Miksi
blogi – 16. helmikuuta 2010 klo 22.56
- Miksi sinusta on tullut tuollainen? Joku syy siihen täytyy olla, sanoi vaimoni.
Liimasin kengänpohjaa. Joululahja oli kestänyt hyvin vuoden, ja kestäisi varmaan vielä useammankin. Appiukon kehuma liima näytti toimivan.
- Miksi sinusta, kysyin puolestani. Jokin syy siihenkin täytyy olla.
- Sinut on kasvatettu tuollaiseksi, väitti vaimoni.
Ryhdyimme miettimään. Väitin ensin, että ei ole kasvatettu. Se oli äitini lempilauseita. En minä näitä poikia ole osannut kasvattaa, hän sanoi aina. Tiesimme, että se oli hänen tapansa olla ylpeä. Tietysti meitä kasvatettiin.
Äitini tuli maalta. Perheen yhdeksästä lapsesta vain yksi voitiin lähettää oppikouluun ja sieltä lukioon. Pistettiin se pienin, kun ajateltiin, että sillä olisi rankinta jatkaa näissä töissä.
Sotien jälkeen ihmisten elämä muuttui nopeasti. Kaikkien elintaso nousi, mutta nähtiin myös suoranaista säätykiertoa. Työläis- ja maalaisperheistä lähetettiin lapsia koulutielle, jonka tuloksena he nousivat keskiluokkaan tai korkeammallekin.
Vanhempani - ja samaa voisi ehkä sanoa vaimoni vanhemmista - nousivat aineelliseen hyvinvointiin niukoista oloista koulutuksen avulla. Vaikka he vaurastuivat, he muistivat hyvin oman lapsuutensa, joka verrattuna tähän maailmaan jota nyt elämme vaikutti suorastaan köydyysrajalla elämiseltä.
Tuohon aikaan rahaa ei sopinut näyttää. 60-70-luvulla taloudelliseen nousukierteeseen päässeet ihmiset pitivät kulutuksensa kurissa. Osin oli syynä yhteisön paine, osin muistot omista niukoista oloista. Se, että elintason nousu saavutettiin koulutuksen kautta, ei varmaankaan ainakaan lisännyt taipumusta kuluttamiseen.
Jos omat vanhemmat eivät ole osoittaneet suurta mielenkiintoa rahan käyttämiseen, liekö tuo ihme, jos jälkikasvu tekee samoin.
Suomessa kartetaan luokista puhumista, mutta niitä on.
Nyt luokkakierto on pysähtynyt. Köyhien lapsista tulee köyhiä, koska syrjäytyminen ja työttömyys periytyvät vahvemmin kuin työläisyys tai pienviljelijyys aikoinaan. Keskituloiset pysyvät keskituloisina, rikkaat rikkaina. Samaan aikaan luokkien tuloerot kuitenkin kasvavat.
Luokkien sisällä keskitytään kuluttamiseen. Kukin omassa sarjassaan. Ne, joiden vanhemmat unelmoivat korkeammasta elintasosta, toteuttavat nyt vanhempiensa haaveita.
Niinhän me kaikki.
Kuva:
http://www.flickr.com/photos/asparagus_hunter/ / CC BY-NC 2.0
Ville Valkonen kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 17.22
Luokkanäkökulma on aina ollut mielenkiintoinen, tosin omasta mielestäni sen yhteiskunnallisten olojen selitysvoima nykyaikana on melko rajallinen.
Koska syrjäytyminen nykyaikana johtuu hyvin erilaisista asioista (esim. yksinhuoltajuus, mielenterveysongelmat,päihdeongelmat), en näe analogiaa alkuteollisen ajan luokkaeroihin kovinkaan uskottavana. Tuolloin luokkaerot johtuivat taloudellisista ja poliittisista rakenteista, koska yhteiskunnallista liikkuvuutta ei ollut. Nykyään tulo- ja hyvinvointierot johtuvat ehkäpä enemmänkin sosiaalisista rakenteista, jotka toki saattavat johtaa samaan lopputulokseen, mutta eri syistä.
Koitan selventää asiaa hyvin pelkistetyllä esimerkillä: Ennen ihmisestä tuli köyhä, jos hänen isänsä oli tehdastyöläinen, jolla ei ollut varaa maksaa koulutusta. Nykyään ihmisestä tulee köyhä, koska hän oppii/saa isältään sosiaalisen mallin, jonka mukaan koulutus ei ole tavoittelemisen arvoista. Kummatkin periytyvät ja lopputulos on sama (alaluokka), mutta onko kyse samasta ilmiöstä?
Kysymys on erittäin oleellinen sen vuoksi, että ensimmäisessä tapauksessa ongelmaan puututaan talous- ja koulutuspolitiikan kautta, toisessa tapauksessa sosiaali-, päihde- ja terveydenhuoltopolitiikan kautta.
