Maanalainen kuntaliitos
blogi – 11. helmikuuta 2010 klo 11.27
Paimion kaupunginhallitus käsittelee ensi viikolla seudullista vesihuoltoyhteistyötä. Selkosuomella: Varsinais-Suomen kuntien vesilaitokset aikovat pistää hynttyyt yhteen.
Ideana on muodostaa alueelle vesihuoltoyhtiö, jonka alaisiksi siirtyvät siihen liittyvien kuntien vesilaitokset henkilöstöineen. Myös putket menevät kaupan mukana. Hmm? Siitä vaan? Yritys hoitaa paremmin putket ja henkilöstön?
Ehkä, mutta putkien ja henkilöstön lisäksi pitäisi muistaa myös alueen kuntia. Paimion tarkastuslautakunta esittääkin kaupunginhallitukselle, että asia on alistettava valtuuston käsittelyyn:
[…] asia on eritÂtäin merkityksellinen ja kunnallisen itsehallinnon kannalta oleellisen tärkeä. Kaupungin talousarviossa tai taloussuunnitelmassa ei ole veÂsilaitoksen osalta ylikunnallisen yhtiön perustamiseen liittyviä tavoitÂteita. Tämän johdosta tarkastuslautakunta on päättänyt esittää kauÂpunginhallitukselle, että päätöksen osallistumisesta seudullisen vesiÂhuoltoyhteistyön selvitystyöhön tekisi Paimion kaupunginvaltuusto. (Khallituksen esityslista)
Jos kunta aikoo olla itsenäinen toimija, joka harjoittaa alueellaan täyttä kaavoitusvaltaa, sen täytyy pystyä myös päättämään kunnallistekniikastaan. Jos kunta kaavoittaa alueen ja myy tontit, putket on tietysti vedettävä.
Siksi kaavoitus- ja myyntipäätöksiin kunnissa liittyykin aina tarkka harkinta vaadittavan yhdystkuntatekniikan rahoituksen riittävyydestä. Esimerkiksi Saaren alueelle on tonttikauppojen vastapainoksi budjetoitu putkien vetämiseen tänä vuonnan yli 700 000 euroa.
Jos kaavoittaja ja putkien vetäjä ovat eri puljua, tämä suunnittelu ei välttämättä toimi. Jos 10 varsinaissuomalaista kuntaa kaavoittaa kiivaasti, vesihuoltoyhtiöllä ei välttämättä ole resursseja vetää putkea niissä kaikissa.
Seudullinen yhteistyö voi olla järkevää. Sitä ei kuitenkaan voi kovin helposti tehdä yhdistämällä maan alla kulkevat putken yhteen firmaan ja säilyttämällä kaavapäätökset kunnilla. Selkeitä vaihtoehtoja olisivat
- joko unohtaa maanalaiset kuntaliitokset
- tai tehdä niitä sitten myös maan päällä.
Kunnanjohtajan pohjaesitys ensi keskiviikon kokoukseen on tästä huolimatta, että jatketaan asian valmistelua. Asian päättäminen on ilokseni ohjustettu valtuustoon. Saadaan vähän kuntaliitospuheita.
Kuva:
Janne Suominen kirjoittaa:
11. helmikuuta 2010 kello 17.48
Allekirjoittanutta koko kuvio pohdituttaa. Jos täällä jokin on toiminut hyvin, niin kait juuri vesihuolto. Valitettavasti en työesteen takia päässyt teknisenlautakunnan kokoukseen jossa asiaa käsiteltiin. Meillähän on hajautettu vedenotto mm. pohjavettä on käytössä. Ymmärtääkseni tämä “omavaraisuus” ei tee meistä aivan niin riippuvaisia isoista toimijoista (= hintaa ei voi ihan yksiselitteisesti hilata ylös päin). Se mikä on noiden pumppaamojen odotettu elinkaari ja todellinen kapasiteetti on tietysti kysymysmerkki. Mutta aivan päätäpahkaa en itsekkään ryntäisi joka hankkeeseen mukaan. Karsastin jo seudullista hankintarengasta. Voi toki olla vähän kuin Suomi ja EU, eli pieni ei oikein voi poiskaan jäädä. Asiaan pitäisi kyllä perehtyä paremmin itsenikin. Täytyykin pyytää Kimmo V:ltä paperit takaisin…
-janne suominen-
Saska kirjoittaa:
11. helmikuuta 2010 kello 18.24
Kiva kuulla, Janne. Esittelijän kanta asiassa on selvä, mutta lautakunta (tai hallitus) saisi mielestäni pohtia asiaa vähän laajemmin.
