Vuoto on tukittava vaikka ranta häämöttäisi
blogi – 18. kesäkuuta 2010 klo 21.56
Paimion menot ylittävät reippaasti tulot. Viimeistään lomautusten myötä tämän havaitsevat kaikki.
Kaupungin talouden hutera pohja on ollut selvillä jo kauan. Paimion taloudessa on noin kahden miljoonan euron rakenteellinen vaje, joka nousukauden aikana voitiin jättää huomiotta verotulojen jatkuvan kasvun ansiosta.
Kun Paimion tulot ovat hyvää keskiluokkaa, täytyy vajeen johtua liian suurista menoista. Kulut koostuvat aina pienistä puroista, mutta Paimion konkurssissa on lisäksi pari erityispiirrettä, joihin on puututtava.
Kunnan investoinnit ovat koko 2000-luvun olleet hyvin suuria, eikä niistä syntyviä käyttökuluja ole osattu huomioida riittävästi. Henkilöstön määrä on kohonnut voimakkaasti, vaikka työvoiman kustannusten tiedetään nousevan tulevaisuudessa. Kaupungin tavoitteleman väestönkasvun nurja puoli ovat sen aiheuttamat kulut niin infrastruktuurissa kuin palveluissakin. Uusi asukas on kaupungille tuloa vasta 15 vuoden asumisen jälkeen. Kaiken huippuna ovat PAKK:n miljoonalasku ja urheiluinvestointien riskien realisoituminen.
Jos ei ole kiire, voidaan menot saada kuriin tiukalla budjetoinnilla. Nopea korjaus ei kuitenkaan onnistu tällä juustohöylämallilla, koska se kohdistuu yhtä lailla tarpeellisiin ja tehokkaisiin palveluihin kuin tarpeettomiin ja tehottomiinkin.
Paimion kaltaisia konkurssikypsiä kuntia on Suomessa nostettu jaloilleen ennenkin. Perusresepti on yksinkertainen.
Kaupungin on viimeinkin tehtävä jako ydin- ja tukipalveluihin. Ydintoimintojen kehittämiseen on panostettava, sillä niiden vuoksi kuntalaiset veroja maksavat. Tukipalveluiden tuottamiseen puolestaan kelpaavat ulkopuolisetkin, mikäli oma työ osoittautuu liian kalliiksi.
Ydinpalvelut löytää helposti: ne ovat niitä, joita ilman tavallisen kuntalaisen arki pysähtyy. Elämäntilanteesta riippuen ydinpalveluita ovat esimerkiksi koulu, vanhainkoti ja sosiaalitoimisto. Muut palvelut ovat sitten tukipalveluita. Jaottelussa on huomioitava myös kaupungin rahkeet. Kauniaisissa ytimeen kuuluu sellaista hyvää ja kaunista, johon meillä ei ole varaa. Tarpeettomiakin palveluita voi löytyä.
Paimion tarkastuslautakunta on todennut, ettei kaupungilla ole talouden tasapainottamiseen toimenpidesuunnitelmaa. Vaikka uusi nousukausi häämöttäisikin horisontissa, rakenteellisen vajeen korjaamiseen on ryhdyttävä.
Saska Tuomasjukka (vihr.)
Tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja
Julkaistu Kunnallislehdessä 18.6.2010 Paimion kaupungin talousarvion innoittamana. Ehkä kummallisin käyttämäni otsikko koskaan.
Anna-Liisa kirjoittaa:
19. kesäkuuta 2010 kello 8.38
Onpa ihan miu mau mukkaa kirjoitus. Lohdullista että edes joku kuntapamppu noinkin ajattelee.
Taitaisi kuitenkin tulla kolmas kunnallissota ydin- ja tukipalvelujen määrittelystä. Jos yrittäisi karsia vaikka urheilusta ja liikunnasta, kulttuurista (kirjasto!!) ja kansalaisopistosta. Ja maisemoinneista.
Voi jos sen näkisi että semmoiseen joku kunta ryhtyisi! Ja että olisi niin paksunahkaisia valtuutettuja että toteuttaisivat!
Vihreätkin Hesassa älähtivät kun (kansalaisten voimallisesti vastustamaa!!) keskustakirjaston pystyttämistä lykättiin. Tarjosivat tilalle tienrakennusrahojen leikkaamista.
Minun henkilökohtainen elämäni kurjistuisi suuresti, jos kirjasto lakkautettaisiin. Kirjasto on sitä paitsi yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä. Mutta ehkä sittenkin kirjastostakin löytyisi jotakin - ainakin uusista megainvestoinneista luopumista à la Helsingin keskustakirjasto, jos ei jo olemassaolevia toimintoja lakkautettaisikaan.
