Liennytyksen akanvirrassa
blogi – 8. helmikuuta 2010 klo 17.01
Kirjastossa myytiin poistokirjoja. Tämän virkkeen informaatiosisältö ei viimeisestä sanasta paljon kasvanut. Jos kirjasto myisi muita kirjoja, se olisi jotain se. Kriisikunnassa tietysti näinkin voisi käydä. 10-15 000 myyntikelpoista kirjaa, arviolta 5 euroa kipale, siitä jo konkurssipesä saisi pesänhoitajan palkkion maksettua. Miksi ihmeessä kirjoitan kriisikunnasta, taidan olla sekoamassa.
Noh, siis, siellä myytiin. Eikä hintakaan hiponut taivaita, viis kirjaa sai eurolla. Ostin ensin kaksi, mutta kun kuulin, että rahasta ei saa takaisin, jouduin paniikkiin. Hädissäni nappasin kolmen kirjan sarjan, näytti vakaalta ja sivistyneeltä.
Kotona huokailtiin. Vastahan kirjoja kannettiin divariin, ja divarin setä varmasti kantoi oven käytyä edelleen roskikseen.
Paasilinnan Mukka-kirja on joka tapauksessa ihan järkevä ostos. Myönnän, että vuoden 63 Saksa-Suomi -sanakirja ei ole, sillä hyllyssä oli tuoreempi.
Viime hetken heräteostos osoittautui Juhani Suomen valtiomieskirjasarjaksi. Koska en varsinaisesti usko, että sivistän itseäni Kekkosen elämän yksityiskohdilla, ajattelin harjoittaa luovaa lukemista. Jos vaihdan sanan “Kekkonen” sanaksi “Peppone”, lukeminen on paljon hauskempaa.
Tintti kirjoittaa:
8. helmikuuta 2010 kello 17.33
“Muutamia viikkoja myöhemmin Peppone oli saunassa ja päivällisellä Intiaan suurlähettilääksi siirtyvän Maltsevin luona. Tällöin hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja puuttui vielä kerran vapaakauppasopimukseen. Peppone korosti tehneensä oman ratkaisunsa täysin tietoisena siitä, että EEC-kysymys on pääasiassa poliittinen. Neuvostoliitto voi luottaa siihen, että me pidämme sanamme ja että Suomen linja säilyy muuttumattomana, Peppone korosti. Neuvostoliitto ei palaa enää EEC-ratkaisuun, suurlähettiläs vastasi ja korosti tässä yhteydessä neuvostojohdon luottamusta Pepponeen.”
Anna-Liisa kirjoittaa:
8. helmikuuta 2010 kello 18.58
Minun on käynyt samalla tavoin kirjaston poistomyynnissä. En ole kehdannut enää divariin kiikuttaa niitä vaan olen vienyt paperinkeräykseen. Sinne kuulemma saa nykyisin viedä kirjojakin. Tosin kirjaston kirjoista revin kannet pois, kun ne on muovitettu.
Saska kirjoittaa:
9. helmikuuta 2010 kello 21.55
Niin ja jos joku ei tiedä, Peppone on kissamme.
Hyvä tietää noista kirjojen loppusijoituksesta. Olen tehnyt noin ennen, mutta huonolla omallatunnolla. Jos se tosin ei silloin ollut sallittua, niin ihan syystä.