Saska Tuomasjukka

Kävin eilen hammaslääkärissä. Varasin ajan noin vuosi sitten, ja toissa viikolla ystävällinen ääni hammashoitolasta soitti, ja kertoi, että tervetuloa tarkastukseen. Siinä välissä oli ehtinyt jo jomottaa jossain päin purukalustoa siihen malliin, että melkein hain akuuttiaikaa.

Kunnallinen hammashoito on erinomaista ja halpaa. Siksi ihmiset jonottavat tyytyväisenä, vaikka kalusto kaipaisi pikaistakin apua. Tilanne menee joskus ihan absurdiksi; pari vuotta sitten oli eräässä Varsinais-Suomen kunnassa noin vuoden hoitojono ja sitä ennen yli puolen vuoden jonotuslista hoitojonoon pääsemiseksi.

Kiireiset ihmiset eivät jonota. Yksityiselle pääsee nopeasti, jos on valmis maksamaan moninkertaisen hinnan. Monelle yksityinen hoito on ainut vaihtoehto, sillä särkevilllä hampailla menee työkyky ja pahimmillaan terveys. Jos suussa on jatkuva tulehdus, koko kroppa kärsii heikentyneenä vastustuskykynä. Jopa sydänkohtauksen riski on moninkertainen kehon jatkuvan tulehdustilan vuoksi.

Kun terveydenhuoltokulut tulevat yhteiskunnan maksettaviksi, olisi kunnan etu hoitaa hampaat kuntoon ilman jonoja. Jonotuksella ei säästetä mitään. Pieni jono on aina pakko olla, koska muutoin kalliit laitteet ja henkilöt joutuisivat joskus olemaan tyhjän panttina. Yli kolmen kuukauden jonossa on kuitenkin jo kyse heikosta organisoinnista tai hoitohenkilökunnan palkkaamisen vaikeudesta.

Tietysti jonkin sortin terveydenhuollon innovaatio on juuri tuo jonotus hoitojonoon. Epämääräinen parin vuoden hoitojono motivoi ihmisen tehokkaasti ottamaan vaikka pikavipin ja hoitamaan hampaansa kuntoon omalla kustannuksella.

On itsestään selvää, että näin ei jonoja saa purkaa. Jos palvelu on lakisääteinen, sitä pitää tarjota kohtuullisen ajan kuluessa.

Tärkeämpi syy on se, että ylipitkä jonotus vaarantaa koko julkisen palvelun tulevaisuuden. Mitä useampi keski- ja hyvätuloinen siirtyy itse maksetun hoidon piiriin, sitä harvempi heistä enää tyytyväisenä makselee veroja, joilla maksetaan toisten ihmisten purukaluston huolto. Julkisen palvelun tason heikkeneminen johtaa noidankehään, jossa rahoituksen kutistuessa laatu heikkenee edelleen, ja lopulta vain varattomat käyttävät julkista palvelua, henkensä uhalla.

Julksen puolen täytyy olla valveilla myös uusien hoitomuotojen suhteen. 5-10 vuotta sitten oli ihan selkeästi nähtävissä, että siinä missä yksityisellä puudutettiin ennen porausta pyytämättä, sai julkisella suorastaan anella piikkiä ikeniin. Syynä oli puudutukseen kuluva aika, joka tietysti on kortilla. Mutta kun kerran saa paikan hampaisiin puudutettuna, ei toista kertaa vanhan ajan piinapenkkiin suostu. Onneksi puudutus on nyt kuntienkin hammashoidossa peruskauraa. Sillä ehkäistään myös tehokkaasti hammaslääkäripelkoa.

Terveyspalveluiden muuttuminen omilla rahoilla ostettaviksi on vakava uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Kehityksestä kärsivät heikkotuloiset, jotka saavat muita heikompaa terveydenhuoltoa, mutta myös kansanterveys. Verovaroilla tuettu kohtuuhintainen hoito nimittäin motivoi ihmiset menemään hoitoon ajoissa. Näin vältetään yhteiskunnalle todella kalliiksi tulevat vakavat terveysongelmat.

Laadukas, kohtuuhintainen ja kohtuullisen ajan kuluessa tarjottu julkinen hammashoito kannustaa pitämään hampaat kunnossa. Se säästää yhteiskunnalta ison potin rahaa pienentyneinä sairauskuluina.

Minuakin motivoi kovasti taas jonkin aikaa se, että reikiä oli nolla. Millähän motivoisi valtion kantamaan kohtuullisen osuutensa kuntien terveydenhuoltomenoista?

Kommentoi kirjoitusta tai lähetä seurantailmoitus (trackback) omalta sivustoltasi.