Lisämausteena sopassa on se, että todennäköisin toimintamalli on tosiaan yhtiö. Jos yhtiö pistetään pystyyn, on satavarmaa, että Ranskasta tulee kova tarjous sen ostamisesta.
Vesi on peruspalvelu, jota ei missään tilanteessa saisi myydä sijoituskohteeksi.
Ville Valkonen kirjoittaa:
13. helmikuuta 2010 kello 23.00
Perustelut sille, ettei vettä saisi päästää yksityiseen omistukseen? Onhan ruoantuotantokin yksityisissä käsissä.
Saska kirjoittaa:
14. helmikuuta 2010 kello 9.03
No kun ruoka ostetaan kaupasta, ja kaupat kilpailevat keskenään. Putkia tulee talouteen vain yksi. Sanotaan monopoliksi. Vapaiden markkinoiden täydellinen vastakohta.
Ville Valkonen kirjoittaa:
15. helmikuuta 2010 kello 18.11
En nyt ota asiaan kantaa, vaan tarkastelen asiaa eri näkökulmasta:
Vedenjakelunkin yksityistämiseen on vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi se, että kaupunki/vesiverkon omistava käyttäjien yhteisö kilpailuttaa yritykset hoitamaan pumppaamon ja verkon hoitamisen tietyllä takuuhinnalla. Yritys saa neuvotellun hinnan ja kustannusten erotuksen voittoina (kannustaa tehokkuuteen) ja kuluttajille taataan vakaa veden hinta. Vedenjakelun hoitava yritys voidaan kilpailuttaa aika-ajoin. Haastavaa, mutta onnistuessaan tehokasta.
Ovathan julkisetkin vesilaitokset monopoleja, ja myös kaupunki saattaa toimia kuluttajien etuja vastaan (piilovero?). Yrityksillä olisi enemmän kannustinta tuottaa halvemmalla, koska jokainen säästetty sentti lisäisi voittomarginaalia. Kaupungin pohjattomassa kassassa sentit valuvat vain korvaamaan muulta menetettyjä tuloja (verot vs. vesimaksut).
Näkökulmia, ei siis kannanotto.
Saska kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 9.20
Kiitos kannoista, Ville. Tarkennan: kyseessä on luonnollinen monopoli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnollinen_monopoli)
Koska joku viisaampi on kertaalleen asian selittänyt jo hyvin, ei minun kannata yrittää brassailla. Soinivaaran blogiin viitaten:
“Vain hölmö myy luonnollisen monopolin” (http://www.soininvaara.fi/2009/02/05/fortumin-ydinlampo/)
Esim. yritys ei sitä ikinä tekisi. Yritys nostaisi keneltäkään kysymättä hintoja, eikä kellään olisi nokan koputtamista. Vain yrityksen omistajilla on mahdollisuus vaikuttaa yrityksen päätöksiin. Niin kauan kuin omistajina olisivat V-S alueen kunnat, jonkinlainen käyttäjäomistajuus ohjaisi toimintaa, ja ongelmat kohdistuisivat eniten juuri siihen, että pieni kunta joutuisi käytännössä tekemään kaavoituspäätöksensä sen mukaan, miten ylikunnallinen yhtiö lupaisi vetää putkia. Kaavoitusvalta siirtyisi osittain maakunnalliseen käteen - mikä sinänsä olisi hyvä. Mutta ei sitä vesilaitokselle pidä antaa.
“Luonnollinen monopoli on turvallisin, jos se on asiakkaiden omistama. […] Nyt asia on ratkaistu niin, että luonnollisen monopolin hinnoittelu on virfanomaisten säännöstelemää […]” (http://www.soininvaara.fi/2009/06/05/kenen-kuuluisi-omistaa-kantaverkko/)
Luonnollisen monopolin yksityistämisen tyhmyydestä on malliesimerkki Englannista, jossa myös rautatieverkon ylläpito yksityistettiin. Kaikki meni vituralleen. Yksityiset junat kyllä kulkivat hyvin, jos vain sattuivat saamaan kiskoja alleen. Raiteita oli kaikkialla vain yhdet parit, ja niiden ylläpidosta vastasi vain yksi yritys, joka voittonsa maksimoidakseen jätti ylläpidon hunningolle. Seuraukset: junaliikenteen vähentyminen, ihmishenkien menetykset.
Tällaisessa tilanteessa ei auta sekään, että kilpailutetaan säännöllisin väliajoin, koska yksikin huono vuosi - tai vaikkapa kuolemantapauksia aiheuttanut laiminlyönti - on liikaa.