Saska kirjoittaa:
19. kesäkuuta 2010 kello 11.12
Hei Anna-Liisa, minun nähdäkseni jaottelu on tehty kaikissa kriisikunnissa, jotka jaloilleen on nousseet. Yksityiskohtainen jako riippuu kriisin syvyydestä.
Anna-Liisa kirjoittaa:
19. kesäkuuta 2010 kello 12.40
Ovatko tehdyt ydinpalvelu-tukipalvelu-jaottelut luottamuksellisia vai voiko niitä julkistaa? Entä se miten niitä on toteutettu?
Ei niistä ainakaan kovin näyttävästi ole kerrottu mediassa, seuraan sentään päivittäin useiden verkkolehtien otsakkeita ja luen paperi-Hesarin ja silloin tällöin ostan iltapäivälehden.
Kuvittelisin että moisessa, oikeasti kunnanvaltuuston hyväksymässä jaottelussa olisi ainesta jopa lööppeihin, varsinkin jos siitä olisi jotain käytännön seurauksia. Sen sijaan vain vähäistä mielenkiintoa on minkään työryhmän tai selvitysryhmän mietinnössä - onhan tässä yhteiskunnassa selontekoa, kartoitusta ja selvitystä toisensa päälle, joista ei seuraa yhtään mitään.
Saska kirjoittaa:
19. kesäkuuta 2010 kello 13.24
Jokainen kriisikunta on joutunut
- karsimaan palveluita (eivät ydintä)
- ulkoistamaan palveluita (tukipalveluita)
- tehostamaan palvelutuotantoa (tukipalveluita ja ydinpalveluita)
- mutta myös panotamaan palvelutuotantoon (ydinpalvelut)
Näistä otsikot revitään henkilöstön vähentymisenä tai siirtymisenä yksityisen yrityksen palvelukseen.
Anna-Liisa kirjoittaa:
20. kesäkuuta 2010 kello 5.59
No höh. Luin kirjoituksestasi enemmän kuin siinä oli.
Mitkä ovat tuki-, mitkä ydinpalveluita? Onko sitä jaottelua missään julkistettu? Mitä tukipalveluita on uskallettu lopettaa?
Sellaista yhtä budjettikohtaa ei löydy, jonka voisi karsia ja jonka karsimalla saisi talouden kuntoon. Täytyy karsia paljon pieniä jotta syntyy yhteissummana iso.
Eihän tuo listasi ole kuin sitä tavallista konsulttiliturgiaa, Saska.
Saska kirjoittaa:
20. kesäkuuta 2010 kello 8.00
Äh. Nyt olet Anna-Liisa ihan Valkosen Ville. Listoja listoja, konkreettisia ehdotuksia, tehokasta toimintaa. Eli lapsi pesuveden mukana.
Ydinpalveluita mm.: päiväkoti, sosiaalitoimi, koulu, vanhainkoti, jne.
Pohdittavia mm.: kansanopisto, kiinteistöhuolto, ruokapalvelut, liikuntapalvelut, jne.
Jokainen kunta päättää itse, mitkä ovat sen ydinpalvelut. Hyvinvoivakin kunta on sen tehnyt, ajoissa, sillä sen talous on pysynyt kunnossa juuri siksi, että se on keskittynyt vain niinhin asioihin, joita sen kuntalaiset todella tarvitsevat. Vältytään vain vähän lisäarvoa synnyttäviltä palveluilta, ja osataan tehdä tärkeät asiat tehokkaasti ja laadukkaasti.
Joillekin kunnille tässä on iso ajattelutavan muutos. Edelleen löytyy paikkakuntia, joissa ensin katsotaan, että paljonko on rahaa, ja se sitten jaetaan. Pitäisi mennä toisinpäin: katsoa, mitä halutaan tehdä, ja sitten etsiä siihen rahat.
Näiden päättämiseen tarvitaan virkamiesten selvityksiä. Konsulttiliturgiaa ei pidä ostaa, mutta jos kunnan omat virkamiehet eivät ehdi omien töittensä vuoksi tekemään ehdotuksia siitä, miten palvelut järjestetään ja kuka ne tekee, niin silloin täytyy ostaa siihen ulkopuolinen selvitysmies.
tauno lehtonen kirjoittaa:
21. kesäkuuta 2010 kello 7.49
Mennäpä vielä tilinpäätöskeskusteluun. Ovat jotkut sanoneet, että minä en osaa muuta tehdä kuin moittia. Mistä moinen ajatus? Kun nostin puheenvuorossani esiin kolme konkseettista kohtaa jotka on “hoidettu” päin -sanonko mitä-, niin eikös se tarkoita, että loput on mennyt hyvin tai ainakin tyydyttävästi.
