Peppone - hiiret 2-0
blogi – 21. tammikuuta 2010 klo 22.54
Pepponella on oma tekniikka. Se istuu hiiret kuoliaaksi. Ainakin siitä päätellen, että ne on aika lituskoja kun ne aamulla löytää.
blogi – 21. tammikuuta 2010 klo 22.54
Pepponella on oma tekniikka. Se istuu hiiret kuoliaaksi. Ainakin siitä päätellen, että ne on aika lituskoja kun ne aamulla löytää.
Saska Tuomasjukka on toteutettu
WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä
tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu
Riitta kirjoittaa:
23. tammikuuta 2010 kello 12.28
Joko valehtelet, tai olet lihottanut Pepposen sellaiseen kuntoon, että se ei jaksa liikkua kuten kissan luontaisesti pitäisi saalistaessaan tehdä, joten sen täytyy vaan läväyttää ahterinsa hiiriraukan päälle, tai sitten (tämä on todennäköisintä) hiiri on saanut lapiosta kunnon mäjäyksen.
Tintti kirjoittaa:
23. tammikuuta 2010 kello 20.20
Omasta puolestani arvelen vahvasti, että lituskuus on seurausta pitkällisestä, päämäärätietoisesta, petomaisesta pyyntikohteen paiskomisesta. Kuolluttakin lituskaa paiskotaan. Ja kätketään. Eräänä aamuna Peppone oli ujuttautunut hiirensä perässä etujalkojaan myöten meidän Talven talvisaappaaseen (kokoa 29). Kyllä tuli lituska.
Vaikka hiirisaalis on toistaiseksi melko vaatimaton, olen ollut varsin tyytyväinen sokeritoukkakannan huomattavaan vähenemiseen taloudessamme. Lapset tosin suojelevat toukkia Pepponelta: “Peppone! Ei saa! Nekin on meidän lemmikkejä!”