis muutoksiin ryhtymään. Toisinaan tieteessäkin nimittäin on näkyvissä muutosvastarintaa.
Yllä esitetyt linjaukset ovat muuten aika lailla yhtenevät Vihreiden ruokapoliittisten linjausten kanssa, joita olin dosentti Fogelholmin kanssa laatimassa. Kiinnostuneille tiedoksi, löytyvät täältä.
Kansanterveyden suurin haaste ovat hiilihydraatit, ja jatkossa rasvojen määrää voidaan jopa lisätä. Seuraavissa ravitsemussuosituksissa toivonkin, että hiilarivyötä vähän kiristetään, ja hyvien rasvojen suosituksia korotetaan. Tässäkin olen siis dosentin linjoilla.
“Mutta jos eläinrasvan saantia vähennetään ja samanaikaisesti suurennetaan tyydyttymättömän kasvirasvan saantia, vähenee sairastuminen sydäntauteihin. Tämä tulos on selvä.”
Fogelholm laskee teollisen transrasvan vähennyksen kasvirasvan eduksi. Eikö hän seuraa tutkittua tietoa?
Lähde:
n-6 Fatty acid-specific and mixed polyunsaturate dietary interventions have different effects on CHD risk: a meta-analysis of randomised controlled trials
http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=7930322&fulltextType=RV&fileId=S0007114510004010
“Tämä myönteinen tulos saatiin kuitenkin vain silloin, jos tällainen hiilihydraatteja jonkin verran rajoittava ruokavalio sisälsi paljon kasvi- ja viljakuituja, eikä se sisältänyt runsaasti eläinrasvaa tai –proteiinia. Hiilihydraattien määrää voi siis jopa vähentää nykyisestä, mutta vain jos niiden tilalle ei tule eläinrasvaa ja –proteiinia.”
Fogelholm puhuu vhh-ruokavaliosta ja viittaa väestötutkimukseen, jossa ei tutkittu todellista vhh-ruokavaliota. Tämä ilmenee esim. Reijo Laatikaisen erinomaisesta blogikirjoitussarjasta. Lisäksi Fogelholm raportoi virheellisesti eläinproteiinin osuuden viittaamassaan tutkimuksessa. Eläinproteiinin määrä oli alimmassa ja ylimmässä kymmenyksessä sama. Ravitsemustiedettä, ravitsemuspolitiikkaa vai ravitsemusideologiaa vihreillä laseilla?
Kertoisitko Saska fiksuna ja rehellisenä kansanedustajaehdokkaana Fogelholmille ja blogisi lukijoille, mitä tapahtuu parhaimman todistusarvon tutkimuksissa eli satunnaistetuissa kontrolloiduissa ruokavaliokokeissa, kun vähennetään hiilihydraatteja ja lisätään eläinproteiinia ja eläinrasvaa.
Terve Jari, pistetään kommentti kerrallaan.
#1
Suomessa _ei_ suositella n-6 -rasvahappoja, vaan n-6- ja n-3-rasvahappojen sekoitusta. Suomalaisten monityydyttymättömät rasvahapot tulevat pääosin rypsistä, jossa n-3-rasvahappoja on noin kolmasosa n-6-rasvahappojen määrästä. Siksi suomalaisten monityydyttymättömien rasvahappojen koostumus on tasapainoinen (päivässä 3 g n-3, 11 g n-6 miehillä, 2 g n-3, 8 g n-6 naisilla). Tutkimus siis vain vahvistaa sen, mitä on suositeltu: tasapainoisesti n-3 ja n-6 rasvahappoja, eli mieluusti rypsiöljyä.
#2
Kirjoituksessaan Miku viittaa alakarppaajien kritiikkiin, joka kohdistuu tavanomaisen väestön ruokasuosituksiin; myös hänen kommenttinsa siitä, että hiilareita kannattaa korvata kasvirasvalla ja -proteiinilla viittaa tavanomaiseen ruokavalioon. Eläinproteiinin määrässä puolestaan pitää katsoa trendejä, ei yksittäisiä kymmenyksiä. Trendien pohjalta näyttää siltä, että kannattavin vaihto on kasvisperäisiin. Tämä on luontevaa, sillä onhan kasvisruokavalio muutenkin todettu terveydelle edullisimmaksi.