Olen tässä lueskellut ja muistellut muiden ryhmien puheenvuoroja, vaan enpä ole niistä löytänyt yhtäkään kohtaa jossa tilinpäätös olisi kiitosta saanut. Tarkoittanee siis sitä, että moittiakin saa, mutta ei puuttua konkreettiseen ongemaan.
Anna-Liisa kirjoittaa:
22. kesäkuuta 2010 kello 8.06
Saska kirjoitti:
Ei, ei ja ei. Juuri näin syntyy se poliittisten päättäjien tahtotila, että ensin huumaannutaan visioista joissa saadaan äänestäjien ihailu ja äänet ja sitten vasta katsotaan mistä rahat. Ne kivat jutut eivät aina kuulu ydinpalveluihin.
Konkretiaa haluaisin pampuilta. Konkretia luo visioita ja visiot tahtotiloja. Vaan taitaisipa liika konkretia olla pampun poliittinen tuho.
Hyvä esimerkki paljastavasta ja sellaisena riskialttiista konkretiasta on jo mainitsemani Hesan vihreiden keskustakirjaston lykkäämisen vastustus ja ehdotus sen sijaan tieinfrastruktuuriin investointien leikkaamisesta. Mikä on sikäli tietysti mielenkiintoista, että ainakin foorumeilla sankoin joukoin esiintynyt äänestäjäkunta vastustaa keskustakirjastoa.
Konkretia synnyttää väistämättä äänekkäitä kiistoja. Ei se helppoa ole, mutta ainoa tie saada aikaan jotakin oikeata muutosta. Nimenomaan niin päin, että ensin katsotaan paljonko on rahaa, sitten otetaan syrjään se raha mikä menee ydinpalveluihin ja sitten katsotaan jääkö mitään niihin kivoihin.
Saska kirjoittaa:
22. kesäkuuta 2010 kello 8.21
Niin noh, makuasia. Minusta kuntapolitiikassa sen konkreettisempaa on vaikea sanoa, kuin yllä olen esittänyt (ja tarkastuslautakunta siis samaa).
helena lahti kirjoittaa:
22. kesäkuuta 2010 kello 9.02
Hei Saska !
Unohditko tilinpäätöksen näyttämän asian, että oma toiminnan menot ovat jokseenkin pysyneet raamissa mutta ostopalvelut nousseet 12 %. Tämä muistuttelu vain siksi koska olet tarjoamassa ulkoistamista (=ostopalvelua) tukipalvelujen säästövaihtoehdoksi.
Poistolistaltasi puuttuu mm. musiikkiopisto. Sen kunnallisena toimimisen lakkauttamista demarit ovat ehdottaneet jo kauan sitten mutta tiedät kuinka on käynyt.
Kokoomuspojat puhuvat hupipalveluista. Olen pyytänyt konkreettista listaa näistä “hupipalveluista” vaan enpä ole vielä saanut. Niin, ei se käykään yhtä helposti, se konkretiaksi muuttaminen ! Vaan silti:HYVÄÄ MITTUMAARIA !
Anna-Liisa kirjoittaa:
22. kesäkuuta 2010 kello 9.47
80-luvun kaikki silloiset nuoret tai nuorenpuoleiset aikuiset muistavat hyvänä aikana, hyvinvointiyhteiskunta tarjosi kaikenlaista mitä ei olisi osannut vaatiakaan.
Silti kuntabudjetit olivat murto-osa nykyisestä.
Kunpa vaikka joku tutkiva dzurnalisti tekisi yksityiskohtaisen vertailun vaikka Helsingin vuoden 1985 ja vuoden 2010 budjettikirjan välillä ja tekisi raportin siitä, mitä on tullut lisää!
Voisin kuvitella, että kunnan subventoimat pitsinnypläyskurssit voisivat kuulua karsittaviin, jos karsimaan ruvetaan. Toinen hyvä konkretiaesimerkki on Saskankin pauhaama hiihtoputki, jos kunta rupeaa semmoista subventoimaan.
Saska kirjoittaa:
22. kesäkuuta 2010 kello 20.42
Omat kulut ovat pysyneet kuosissa. Se ei ole keltään jäänyt huomatta. Miten mitään muuta olisikaan voinut tapahtua, kun budjettia on höylätty ja höylätty niin kuin luultaisiin, että se on juusto.
Se, että kulut pysyvät kurissa kun toiminnoista leikataan, ei tarkoita, että toiminnot olisivat tehokkaita.