“[…], mihin siihenkin liittyy ongelmia. Kun viranomainen säännöstelee voittoa, ei kannata tehostaa toimintaa.”
Julkisesti omistettu luonnollinen monopoli on sekin ongelmainen, mutta tämä on korjattavissa siinä missä muukin julkisyhteisön tehottomuus. Kustannuslaskenta, tilaaja-tuottajamallit, kannustimet, luottamushenkilöjohtoinen arvovalintainen budjetointi.
Ville Valkonen kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 17.08
Hyviä pointteja Osmolla, ja Englannin esimerkki on osuva.
Kuitenkin, kun päätöksenteon hetki iskee eteen, tulee päättäjillä ja keskustelua seuraavilla kansalaisilla olla ainakin tietoa muista vaihtoehdoista, vaikka se vanha käytännössä osoittautuisikin parhaaksi.
Varmaankin kauppatieteilijän idealismia, että julkisen talouden osuus Suomessa bkt:sta saataisiin joskus laskuun (vaikkei se tietenkään itseisarvo ole)… Teoriassa tahdon kuitenkin pyöritellä erilaisia malleja.
Yksityistäkin monopolia voidaan pitää aika tiukassa lieassa, sääntelyllä. Uskon kuitenkin myös markkinoiden sääntelyvoimaan (tosin se on hyvin heikkoa monopolissa). Yksi malli saattaisi olla esimerkiksi kunnan ja yksityisen pääoman yhteisyritys, jossa kummatkin tasapainottaisivat toista. Yksityinen omistaja piiskaisi tehokkuuteen ja julkinen omistaja pitäisi hinnat/laadun sosiaalisesti ja poliittisesti hyväksyttävällä tasolla. Markkinavoimien ja poliittisten etujen tasapainoilua harjoitetaan ja on joissain tapauksissa harjoitettu menestyksekkäästi muun muassa eräissä valtionyhtiöissä.
Valitettavasti alan pikkuhiljaa kallistumaan siihen suuntaan, että julkinen puoli on rakenteellisesti enemmän tai vähemmän tehottomampi kuin yksityinen. Tähän eivät tehokkuusprojektit auta, vaikka niitä tuleekin soveltaa mahdollisimman laajasti.
Janne Suominen kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 19.21
Hei viisaat/viisastelijat?
Käytännön esimerkki kysymys: Jos tuommoinen yhtiö perustettaisiin ja ääni valta jakautuu esim. asukasluvun mukaan niin mitä luulette seuraavasta: yhtiöllä on verkoston rakentamiseen vuodelle x käyttää 100 ropoa. Kuinka monta ropoa saa Sauvo tai Paimio jos Turku tarvii omille asuinalueilleen sadan rovon satsauksen? Yliäänivallallaan varmasti kutakuinkin sata ropoa?
Minusta tämä haiskahtaa vähän siltä että Turku tarvii ympäristökuntiin kadonneita veroeurojaan takaisin kaikin mahdollisin keinoin. On muistettava että jopa Paimiossa vesihuolto on kannattavaa toimintaa. Ei taas mahdu tällaiseen maalaisjärkeen että samoilla perusteilla ollaan ostamassa Kaukolämpökeskusta ja myymässä vesihuoltoa. Minusta olisi johdonmukaista jos kummallekin haluttaisiin tehdä samoin, suuntaan tai toiseen.
Korjatkaa taas väärinkäsityksiäni, minä en todellakaan mikään ekonomi ole. Näitä “yhteistoiminta” hankkeita tulee lisää, seuraavaksi Infra-hanke, niin kauan että sitten ollaankin jo Suur-Turkua!
Minusta kilpailu-yhteiskunta tarvii kilpailua. Ei monopoleja. Kommunismi on sitten ihan eri asia.
-janne suominen-
Saska kirjoittaa:
17. helmikuuta 2010 kello 21.25
Samaa minäkin epäilen. Kunnat kilpailevat keskenään kaavoituksessa. Miten ne voisivat sen lisäksi sovussa kyetä sopimaan kaavoitukseen liittyvän kunnallistekniikan rakentamisesta yhteisillä rahoilla? Ei mitenkään.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, että olisi selkeästi järkevää yhdistää kuntia, mutta kun kantti ei riitä sen sanomiseen, ryhdytään tekemään asioita kyökin kautta. Ja päädytään aiempaa huonompaan tilanteeseen. Itselleen valehtelu ei kannata.