#3
Kerro sinä, Jari
Minä puolestani voin kertoa, että pidän epidemiologisia tutkimuksia parempana kuin kliinisiä interventioita. Seuraamalla ihmisten ruokavaliota vuosia saadaan tieto nimenomaan siitä, mitä a) ihmiset voivat syödä ja b) miten juuri tuo ruokavalio vaikuttaa heidän terveyteensä. Interventioiden suurin arvo on mekanismien tutkimisessa.
#1
Pointti meni ohi. Kaikissa tutkimuksissa rasvamuutos sisälsi teollisen transrasvan vähennyksen. Tämän Fogelholm laskee kasvirasvan eduksi ilman kritiikkiä.
#2
Mainitsemaasi trendiä ei löydy datasta. Ei mielipide voi olla trendi.
#3
Oletin että olisit sellaisia nähnyt. Ehkä et vain halua rehellisesti puhua puoluetoveria vastaan. Tässä pari:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18046594
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17341711
Montako laitetaan lisää?
Hiilarien vaihtamisella eläinrasvaan ja -proteiiniin on siis sellainen mekanismi, että se parantaa pahimpien kansantautien eli sydän- ja verisuonitautien ja kakkostyypin diabeteksen riskitekijöitä. Tämän unohti Fogelholm kertoa.
Epidemiologisesta tutkimuksesta ei ilmene, miten ruokavalio vaikuttaa terveyteen. Niistä ilmenee, miten yksittäiset irroitetut tekijät vaikuttavat tilastollisesti terveyteen.
Yksi kommentti vielä jonossa, kenties linkkien vuoksi.
Näyttäisitkö datan kasviproteiinin puolesta. Mihin viittaat yleisimmällä vaihtoehdolla, johon kannattaa keskittyä?
Ekologista kestävyyttä voi minun puolestani ihan vapaasti edistää, mutta ravitsemukselliset ominaisuudet tulisi pitää siitä erikseen eikä niputtaa mielikuva- tai ideologiapohjalta yhteen. Ja kuka tahansa voi puolestani syödä ihan niin vähän tai paljon hiilareita kuin haluaa, mieluiten kuunnellen omaa kroppaansa ja luotettavaa tietoa. Tähän ei Fogelholmin vääristelty tieto auta.
Ymmärrätkö siis, että epidemiologiassa tutkimuksessa on mukana yhtä monta ruokavaliota kuin ihmistäkin. Sieltä sitten poimitaan yksittäisiä tekijöitä joille yritetään löytää tilastollisia korrelaatioita. Joskus osuu oikeaan, joskus ei.
Interventioissa ruokavalio on ainakin tiettyyn rajaan asti vakioitu. Tutkitaan siis kokonaisia ruokavalioita, sitä mitä halutaankin tutkia ja selvittää, tositilannetta. Hassua, miten haluat kääntää nämä päinvastoin.
Jari, voitko laittaa kommentit kerralla, vältytään turhalta kahlailulta?
Eka kommenttisi:
* Transrasvojen haitallisuuden tiedämme hyvin. Lyhyeen postaukseen ei mahdu kaikkea.
* Aha, tarkoitit tuota tiettyä tutkimusta. Totta, siinä merkitsevää trendiä ei ole, mutta esim. USA:n hoitajatutkimuksessa (Willett et kumpp.) on selkeästi nähtävissä eläinproteiinin rooli.
* Olen tietoinen yleisesti – sinäkin olet varmasti tietoinen minun väitöskirjastani. Totesin jo, että arvostan epidemiologiaa enemmän kuin interventiota.