En ole tyrkyttämässä ulkoistuksia, eikä ollut varmasti tarkastuslautakuntakaan (tarkemmin voit kysyä Jaanalta). Ydin- ja tukipalveluihin jakamalla osataan keskittää omat voimat niihin asioihin, joita kuntalaiset kunnalta odottavat. Tukipalveluiden järjestämisessä on katsottava eri vaihtoehdot. Tai sitten on muutettava Ruotsiin.
jarkko kirjoittaa:
22. kesäkuuta 2010 kello 22.27
Pahoittelen pitkää vastausta, mutta löysät heitot kirvoittivat kirjoittamaan. Huom! Omia näkemyksiä, ei valtuustoryhmän kannanotto.
Sen verran noihin ostopalveluiden kasvuun, että ne tulevat pääasiassa terveyskeskuksesta, erikoissairaanhoidosta, lastensuojelusta jne. Oikeastaan mitään merkittävää ei ole Paimiossa ulkoistettu. Ostopalvelut julkiselta sektorilta ja ostopalvelut yksityissektorilta pitäisi käsitellä erillisinä lukuina jotta lukuja voitaisiin ihan oikeasti vertailla. Jos jollekin muulle kuin edellä mainituille julkisen sektorin toiminnoille onkin joskus puolihuolimattomasti tai humalassa haettu muita kuin julkisen sektorin tuotantomuotoja, ne ovat parhaimmillaankin olleet kaupungin omaa toimintaa täydentäviä, eivät korvaavia/tukevia.
Eli ostopalvelujen kasvussa ei ole kyse ulkoistamisista, vaan siitä, että sosiaalipuolen palvelujen tarve on kasvanut voimakkaasti, eikä näin pieni yksikkö voi tuottaa niitä kaikkia itse. Sairaanhoitopiiri tai kuntayhtymä ei ainakaan minulle esittäydy ulkoisena toimijana.
Noista vaadituista “hupipalveluista” listaan jotain HYVIN karkeasti. Nämä ovat tarpeellisia, mutta eivät välttämättömiä. Lista ei ole kattava, mutta jos nyt jotain keskusteluun
- Kaikki ulkoliikuntapaikat yhdistysten hoitoon periaatteella käyttäjä hoitaa, kaupunki rakentaa puitteet.
- ilmaiset sisäliikuntapaikat (koulujen salit. Aiheutuu siivouskuluja ja vahtimestari lukitsee ovet. Vaikka 10 - 20€/käyttötunti salin koon mukaan kattaisi nämä kulut)
- Uimahalli (tämä 200.000€ vuotuinen tappio voitaisiin hoitaa pois aukiolojen ja lippujen hintojen kautta = Sunnuntait kiinni > henkilöstömäärän tarkistus + lippuihin ainakin 30 % yleiskorotus. Vapaalippuja sosiaalisin perustein)
- Asuntoalueiden leikkipaikkojen hoito- ja ylläpito (vastuu asuntoalueille, kts. ulkoliikuntapaikat)
- valaistut ladut (Rivonmäki, Preitilä, Oinila. Hiihtää ja juosta voi myös valoisaan aikaan)
- sosiaalipuolen ei lakisääteiset palvelut (kaikki mitä ei laki määrää, en erittele)
- Yhdistysten tuet + vapautukset kiinteistöveroista voidaan poistaa (pieniä summia, mutta eivät välttämättömiä)
- Jääaika nollaan (ei välttämätön)
- Hiihtoaika nollaan (ei välttämätön)
- Katuvalaistus vain ydintalvella ja vai keskustaan. Tarkat tunnit. Pimeys ei haittaa yöllä. Silloin liikenne on vähäistä.
- Henkilöstöedut liikuntapaikkoihin (tarpeellisia, mutta eivät välttämättömiä)
- Kaikki irtisanottavissa olevat seutukunnalliset “kehitysprojektit” ja turku-touringit jne. Kymmeniä tuhansia vuodessa.
- Kahden vuoden ajanjaksolle ei tiestöön peruskorjauksia, asfaltointeja (vain paikat), ei uusia valaistuksia katuverkostoon.
Näistä ei vielä kesää synny. Lisäksi tarvitaan reippaita leikkauksia jäljelle jääviin palveluihin ja resursseihin. Mielestäni aikaisemmin mainitsemani 2 M€ säästöpaketti verrattuna tämän vuoden budjettiin pitää kaivaa ensi vuodeksi. Käytännössä lisää tuloja ja vähemmän menoja. Ja tämä koostuu
- henkilöstöratkaisut
- palvelujen karsinta ja vaatimustason laadun lasku
- investointiohjelman mukaisista investoinneista pidättäyminen
- omaisuuden myynti
Ja Saskan vaatima suunnitelma on ihan asiallinen pyyntö. Mitä teemme ja kuka tekee 2011-2015 suunnitelma voisi olla hyvä lähtökohta.