Saska kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 18.13
Kiitos Ville että selitit sen mikä omasta tekstistäni jäi epäselväksi
Nykyisin sosioekonominen luokka periytyy juuri sosiaalisen loukun kautta, kuten kirjoitit. Pidän kuitenkin talouspolitiikkaa yhtenä mahdollisena välineenä, sillä juuri nyky-yhteiskunnan tehokkuus on syynä siihen, että iso osa ihmisiä ei enää kelpaa mihinkään töihin.
Jälleen Odea mukaillen: kun ennen vanhaan heinäpellolle kelpasivat kyllä ihan kaikki, sillä huonoinkin heinämies teki joka tapauksessa jonkin verran kelvollista heinää, ja “tuotti” sen verran, että sentään jotain voitiin maksaa, ei nykyään kouluttamaton ja osaamaton työmies kertakaikkiaan kelpaa sorvin ääreen, koska siitä syntyy myyntikelvotonta tavaraa.
Tämä on osaamisyhteiskunnan ongelma. Jos mitään ei tehdä, kasvava osa ihmisistä on “kannattavampi” ulkoistaa köyhäinavun varaan - jos katsotaan vain tuottavuutta per kone. Kun katsotaan tuottavuutta koko yhteiskunnan tasolla, on päivänselvää, että on järkevämpää tehdä paljonkin sen eteen, että kouluttamaton ja siksi “tehoton” ihminen voi tehdä jotain työtä. Käytännössä: tukea matalapalkka-aloille tai kansalaispalkka.
Olen minä Oden kanssa eri mieltäkin, muuten.
wille kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 19.35
Entäs ne nuoret jotka syrjäytyvät ns yhteiskunnan hyväosaisista. Vanhemmilla on antaa rahaa käyttöön mutta ei aikaa/kiinnostusta perehtyä lapsen koulunkäyntiin.
Kun kunnat säästävät on lapsen kovinkin helppo jäädä huomaamatta. Ryhmät ovat isoja ja opettaja ei ehdi kiinnittämään huomiota joka lapseen. Jos vanhemmat ei vaatimalla vaadi lapselleen tuki/erityisopetusta niin se jää antamatta.
Tomi kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 20.11
Maailma on raadollinen. Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä ja papin pojasta usein pappi. Entisenä vakuutusmiehenä jopa järisytti, kuinka sosioekonomisen taustan mukaan määritellään ihmisen tulevaisuus tarvittaessa. Tarve tulee esiin esim. lapsen loukkaannuttua niin, että vakuutusyhtiö joutuu päättämään mikä lapsesta olisi mahdollisesti ammatiltaan tullut ja mikä olisi hänen toteutunut tulotasonsa. Onneksi tapauksia on harvoin enkä tiedä onko ko. käytäntö edellleen olemassa. Kaiketi.
Onhan meillä täällä lintukodossamme sittenkin mahdottoman olemattomat tuloerot ja luokkajakoa saa tosiaan kaivamalla kaivaa. Jaakko Kiander puki Länsi-Eurooppalaisen hyvinvoinnin hienosti seuraavaan lauseeseen:”Meile eurooppalaisille työtätekevä köyhä on vieras ajatus.” Tosin on esim. USA:ssa, jossa edelleen on muutaman taalan tuntipalkalla tehtäviä töitä; parkkipaikkoja vahtii mustat miehet, meillä sähköiset portit. Paidan pesu Jenkeissä maksaa taalan per paita, meillä 6€.
Vaikka taalalla mielelläni paitani pesisin, on mielestäni pienten tuloerojen Suomi miellyttävämpi, demokraattisempi (vaikka sitä näissä blokeissa välillä kyseenalaistetaan) ja turvallisempi paikka elää ja kasvattaa lapsia. Willen esiintuomat ongelmat ovat varmasti sellaisia, joita tulevaisuudessa kohtaamme.
Kastijärjestelmä ja sääty-yhteiskunta tuli Suomessa tiensä päähän kahden sodan siivittämänä. Toki sitä edesauttoi Suomen perustavaa laatua oleva pääomaköyhyys.
Tiedoksenne, että nuo mainitut tehdastyöläiset pääsevät tänä päivänä ihan kunnon ansioihin 35-45t€ / vuosi. Siinä moni akateemisesti koulutettu jää toiseksi ansiotasossa, saati kun tuo tehdastyöläinen aloittaa ansioiden keräämisen 7-10 vuotta aikaisemmin. Toki menestys ja onni on mitattava muulla suureilla kuin €.
Saska kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 21.12
Toivottavasti kukaan ei ajattele, että kaihoan luokkayhteiskuntaa? Asiasta kirjoittaessani tarkoitin vain sitä, että tämä luokkayhteiskunta joka nyt on syntymässä ei purkaudu koulutuksella, kuten Ville totesi yllä.