Tuosta toisesta jatkokommentistasi olen eri mieltä: huonojen hiilarien vaihtaminen kasvirasvaan ja -proteiiniin on se yleisesti ottaen paras kauppa. Joillakin ihmisillä, aiemmasta ruokavaliosta riippuen, myös vaihto eläinrasvaan ja eläinproteiiniin voi parantaa tilannetta. Kannattaa kuitenkin keskittyä parhaaseen ja yleisimpään vaihtoehtoon. Ja sitten voisit ehkä myös kiinnittää huomiota siihen, että Mikun artikkeli käsitteli myös ekologista kestävyyttä. Tiedän, että tämä pointti ei ole suuressa arvossa VHH:ta suosivien joukossa, mutta pyritään pitämään keskustelu sellaisena, että kokonaisuus pysyy mahdollisena mahdollisimman monelle.
Epidemiologisten tutkimusten kohdalla olen myös kanssasi eri mieltä. Ne jos mitkä kertovat. Kliiniset kertovat epätodellisesta tilanteesta, ja käyvät siksi yksinkertaisten syy-seuraussuhteiden toteamiseen. Nykyinen biologis-reduktionistinen paradigma ravitsemustieteessä suosii liikaa interventioita. Ne eivät kerro riittävästi tositilanteesta.
Ja lopuksi: vaikka suurin osa ihmisistä hyötyykin vaihtaessaan huonoja hiilareita (siis sokeria, valkoista leipää, makaronia, riisiä yms.) hyviin rasvoihin, ei kaikkien tarvitse ryhtyä VHH-dieetille. Epidemiologisten tutkimusten suurin anti onkin siinä, että pystyvät näyttämään minkälaiset _toteuttamisekelpoiset_ ruokavaliot tuottavat parhaan tuloksen.
Ja tämä siis mitenkään dissaamatta kovan kaliiberin karppeja. Heille oma ruokavalio on toimiva, mutta enemmistölle on helpompaa kiristää sitä hiilarivyötä vain hieman.
Muutamia ajatuksia Fogelholmin kirjoituksesta ja lausunnoista yleensäkin:
- ruuan käsittelemättömyyteen ei oteta mitään kantaa. Kasvisten ja hedelmien suosimisen voisi tulkita suosivan pienempää käsittelyä mutta mitä tulee rasvoihin niin pitää olla mahdollisimman pitkälle jalostettua=margariinia. Maitokaan ei tietysti kelpaa sinällään vaan pitää olla rasvatonta. Kiinnostaisikin tähän kohtaan tietää margariinin tuottamisen hiilijalanjälki vaikka rypsisato toimiikin hiilinieluna.
- Kovin valikoivaa korostusta: Oletettua monityydyttymättömien etua harmittomaan tyydyttyneeseen jaksetaan joka haastattelussa korostaa, huonoja hiilareita ei aina niinkään.
- Pitäisi miettiä miten tällaisen “auktoriteetin” sanoma tulkitaan ihmisten keskuudessa: sanoman “ruisleipä on terveellistä” seuraus on hyvin usein “syön monipuolisen aterian sijaan 6-9 ruisleipää”.
- Puhutaan samassa artikkelissa (siis tässä) että viljan käytön määrä pitäisi lisätä
ja että pitäisi varoa korkeaa glykeemistä indeksiä. Kuten Fogelholm hyvin tietää, ei ruisleivällä ole mitenkään kovin matala glykeeminen indeksi. Ja sen aiheuttamaa glykeemistä kuormaa ei “sipaisu” margariinia ja vähärasvainen “juusto” paljoa laske. Saatikka annoksen kanssa nautittu rasvaton maito.
- mitä tulee siihen että viljan käyttöä pitäisi lisätä niin pidän sitä todella järkyttävänä. Lapseni saa päiväkodissa energiastaan (ehkä 50% päivittäisestä) suurimman osan viljasta. Aamupalalla puuroa ja leipää, lounaalla laitosruuan lisäksi leipää ja välillä välipalallakin tarjotaan leipää. Pahimmassa tapauksessa siis 30% päivittäisestä energiasta viljatuotteista. Ja sitäkö pitäisi vielä lisätä? Ja edelleen kun puurot tehdään suositusten mukaisesti veteen tai rasvattomaan maitoon niin glykeeminen kuorma nousee. Juuri julkisessa ruokailussa nämä Fogelholmin poppoon suositukset näkyvät pahiten. Kotona saa onneksi valita mitä syö.
