Konsensus hämärtää vastuun
blogi – 1. helmikuuta 2010 klo 15.23
Toisin kuin vaikkapa Ruotsissa, Suomen kunnanhallinnossa ei noudateta parlamentarismia, jossa enemmistönä olevat puolueet muodostavat hallituksen ja vähemmistö opposition. […] Sillä on ollut huomattava vaikutus suomalaisen politiikan sinänsä positiiviseen konsensushenkisyyteen, mutta tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa.
[…]
Suhteellisuusperiaatteella toimivassa kunnallisessa demokratiassa vastuu hämärtyy. Lautakuntien jäsenet kokevat edustavansa ennen kaikkea omaa puoluettaan. Syntyy psykologinen tarve katsoa asioita värillisten silmälasien läpi ja tuoda päätöksiin omanvärinen puumerkki, punainen, sininen tai vihreä.
Osmo Soininvaara, Julkisen sektorin tuottavuus. Tehokkaan tuotannon tutkimussäätiö 2009
tauno lehtonen kirjoittaa:
1. helmikuuta 2010 kello 16.28
Miten tämä ei nyt aukene.
Pitääkö Soininvaara sitä pahana, että lautakunnissa, kuin myös valtuustossa, sinne valitut henkilöt tarkastelevat asioita oman ideologiansa ja puolueensa periaatteiden kautta.
Ainakin minä näen asiat mielestäni eriväristen lasien läpi kuin vaikka kokoomus. Minusta esim. lähikoulu, yritysten suora rahallinen tukeminen, ulkoistaminen, yksityistäminen jne on pitkälti myös ideologinen valinta.
Aito konsensus ja yksimielisyys voidaan saavuttaa vain silloin kun päätöksessä on edes vähän omanväristä puumerkkiä.
Saska kirjoittaa:
1. helmikuuta 2010 kello 16.36
Pahoittelen. Pottuunnuin eräistä toisaalla kirjoitetuista kommenteista, joissa pikku ryhmien eriävää mielipidettä arvosteltiin räksytyksenä. Ei kuulemma koskaan tuota tulosta. Se oli aika kummallinen näkemys, kun isot ryhmät saavat räksyttää, ja hävitä, ihan rauhassa. Konsensuksen korkea veisu kaikuu.
Päähän potkimistahan tuo vain on. Kokematonta sellainen suututtaa.
Sitten tuli vastaan tuo Soininvaaran pamfletti, jossa Ode ehkä lähinnä markkinoi ruotsalaistyylistä kuntademokratiaa. Siellähän kukaan ei voi yksittäistä päätöstä perustellessa paeta sen taakse, että “tämä oli konsensuksen tulos”, koska vaalien voittajalla on absoluuttista lähentelevä valta. Oppositio voi vain kirjelmöidä yleisönosastolle. Hieman niin kuin pormestarimalli joka lautakuntaan.
Mitäpä tuosta ajattelisi. Poliittisesti valitut elimet tekevät kuitenkin minun käsittääkseni aina poliittisia päätöksiä, olivat ne sitten yhden puolueen miehittämiä tai riemunkirjava sakki. Muussa tapauksessa ne pitää korvata virkamiehillä.
Eli olen kanssasi samaa mieltä. Konsensus syntyy siitä, että kuunnellaan kaikkia. Sitä pienintäkin.
Koko julkaisu löytyy täältä:
http://www.soininvaara.fi/wordpress/wp-content/uploads/2007/04/julkaisusarja_1_julkisensektorintuottavuu.pdf