Lasten heitteillejättö ei varsinaisesti liity luokkaeroihin. Samaa tekevät rikkaat ja köyhät. Rikkaiden lapsilla voi heitteillejätöstä seuraavan syrjäytymisen jälkeenkin olla silti pelimerkkejä pitkäksi aikaa.
Ja en kaihoa koulutuksen tuoman yhteiskuntahissinkään perään. Riittävä tulotaso on riittävä. Sitten jos mennään köyhyysrajalle voi lohduttautua olevansa aristokratiaa (ks. http://www.hs.fi/juttusarja/silfverberg/artikkeli/Luokkaretki/1135252802607)
tauno lehtonen kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 22.57
Tartunpa minakin aiheeseen.
Näyttäisi siltä, että tässä on nyt sekoitettu aikalailla luokat ja kerrostumat.
Klassisen luokkateorian mukaan luokat erottaa toisistaan niiden suhde tuotantovälineisiin, eli joka omistaa tuotantovälineet ja saa toimeentulonsa niiden omistamisesta, kuuluu omistavaan (=kapitalisti) luokkaan ja se joka ja se, joka ei omista tuotantovälineitä lukeutuu työväen (=proletari) luokkaan. Näiden luokkien sisällä on sitten eri kerrostumia, eli toiset ovat rikkaampia tai omistavat enemmän, tekevät paremmin palkattua työtä, tms.
Koulutus, sivistys, palkkataso, asema työn organisoinnissa tms. ei siis (edelleen klassikoissa pysyen)ratkaise luokkasuhdetta.
Tuo Ville Valkosen esittämä ajatus, että köyhyys (tai rikkaus) johtuisi jonkun omaksutun mallin tai sosiaalisen käyttäytymisen perusteella ei todella kestä. Sen teorian mielestäni Wille kumosi yksinkertaisella kysymyksellään, miten selitää sitten ns. hyväosaisten putoaminen pois omasta luokastaan tai luokan sisällä omasta kerrostumastaan.
Näiden kahden pääluokan “väliin” jää sitten virkamieskunta, sivistyneistö, poliisi, armeija, yliopistojen tutkijat, maanviljelijät, yksityisyrittäjät jne. Kehitys näyttää kulkevan kuitenkin siihen suuntaan, että tämä “keskiluokka” on koko ajan menettämässä sitä suhteellista itsenäisyyttä mikä heillä on ollut. Yhä harvempi maanomistaja saa elantonsa vain maanomistuksesta (regit raataa ja isäntä makaa) vaan joutuu itse olemaan myös tilan (usein ainoa) työntekijä. Jopa PK yrityksen omistaja on riippuvainen suuremmista toimijoista jne.
Koska tämä ei ole oppikirja, en näitä sanomisiani sen kummemmin ala todistelemaan, laitanpa tähän loppuun vain esimerkin siitä, miten alkiolainen ja marxilainen talousoppi poikkeavat toisistaan.
Karl Marx kirjoitti aikoinaan kolmiosaisen tutkimuksen kapitalistisen järjestelmän lainalaisuuksista joka sai suomeksi nimen “Pääoma”. Santeri Alkion pääteos on nimeltään “Puukkojunkkarit”.
Ville Valkonen kirjoittaa:
18. helmikuuta 2010 kello 1.13
Tauno, sosiaalisen aseman (sis. koulutus, tulotaso jne) periytyminen on empiirisesti todistettu ja loogisesti perusteltu fakta. Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön, mutta korrelaatiot ovat tieteellisesti merkittäviä, ja siten ne tulee ottaa päätöksenteon perusteeksi.
Tuotannontekijöiden omistus oli ehkä oleellinen selittämään yhteiskunnan rakennetta silloin, kun fyysinen (reaali)pääoma oli talouden keskeisin tuotannontekijä. Nykyään osaava työvoima on keskeisin tuotannontekijä, joten enemmistöllä on sitä hallussaan. Luokkia/kerrostumia on siis tarkasteltava eri näkökulmista. Fiskaalinen pääoma (raha+omistus) on nykyään suurimmaksi osaksi institutionaalisten sijoittajien käsissä, joita eivät ohjaile kaikkein rikkaimmat yksilöt. Esimerkiksi maailman suurimmat yksittäiset sijoitusinstituutiot ovat jenkkiläisiä eläkerahastoja ja Kiinan valtiollinen rahasto.
