Kuva viime pääsiäiseltä. Sain olla kissa virpomisreissulla.
Viimeisen neljän viikon aikana olen kiertänyt yli tusinan varsinaissuomalaista kuntaa, jakanut esitteitä tai keskustellut vaalimökillä ihmisten kanssa yli 40 tuntia, viettänyt joka ilta arkisin ja viikonloppuisin useamman tunnin netissä sivuja päivittäen ja mielipidekirjoituksia kirjoittaen, istunut paneeleissa ja täyttänyt vaalikoneita silmät ristissä. Siinä sivussa olen hieman tehnyt myös yritykseni töitä, enkä sitten paljon muuta.
Lapsilla on ollut ikävä minua, ja minulla heitä.
Sovimme jo jokin aika sitten, että heti vaalien jälkeen lähdemme retkelle. Kevät on tullut, pihametsässä pöllö huhuilee ja yöt ovat kirkkaita ja kuivia. Lähdemme jonnekin, missä voimme kävellä metsässä ja kallioisilla rannoilla, ja mieluusti vielä nukahtaa illalla tulille tähtiä ja tähdenlentoja katsellen. Paikka on vielä hakusesa. Saa ehdottaa!
Moni on kysynyt miten lapsiperheen ja kansanedustajuuden voi yhdistää. Olen vastannut, että en tiedä, mutta että on surullista, jos perhekeskeiset isät jäävät syrjään eduskunnasta. Silloin jää kuulumatta isien ja lasten ääni. Itse asiassa tiedän kyllä, että perheen ja eduskuntatyön pystyy hyvinkin yhdistämään; tästä on Paimiossakin ollut mainiona esimerkkinä Sari Essayah.
Huomenna on palmusunnuntai. Käymme virpomassa, suunnistamassa ja saunomassa. Pesemme paljon pyykkiä ja siivoamme. Pihan purotilanne pitää tarkastaa, ja Käpypurolla on tulva parhaimmillaan. Ehkä ehdimme tehdä vesimyllyn, jos heräämme varhain.