- en aina jaksa käsittää Fogelholmin (lähes) vihaa karppaajia kohtaan. Poliitikkona hän osaa toki hymyillä siihenkin suuntaan mutta teksteistä paistaa jatkuvasti kettuilu ja valikointi. Uskoisin että suurin osa karppaajista syö puoli kiloa ja ylikin kasviksia, heidän käyttämiensä tuotteiden/ateriakokonaisuuksien glykeeminen indeksi on pieni. Monet karppaajat käyttävät mahdollisuuksien mukaan luomutuotteita ja myös lähiruokaa. Suurimpina eroina lienee juuri näkemykset monityydyttymättömiin ja kuituihin liittyen. Kun ottaa vielä huomioon sen, että näistäkään ei vielä tiedetä läheskään kaikkea on kritiikki outoa.
Miksi ylipäätään pitää olla yhdet suositukset?
Kiitos kommentista, Jty.
Lopusta aloittaen: olen itse jo jonkin aikaa ajatellut, että tarvitsemme jossain vaiheessa useamman kuin yhden suosituksen. Ruokatavat eriytyvät, ja jos osa suomalaisista jatkaa hiilarien vähentämistä, tulee tarpeen laatia heille omat ohjeensa. Tällä hetkellä kuitenkin niin ylivoimaisen suuri enemmistö suomalaisista syö “perinteiseen” tyyliin, että se yksi ja ainoa suositus on tähdättävä tähän joukkoon.
Minusta Mikael on aina ollut yksi avoimimpia ravitsemusvaikuttajia. Sen vuoksi esittämäsi kritiikki kuulostaa tarpeettoman jyrkältä. Se, että ei lähde suosittelemaan koko väestölle karppausta ei tarkoita, että kettuilisi.
Ja sitten yksityiskohtiin, lyhyesti:
- Kun kehotetaan suosimaan juoksevia rasvoja, puhe kääntyy margariiniin siksi, että useimmille suomalaisille se on merkittävä rasvan lähde. Totta kai on vielä parempi jos kostuttaa leivän kasviöljyyn espanjalaiseen tapaan, mutta harvempi näin tekee. Margariinin hiilijalanjälki on ainakin tämän tutkimuksen mukaan kolmasosa siitä mitä voilla: http://www.springerlink.com/content/26840n3220611930/
- Miku jos kuka on jo pitkään puhunut huonoista hiilareista, ja kehottanut vaihtamaan niitä hyviin rasvoihin. Jaan tämän näkemyksen täysin.
- “Sipaisu margariinia” taitaa olla poiminta vanhoista Sydänliiton brosyyreistä. Olen itsekin kritisoinut tuota, koska miten sitä hyvää rasvaa saadaan, jos leivällekään ei voi laittaa mikrometriä paksumpaa kerrosta levitettä? Blogikirjoituksessa Miku kehottaa juuri päinvastaiseen, eli vaihtamaan hiilihydraatteja hyvään rasvaan.
- Suomalainen ja ylipäänsä länsimainen ruokavalio maanviljelyksen yleistymisen jälkeen on perustunut hiilihydraatteihin. Siksi suosituksissa niitä painotetaan, ja siksi lapset päiväkodissakin niitä syövät. Lasten ravitsemus onkin aika hyvissä kantimissa niin kauan kuin he syövät päiväkoti- ja kouluruokansa, mutta yläasteelle siirryttäessä alkaa romahdus kun kouluruokalan sijaan käydään välkällä kaupan karkkitiskillä.
Nykyisen tutkimustiedon perusteella minulle on selvää, että runsaasti kuitua ja juoksevaa rasvaa sisältävä ruokavalio on varmin valinta terveyden edistämiseen. Tietysti vaihtoehtoja on muitakin, mutta ruokaperinteemme huomioiden tämä on useimmille helpoin valinta.