Alla materiaalia sosiaalisten olojen periytyvyydestä, kannattaa aloittaa ylimmästä:
http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_002.html
http://www.haaste.om.fi/43460.htm
http://yle.fi/alueet/kainuu/2009/10/syrjaytyminen_ja_koyhyys_periytyvat_suomessa_1075024.html
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2516
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/06/peruskoulu_paransi_koyhan_perheen_lapsen_mahdollisuuksia_menestya_832404.html
Ville Valkonen kirjoittaa:
18. helmikuuta 2010 kello 1.27
“The People’s Bank of China has more financial assets than any other single public finance institution in world history.” Jos joku kiinnostui tuosta Kiinan asemasta nykytaloudessa, täältä pääsee alkuun:
http://en.wikipedia.org/wiki/People%27s_Bank_of_China
CIO taas tekee rohkeampia sijoituksia ympäri maailman:
http://en.wikipedia.org/wiki/China_Investment_Corporation
Kun siis käyt pankissa hakemassa lainaa, ostat auton, tankkailet sitä ja ajelet sillä Nokian tehtaalle töihin, rikastutat loppuviimein Kiinan valtion (=KKP:n) hallinnoimaa finanssijättiä. Ja kuka väittää että kommunismi epäonnistui?
Saska kirjoittaa:
18. helmikuuta 2010 kello 20.58
Perisyntini on lepsuilu käsitteissä. Kun kirjoitin luokista, en tarkoittanut klassisessa merkityksessä, vaan lepsusti synonyymina sanalle “varallisuus”. Nyky-yhteiskunnassa taas en pidä keskituloisten elämää varallisuuden suhteen lainkaan ongelmallisena, en edes alemman keskiluokan. Toki se närästää, jos naapurilla on nuorempi auto ja kalliimpi vaimo - vai pitikö sanoa toisin päin? - mutta tämä on kuitenkin suhteellisen pieni ongelma noin niin kuin globaalisti ja suhteutettuna vaikkapa pohjoiskorealaisten köyhyyteen. Täysin tasaisesti varallisuuden jakanut yhteiskunta voisi olla onnellisempi, kun naapuria ei tarvitsisi kadehtia, ja se voisi olla ekologisempi, kun ei kannattaisi juosta koko ajan lujempaa jotta olisi se uudempi Louis Vuitton -kassi ja kalliimpi aviomies - menikö oikein? -, mutta se voisi myös olla tavattoman harmaa, tylsä ja Neuvostoliitto.
Tintti kirjoittaa:
18. helmikuuta 2010 kello 22.42
Kasvava varallisuus mahdollistaa paremman koulutuksen useammalle. Saska äiteineen on siitä oivallinen esimerkki, molemmat sodanjälkeisen suomalaisen modernisoituvan koulutuksen hedelmiä.
Varallisuuden ansiota on kuitenkin vain osittain se, että Saska ei enää keskity varallisuuden hankkimiseen vaan hyppää oravanpyörästä ja alkaa tehdä marjamehuja. Alkaa siis aristokraatiksi, Silfverbergin kolumnia mukaillen. Varallisuus vaikuttaa, koska köyhyyden aristokratia on mahdollista vain riittävän varakkaassa yhteiskunnassa (ja sen riittävän varakkaille jäsenille).
Mahdollisuuteen hypätä oravanpyörästä vaikuttaa kuitenkin myös Saskan (ja hänen äitinsä) hankkima sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma, siis tiivistettynä sosiaaliset suhteet ja koulutus. Nämä pääomat eivät tietenkään leiju missään rahan ulottumattomissa vaan ovat yhteydessä myös taloudelliseen pääomaan.
Kiinnostavaa on myös se, mitä tapahtuu seuraavassa sukupolvessa: kun Saska ei pyri turvaamaan keskiluokkaista toimeentuloa ja ansaitsee suhteessa vähemmän kuin äitinsä, miten tämä vaikuttaa Saskan lasten tulevaisuuteen? Kokoomuksessa puuhataan yliopistokoulutuksen maksullistamista. Selviytyykö Saskan köyhä mutta sosiaalisesti ja kulttuurisesti pääomainen lapsiparka edes yliopistoon, saati sitten toivomalleen arkeologin uralle?
Bourdieun pääomateoria jatkaa mukavasti Marxin viitoittamalla tiellä mutta katsoo pelkästään ekonomisesti määrittyneiden luokkien yli: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuurinen_p%C3%A4%C3%A4oma
Saska kirjoittaa:
18. helmikuuta 2010 kello 22.56
Kiitos. Tätä minä tietysti tarkoitin. Kas kun en tullut sanoneeksi. Liekö tuo kulttuurinen pääomani kovin korkea sittenkään?
Tintti kirjoittaa:
18. helmikuuta 2010 kello 23.06
Sulla on itsenäisen ajattelijan pääomaa, joka karakterisoi perifeerisillä alueilla (Sodankylä/Kaleva) toimivia, jossain määrin kulttuuris-sosiaalista kapitaalia haalineita yksilöitä. On kuitenkin muistettava, että kulttuuris-sosiaalisella pääomalla on taipumus kerääntyä alueen keskukseen, joten Vistalta käsin sua on helppo nakittaa.