Esittely
Olen 37-vuotias isä Kalevalta. Olen kotoisin Keski-Lapista Sodankylästä, mutta Varsinais-Suomi on tullut tutuksi opinnoissa ja töissä viimeisten 15 vuoden aikana. Paimiossa olen asunut viimeiset 6 vuotta. Siirtyessäni vuonna 2002 Turun yliopistoon tekemään väitöskirjaa ravitsemuksesta etsimme kotia laajalti Turusta ja sen ympäristöstä. Kalevalle päädyimme melkeinpä sattumalta. Puntarissa painoivat vanha talo, maaseudun rauha ja vierestä kulkeva TLO:n bussilinja.
Olen kasvanut paikassa, jossa nuorelle sanotaan, että lähde heti kun pääset. Paimiossa on toisin: paimiolaiset käyvät maailmalla, mutta palaavat kotiseudulle tuttujen ihmisten luo. Se on niin tavattoman hienoa tässä muutto-Suomessa, että olemme vaimoni kanssa yrittäneet kovasti kasvattaa lapsillemme juuria Kalevan saviseen maahan.
Toistaiseksi näyttää hyvältä: Paimio on paras paikka, sanovat lapset.
Mutta miten käy, kun PARAS-hankkeet puristavat palveluita ja ilmastonmuutos sotkee pellot savivelliksi? Minkälainen on lasten Paimio kahden vuoden päästä? Tai kahdenkymmenen? Pikkuisen parempi, toivottavasti.
Tavoitteenani on pieni vihreä kaupunki, jossa on joustava päivähoito, hyvät koulut ja toimiva terveyskeskus. Vastuu lapsista vaatii vastuuta tulevaisuudesta.