Kiitokset margariini/voi hiilijalanjälkivertailusta. Vaikka ei se saa minua margariinia syömään. Noin pitkälle prosessoitu tuote ei vaan uppoa.
Suomalainen ja länsimainen ruokavalio on myös perustunut lihakarjan ja maitotaloustuotteiden käyttöön ja nimenomaan täysrasvaisina (ja lihakarjastakin on hyödynnetty laajemmin koko ruho). Tällä samalla logiikalla niitäkin pitäisi suosia ja suositella?
En itse pidä viljattomuutta ylivoimaisen tärkeänä asiana, vaan ainoastaan kannatan viljojen osuuden pienentämistä ruokavaliossa koska viljatuotteiden vähennyksellä ei menetetä mitään superravinteita. En siis sitä kautta ole lainkaan samaa mieltä päiväkoti- ja kouluruokailun tasosta.
Oikeastaan tässä on mielestäni ongelman ydin. Kun suositellaan jotain niin pitää miettiä miten se toteutuu kentällä:
Kun suositellaan rasvatonta maitoa, on se helppo toteuttaa koska kustannusvaikutusta ei ole vs kevyt tai täysmaito.
Kun puhutaan täysjyvästä, ollaankin jo hankalammassa tilanteessa koska tarjonta on 90%:sti muuta kuin täysjyvää ainakin leipätiskillä. Jo näistä lähtökohdista ateriakokonaisuuksista saadaan helposti epätasapainoisia ja glykeemiseltä kuormaltaan korkeita. Kun vielä lisätään “pakollinen” lisuke eli peruna/riisi/pasta niin mennään lisää metsään.
En tarkoittanutkaan että pitäisi suositella karppausta koko väestölle. Nykyistä mallia vain pitäisi hinata siihen suuntaan.
Olisi mielestäni järkevää että valistajat kuten Fogelholm kannanotoissaan muistuttaisivat että aterioita ei koosteta pelkistä leivistä ja että myös rasvaa tarvitaan. Kovasta rasvasta jaksettiin jankuttaa kyllästymiseen asti ilman perusteita mutta näistä muista epäkohdista ei sitten muistetakaan? Myöskään einesruuista ei Fogelholm jaksa varoitella.
Ilman minkäänlaisia “salaliittoteoriaepäilyjäkin” näistä vain jää sellainen kuva ettei haluta antaa huonoa kuvaa leipätiedotuksen ja muun teollisuuden suuntaan.
Erityisesti kouluissa on joskus se tilanne, että ruoan terveellisimmät ainekset – kasvikset – jäävät hankkimatta rahapulan vuoksi, ja sitten perustellaan, että kyllähän lapsilta nälkä lähti makaronilla ja lihallakin. Kouluruoan tarkoitus ei kuitenkaan ole vain nälän sammuttaminen. Se on osa koulun opetusohjelmaa, ja lasten pitäisi oppia syömään terveellisesti. Siksi kasvisten poissaoloa ei voi perustella kylläisyydellä. Kirjoitin tämän siksi, että olen siinä mielessä samaa mieltä kanssasi, että hiilihydraattien määrän sijaan pitäisi katsoa sitä, mistä lasten ruokalista koostuu.
Einekset ovat välttämätön paha. Välttämätön siksi, että ei ole keinoa pakottaa ihmisiä tekemään ruokaa itse. Paha siksi, että ne ovat ravitsemukselliselta laadultaan usein kehnoja.
Hyvän kouluruoan ja esimerkiksi koulun kotitaloustuntien tarkoitus on tietysti saada nuoret ymmärtämään itse tehdyn ruoan arvo. Toinen keino saada tuoreempi ja terveellisempi ruoka kasvuun on maun kautta. Siinä vaiheessa kun kaupat lähtevät kilpailemaan halvimman hinnan sijaan parhaimman makuisilla tuotteilla alkavat myös ihmiset asennoitua ruokaan toisin. Ja silloin tietysti einesten aikakausi alkaa hiljakseen jäädä taakse, koska hyvin harva ruoka paranee säilytyksestä.