Ylikoulutus
blogi – 8. tammikuuta 2010 klo 12.35
23-vuotias nuorukainen toimi vuoden osastolääkärinä Karkkilassa. Kukaan ei ollut tyytymätön hoitoon, kukaan ei kuollut, systeemi toimi. Yllättäen kävi ilmi, että nuorukainen ei ollutkaan lääkäri. Pääsykokeissa oli tullut kaksi kertaa käytyä, mutta mitään - kertakaikkiaanyhtäänmitään - terveydenhuoltoalan koulutusta hänellä ei ollut.
Kahdesti lääkiksen pääsykoekirjat päntännyt nuori mies pärjäsi vallan hyvin osastolääkärinä. Ohjaamassa oli kaksi kokenutta lääkäriä.
Onko meillä oikeasti tarvetta osastolääkäreille, jos työstä selviää näin hyvin ilman koulutusta?
Olisiko mahdollista, että terveydehuollossa ylipäänsä saattaa olla tehtäviä, joita suorittavat kalliisti ylikoulutetut ja tehtävien vaativuuteen nähden ylipalkatut henkilöt?
Juuri työnjaosta väitetään syntyvän yksityisen terveydenhuollon tehokkuus. Lääkärit tekevät vain sitä mihin heidän kallista koulutustaan tarvitaan.
Vaikka kotikunnan terveyskeskus on tehokas, kannattaisi meilläkin miettiä näitä työnjakoasioita. Niillä on suuri vaikutus myös työssä viihtymiseen.
Kuva:
http://www.flickr.com/photos/adrianclarkmbbs/ / CC BY-ND 2.0
Joona Uusitalo kirjoittaa:
8. tammikuuta 2010 kello 21.35
Tänään yhteiskuntaopin tunnilla käsiteltiin, mihin rahat kannattavat sijoittaa. Keskustelimme yleisesti rahan käytöstä ja kulutuksesta; mitkä ovat tulevaisuuden kannalta parhaimmat ja tuottavimmat sijoitusmuodot? Jotenkin sain taas keskustelun käännettyä kuntatalouteen.
Heitin opelle kysymyksen, miksei kunta pysty tuottamaan tehokkaasti terveyskeskuksia, uimahalleja tai päiväkoteja. Kuinka yksityiset yritykset voivat saada samasta toiminnasta voittoa, kun kunnalla tulee jatkuvasti tappiota? Miksei resurssoida palvelujen kehittämiseen ja tuotantotehokkuuden parantamiseen palvelujen leikkaamisen puolesta? Eikö muka ole mahdollisuutta tehdä kuntapalveluita nykyistä tehokkaammin ja halvemmin (laadun kärsimättä, huomio: osastolääkärin pätevyyden puuttumisen osoitit säästöksi kunnalle laadun muuttumatta) ja jos on, niin miksi ihmeessä niin ei tehdä?
Kunnan tehtävä ei toki ole saada voittoa, muttei myöskään tuottaa muutaman miljoonan euron alijäämiä - tämän minäkin tiesin. Opettaja kertoi, ettei tienyt tarkalleen vastausta kysymykseeni ja sopersi jotain istuvansa luultavasti muiden päättäjien joukossa, jos tietäisi.
Eli aika samoilla linjoilla ollaan. Paimion palveluiden, niin paipin, uimahallin, terveydenhoidon ja päiväkotien kannattaisi panostaa tuotantotehokkuuteen. Sitten kun se on kunnossa, leikataan meistä lapsista ja nuorista.
Saska kirjoittaa:
8. tammikuuta 2010 kello 22.05
Iltalukemiseksi, Joona. Osmo Soininvaaran kirjoittama pamfletti “Julkisen sektorin tuottavuus” (Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiö, 2009) löytyy täältä:
http://www.soininvaara.fi/wordpress/wp-content/uploads/2007/04/julkaisusarja_1_julkisensektorintuottavuu.pdf
Yleinen totuus - toki vain Oden mukaan, ks. s. 27 ja eteenpäin - tuntuu olevan, että kunta ei pärjää, koska sillä on kaksoishallinto. Jos virkamies on uudistushaluinen (lue: tehokkuushakuinen) niin luottamushenkilöt eivät ole, tai päinvastoin.
Lisäksi osa luottamushenkilöistä kokee olevansa kunnan henkilöstön edustajia. Siksi jokainen ilmassa leijuva supistus tai ulkoistus aiheuttaa melkoisen puhelinrumban.
Kokonaan toinen juttu on tietysti se, että kunnan ei kaikessa pidäkään hakea tehokkuutta. Se ei ole arvo sinänsä. Jos lapsille halutaan taata lähikoulu ja kyläläisille yhteinen kokoontumispaikka, pieniä kouluja ei pelkästään rahan tai opetuksen helpomman järjestelyn vuoksi pidä sulkea. Arvot voivat ajaa rahan ohi.
Kaksoinmonarkian ideahan lienee, että luottamushenkilöt määrittävät arvot, joita sitten virkahenkilöstö toteuttaa. Tyhjien strategiapaperien lisäksi arvojen määrittäminen on kuitenkin jäänyt vähäiseksi.
