Asiantuntija vastaa
blogi – 25. helmikuuta 2010 klo 11.44
Minua lähestyttiin arvovaltaisesta julkaisusta ja pyydettiin kommentoimaan ravitsemukseen liittyvää kysymystä. Tehtävä oli visainen, ja lähes luovuin toivosta. Uskon kuitenkin nyt keksineeni selityksen.
KYSYMYS
Olisiko Sinulla jotain tieteellistä näkemystä siihen, miksi ruoka maistuu leiriolosuhteissa aina niin hyvältä? Samat italianpadat ei koskaan kotona ole yhtä herkullisia kuin partioleireillä. Tätä olemme pohdiskelleet toimituksessa [xx] jo vuosikausia, joten olisi hauskaa saada jonkinlainen selvyys asiaan.
JA VASTAUS
Mikä on ihminen? Noh, se on orgaaninen kone, joka tuottaa energiaa polttamalla hiiltä ja happea hiilidioksidiksi. Happea saadaan ilmasta, hiiltä ruoasta.
Generaattori säksättää nykyisin enimmäksen sisätiloissa. Jos ilmastointi pelaa, hiilidioksidi poistuu ulkoilmaan ja tilalle tulee raikasta happea. Jos ilmastointi ei pelaa - kuten useimmiten on asian laita - hiilidioksidi rikastuu sisäilmaan.
Mitä enemmän hiilidioksidia, sitä vähemmän happea. Ja kun kone ei saa happea, ei se tarvitse toistakaan polttoainetta eli hiiltä. Ruokahalu hiipuu. Tietokoneen ääressä synkässä konesalissa työskentelevä silmälasipäinen IT-opiskelija pystyy heikon happitaseen vuoksi tuottamaan vain noin kolmanneksen normaalin ihmisen ottotehosta.
Tämä on tavallaan ekologista, koska väestöhän kasvaa ja ruokaa ei riitä. Voikin olla, että joudumme sulkemaan joukoittain ihmisiä säädellyn ilmakehän tiloihin, jotta nälkäongelmasta selvitään. Tämä onkin kasvihuoneilmiön positiivisia puolia, sillä nähtävissä on, että vuoden 2100 hiilidioksiditasoilla meille kaikille riittää päivittäiseen energian tuottamisen 6 sokeripalaa.
Raikas ja reipas leirielämä tapahtuu hapekkaassa ympäristössä. Tyhjäkäynnillä hämärissä luokkahuoneissa tai avokonttoreissa käynyt kone ottaa kierroksia ja ahmii happea kuin Saabin turbo ennen vanhaan. Vastapainoksi tarvitaan tietysti myös orgaanista hiiltä, eli ruokaa.
Koska kyse on puhtaasti energiantuotannosta, ei hiilen muodolla ole niin väliä. Voi jopa olla, että kunnon leirikokin bravuurinumero, pohjaanpalaneet makaronit, sopivat tähän energiantuotantotehtävään erityisen hyvin. Hiili kun on niissä jo ihan näkyville asti jalostettuna, ja vain odottaa pääsevänsä yhtymään happeen.
Saska Tuomasjukka
FT (elintarvikekemia)
ravitsemustutkija OTO