Saska kirjoittaa:
22. kesäkuuta 2010 kello 22.45
Hyvä kun huomautit tuosta ulkopuolisten palvelujen kasvusta, unohdin tohkeissani. Osa niistä on sellaisia, että nimenomaan tekemällä kaupungin omat työt paremmin voitaisiin välttyä niiltä (esim. huostaanotoista aiheutuvat kulut. Ne ovat muuten räjähtäneet 2000-luvulla, eikä kyse ole pikkusummista).
Mielenkiintoisia avauksia. Ensimmäinen on Someron mallia, joka muistaakseni ei ole tuottanut säästöä.
Nämä ovat tosiaan valitettavan pieniä, yhdessäkin. Isommat säästöt syntyvät tuottamalla _jäljelle jäävä_ palvelut halvemmalla, eli tehokkaammin.
helena lahti kirjoittaa:
23. kesäkuuta 2010 kello 18.13
En malta olla “heittämättä löysää heittoa” jatkoksi. Tämä Saskalle.
Viime hallituksen kokouksessa muistutin itse noista tarkastuslautakunnan huomauttamista tuki- ja ydinpalveluista. Eräs virkamies totesi, että tarkastuslautakunnalla ei ole ollut muuta kirjoittamista niin laittoivat tekstiin sen. (pahuksen tautofonia…) Pöh.
Tiedän kyllä mitä ne tarkoittavat kun terveyskuntayhtymässä duunailtiin sen jaottelun pohjalta prosessikuvauksia, työnjakoa uusiksi, poistettiin päällekkäisyyksiä ja todettiin , että “minkäs takia tämä näin tehdään, jne. Ketään ei kylläkään irtisanottu. Käytiin jopa benchmarkkaamassa katsastusaseman (nimeä en muista, Salossa) palvelumuutos, koulutus- ja laatuasioita. ( Niitä opiskeltiin parin-kolmen vuoden ajan ex-Stakesin projektissa…) Eli tosiaankin-samalla panostuksella pitäisi irrota enemmän ?
Tuo Jarkon hupipalvelulista on hauska. Mullakin on siis täällä hupia kun on katuvalot jotka talvisin palavat yöllä yhteen saakka.
Ja se Someron oli kalliimpaa, kamreerin laskujen mukaan.
Ja senkin tietysti joku muistaa, että kepun ja kokoomuksen voimin on suurimmat päätökset tehty, siis ainakin ne joissa on äänestetty. Sählätty on kaikki joka tapauksessa. Mutta ei tahallaan. Niinkin tuntui joku viime valtuustossa ajattelevan. Ja tuntui siltäkin, että olivat itse iiihaaan ulkopuolisia tarkkailijoita vaan ? “me ei olla tehty mitään”-tyyliin. (No, eivät kyllä itse asiassa olekaan, YHTÄÄN MITÄÄN) Puhetta kyllä piisaa, helkkaristi.
Kaiken tämän kirjoitin ilman neuvoa-antavia, ja sen huomaa. Nyt alkaa olla sen vuoro jo. Jerkku murheeseen !
Saska kirjoittaa:
23. kesäkuuta 2010 kello 19.38
Ihan totta? No josko tulisi ko. virkamieheltä jokin rakentava ehdotus?
Joku on minulle tolkuttanut, että jos ei virkamiehiltä rupea tulemaan ehdotuksia siitä, mitä tehdään, niin ihan turha on luottamushenkilöiden yrittää mitään.
Nina kirjoittaa:
23. kesäkuuta 2010 kello 21.34
…jos ei virkamiehiltä rupea tulemaan ehdotuksia siitä, mitä tehdään, niin ihan turha on luottamushenkilöiden yrittää mitään…
Tasan ei mene onnen lahjat.. Itse työskentelen sellaisessa maailmassa, missä työntekijä, joka ei tee hommiaan (kehity itse ja kehitä töitään oma-aloitteisesti, mukaudu, ole proaktiivinen jne) on kohta entinen työntekijä. Julkinen sektori elää omassa kuplassaan, mutta suurempi ongelma on se, että se hyväksytään!
Saska kirjoittaa:
24. kesäkuuta 2010 kello 10.30
Mmmm, niin, joka lafkassa on pomo ja pomon päällä hallitus. Niin kunnassakin.