Tosiasiat ja arvot
blogi – 15. tammikuuta 2010 klo 12.28
- Tosiasioista ei voi olla eri mieltä.
- Jos ollaan, niin silloin on aina joku väärässä.
- Jos pöydässä ei ole tosiasioita, väärässä ovat ne, jotka luulevat että on.
- Jos pöydässä on tosiasiat, väärässä on se, joka ne kiistää.
- Tosiasioita ei voi määritellä enemmistöäänestyksellä, koska tosiasiat perustuvat pöydän ääressä olevia ihmisiä isomman joukon tekemiin sopimuksiin; sellaisiin kuin 1 + 1 = 2 tai pienemmässä luokassa oppii paremmin.
- Arvot eroavat tosiasioista monessa suhteessa.
- Arvot eivät esimerkiksi koskaan ole oikein tai väärin.
- Siksi vallitsevat arvot voidaan määrittää demokraattisella äänestyksellä, jonka tuloksena suurin mahdollinen joukko ihmisiä tulee tyytyväisiksi.
- Koska todellisista tosiasioista ei voi olla eri mieltä ilman, että joku on väärässä, ei tosiasioista voi äänestää.
- Kaikki äänestykset ovatkin äänestyksiä arvoista.
- Äänestykset tosiasioista ovat todellisuudessa äänestyksiä siitä, kuinka tärkeitä tosiasiat ovat.
- Äänestykset tosiasioista ovat siis äänestyksiä totuuden arvosta.
Ville Valkonen kirjoittaa:
17. tammikuuta 2010 kello 17.16
* Tosiasioita ei aina voida, ehditä tai kannata (hyöty vs. käytetyt resurssit) selvittää päätöksenteon aikapaineessa.
* Tästä seuraa, että kaikki päätökset organisaatioissa tehdään aina jossain määrin muuhun kuin tosiasioihin perustuen.
* Päätöksentekijän täytyy löytää tasapaino tosiasioiden metsästämisen ja päätöksen nopeuden välillä (kaikkia asioita voidaan selvittää loputtomasti, koska AINA päästään tarkempaan tulokseen, vrt. esim. mitä Piin likiarvoa käytetään->aina on se yksi desimaali lisää…)
Tieteessä tosiasioista ei tietenkään voida tinkiä. Tieteellinen päätöksenteko ei ole sellaisenaan sovellettavissa politikon/yritysjohtajan/sotapäällikön päätöksentekoon.
Olen valtavan iloinen, että olet Saska Paimion kunnallispolitiikassa mukana penäämässä tosiasioihin perustuvaa päätöksentekoa, pitkän tiedeuran kokemuksella. Usein Paimiossa päätökset on tehty kunnon maalaisella rivakkuudella (”se o tehtävä ny tai raktori uppoo!”). Toivottavasti tohtori kuitenkin joissain tapauksissa ymmärtää tieteellisen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon eron, nimenomaan aikapaineesta johtuvan. Uskon näin olevankin.
Aika on peruste.
Saska kirjoittaa:
18. tammikuuta 2010 kello 6.38
Huomenta Ville.
Mielessäni on jostain syystä sellainen ajatus, että tosiasioiden arvolla on eroa yrityksessä ja demokraattisessa yhteisössä. Yritystekee lähes pelkästään taloudellisia päätöksiä. Tosiasioilla on tällöin aina taloudellinen arvo; ne kannattaa selvittää tiettyyn rajaan asti, mutta jossain vaiheessa on selvää, että lisätiedon hankkimisen kustannukset ylittävät sen tuottaman hyödyn.
Esim. kunnallisessa demokratiassa joitakin asioita voi katsoa samalla periaatteella. Kunnan päätökset ovat kuitenkin pohjimmiltaan arvopäätöksiä, eivät talouspäätöksiä. Kunnan tehtävä ei ole taloudellisesti määriteltävissä, ts. esimerkiksi “suoriudu lakisääteisistä tehtävistä minimikustannuksin“. Kunnan tehtävä on toteuttaa kuntalaisten haluamat palvelut kestävällä tavalla. Sekä “kuntalaisten haluamat” että “kestävä tapa” ovat puolestaan suhteellisia määreitä - yhtä oikeaa vastausta niihin ei ole.
Arvoperusteiset valinnat siis vain pohjautuvat tosiasioihin. Niitä ei voi lopullisesti perustella taloudella koskaan. Talousvalinnat sen sijaan perustuvat täysin arvioihin taloudellisista tosiasioista. TAloudessa tiedolla on hinta. Demokratiassa hintaa ei voi määritellä, vaan totuudella on demokratiassa rahasta riippumaton arvo, toisin kuin yrityksissä. Siksi demokratian on pakko pyrkiä absoluuttiseen totuuteen. Silloin kun se ei ole mahdollista, demokratian pitää tehdä alaviite pöytäkirjoihinsa: Ps. Hinta ei tiedossa.
Nykyisin vahvasti rulettavan oikeistolaisten markkinatalousmaailmankuvan vahvuus on sen yksinkertaisuudessa. Kun useimmat asiast yksinkertaistetaan valinnan vapaudeksi tai kustannuksiksi, elämä alkaa tuntua helpolta. Elämä tuntuu ymmärrettävältä. Vastaavasti helppoa oli olla vasemmistolainen 70-luvulla. Ideologiat pelastavat ajattelemasta. Siis toisinaan. Eivät tietenkään aina.
Kirjoituksessani oli kyse ensisijaisesti siitä, että ei pidä sekoittaa tosiasioita (tai niiden arvioita), joita ehdottomasti tarvitaan ja
arvovalintoja. Nämä kaksi ovat erillisiä. Esimerkki:
Luottamushenkilöorganisaatiota ei ole mitään järkeä kutsua kokoon päättämään siitä, että onko 75 000 pienempi kuin 100 000. Tosiasioita ei voi määrittää valtuuston äänestyksellä. Tuollainen äänestys kuihtuu kokoon äänestykseksi siitä, onko virkamies (tai virkamiestä ohjaava lautakunta) antanut tosiasioille niille kuuluvan arvon. Paljon parempi kuitenkin olisi, jos se valtuuston arvovalinta olisi siitä, että onko perusteltua ottaa yksiltä yhteisen edun nimissä.
Toivon, että rivakkana nuorena miehet huomaat vielä, että taloudelliset ja arvopäätökset vaativat erilaiset talousargumentit
Uskon näin käyvänkin - aika on puolellani.
Kiitos kommentista - arvelinkin, että sinua asia kiinnostaa.