Yksi parannus kunnan poliittisen ohjauksen parantamiseen olisi pormestarimalli. Siinä saisi demokraattisesti valittu henkilö huseerata vaaleilla hankitulla mandaatilla mielensä mukaan. Vaikka lopputuloksesta ei tykkäisi monikaan, olisi ainakin selvää, että kenen pillin mukaan tanssitaan. Nyt kun toimintaa johtaa puolueen jäsenkirjan värin mukaan valittu kunnanjohtaja, jota puolestaan ohjastaa lähes koko valtuustoa edustava kunnanhallitus, on tuloksena surkea kompromissien soppa, jossa lopputulos ei lopulta palvele ketään. Kutsuvat sitä konsensukseksi…
Yksi tapa päästä yli lautakunnan ja virkamiehen muodostamasta paikalleenjämähtämisen tuplavarmistuksesta olisi siirtyä tilaaja-tuottajamalliin. Luottamushenkilöt eri tasoilla (valtuustossa, hallituksessa ja lautakunnissa) päättäisivät vain, että mitä halutaan ja millä hinnalla (eli tilaisivat), ja virkahenkilöstö sitten toteuttaisi (eli tuottaisi)
tauno lehtonen kirjoittaa:
10. tammikuuta 2010 kello 23.39
Hittolainen.
Erinomaisen “hyvän” kommentin luulun tähän kirjoittaneeni, mutta kun läväytin lähettääkseni sen niin minne lie katosi, kun en nimeäni ollut lokeroon laittanut. Joten älkää luulko, että sen uudelleen kirjoittaisin.
Hyvää vuodenkiertoa ja Saska tuntuuko nyt ilman kirkkoa raskaammalta, vai onko vallan pakanallinen olo.
Saska kirjoittaa:
10. tammikuuta 2010 kello 23.42
Tadaa, ihan samalta kuin ennen. Viimeksi kun olin uskoton maksoin tuplamaksut lapsen viemisestä srk:n kerhoon. Jaa miksi vein? Noo koska lapsi on kastettu ja päättää aikanaan itse, että uskooko vai ei. Että se siitä hokemasta, että eroajat vain välttelevät kirkollisveroa.
Ville Valkonen kirjoittaa:
11. tammikuuta 2010 kello 18.06
Joonalle:
Kuntien suurimpia ongelmia on muun muassa liian laaja toimintakenttä ja toisaalta liian suppea ja vanhoillinen tuottamisfilosofia(=tapa). Verrataanpa tavallista suomalaista kuntaa maailman tutkitusti tehokkaimpaan taloudelliseen yksikköön, eli monikansalliseen yhtiöön: yhtiöt keskittyvät ydinosaamiseensa(ulkoistavat KAIKEN muun), tuottavat palvelujaan innovatiivisesti ja halvimmalla mahdollisella tavalla(puhelinkeskukset Intiaan, globaalit toimittajaverkot jne.) ja kannustavat/rankaisevat henkilöstöään(optiot/irtisanomiset). Tässä kiteytettynä ja hyvin paljon yksinkertaistettuina tehokkuuserojen syyt. Politiikka sotkee asioita entisestään, kuten Saskakin mainitsi. Samaa mieltä olen siitä, että kunnan ei tulekaan jäljitellä yksityistä sektoria kaikessa. Demokratian hinta on jäykkyys, ja ainakin itse maksan sen hinnan ilomielin. Tietenkin kuntien toimintaa voidaan tehostaa karsimatta demokratiasta, ja sitä esimerkiksi Paimiossa kovin yritetäänkin. Täältä löydät yhden artikkelini, joka käsittelee kuntien tehokkuuden dilemmaa:
http://villevalkonen.wordpress.com/2010/01/08/estaako-kuntien-talousrakenne-tehokkuuden/
Iloitsen siitä, että Saska on julistautunut pormestarimallin kannattajaksi (tulkitsen kommentin näin)! Luithan avaukseni uudenvuodenaatolta:
http://villevalkonen.wordpress.com/2009/12/31/kipeasti-kaivattua-johtajuutta-pormestarimallin-avulla/
Ei siis tarvitse ruveta yksin lobbailemaan. Itse uskon, että pormestarimallia kohti siirrytään jollain aikavälillä koko Suomessa.
-Ville
joopajoo kirjoittaa:
11. tammikuuta 2010 kello 19.45
Potilaat eivät osaa arvioida milloin hoito on hyvää, koska he eivät tiedä miten pitäisi hoitaa. Paljon on jäänyt diagnosoimatta ja paljon on väärin hoidettu. Onnea on myös ollut mukana ja valelääkäri on lähettänyt potilaita normaalia enemmän eteenpäin. Viranomaiset vähättelevät tapahtunutta ihmisten rauhoittelemiseksi. Ei kannata uskoa kaikkea mitä sanotaan.
Saska kirjoittaa:
11. tammikuuta 2010 kello 20.37
Joopajoo, kehotuksesi mukaan jätän uskomatta mitä sanot.
Totta kai se jossain näkyy jos ei ole pätkän vertaa koulutusta. Mutta kysymys kuuluu, että onko kyseistä LÄÄKÄRINVAKANSSIA oikeasti tarvittu, kun sitä on kyennyt vuoden hoitamaan pystymetsästä tullut innokas nuori mies.
Mikä taas on “normaali” määrä jatkotutkimuksiin lähetettyjä? Appiukko kertoo esimerkkiä Hailuodosta, jossa kunnan terveydenhuoltomenot saatiin kerralla kuriin, kun virkaan saatiin yksi päivä palkattua semmoinen (oikea) lääkäri, joka taisi suunnilleen puolittaa jatkotutkimuksiin lähetettyjen potilaiden määrän. Hoidon laadusta ei ole valitettu. Lääkäri otti vastuuta, ja kunta sai taloutensa tasapainoon. Pienessä kunnassa talous voi olla yhdestä henkilöstä kiinni.