Saska Tuomasjukka

Ajattelin ensin otsikoida Agatha Christien dekkarin vanhalla nimellä, mutta se ei enää käy. Vaikka pitkään vastustin neekerinpusujen nimen muuttamista ja lakupekan logon poistoa, on pakko myöntää, että jos jokin sana loukkaa toista ihmistä, sitä ei pitäisi käyttää.

Sen Christien kirjan toinen nimi on “Eikä yksikään pelastunut”. Eihän sekään käy, ei tässä tuomiopäivästä ole kyse.

Siksi päädyin Tuntemattoman sotamies Vanhalaan. Yksi kerrallaan putoaa napit Suomen erillisliittolaisen Saksan takista, totesi Vanhala, kun laivaston ylpeys Scharnhorst tuhoutui.

Kun vääjäämätön ikävä asia toteutuu, ei voi olla kuin surullinen.

Erityisen surulliseksi Paimion keilahallin konkurssin tekee se, että siinä oli yritystä. Kunnanhallituksen papereita lueskeltua ja halliyhtiön ihmisiä jututettua on tullut selväksi, että keilahalli kantoi vastuunsa, eikä odottanut ihmepelastusta. Yhtiö haki velkasaneeraukseen, ja lähes pääsi sinne. Saman katon alla aloittamassa ollut kuntosali olisi sekä keventänyt vuokrataakkaa että tuonut lisää keilaajia. Yhtiön puuhamiehet ja -naiset myös osoittivat pystyvänsä keräämään lisäpanostusta yksityis- ja yritysosakkailta.

Aivan lopussa velat ja vastuut kuitenkin kohosivat himpun verran liian raskaiksi.

Vaikka halli meni konkurssiin, minä nostan hattua yritykselle. Eikä tämä ole lipeväksi mielistelyksi tarkoitettua tyhjänpäiväistä plörinää, vaan ystävällinen vinkki hiihtotunnelin suuntaan. Jos Paippi aikoo selviytyä pystyssä, sen kannattaisi pyytää nyt vähän neuvoja keilahalliyhtiön väeltä.

Olen ollut kai kiireisempi kuin ennen, tai sitten se on kevättä rinnassa. Tai sitten Paimiossa ja Kalevalla on kaikki hyvin!

Tässä kuitenkin pieni välihavainto. Ylen uutisten teettämän tutkimuksen mukaan Keskustan kannatus on laskenut todella selvästi. Kiireiden vuoksi en ole tainnut seurata uutisia senkään vertaa, että ymmärtäisin ollenkaan mitä kamalaa nyt on äänestäjien mielestä tehty.

Mutta arvuutellaan.

Oliko 2 ydinvoimalupaa sittenkin vikatikki? Tätä tukee se, että Pekkarin peli puoluejohtajakisassa näyttää olevan pelattu. Tuli yksi tsoukki liikaa, tai sitten se oli siinä, että asiaa tsoukiksi kutsui.

Vai ovatko syynä pääministeri Vanhasen naisseikkailut? Maailma on muuttunut siihen malliin, että UKK:n perässähiihto ei enää vetoa. Valitettavaa asiassa on tietysti se, että mitään seikkailuja ei ole välttämättä ollut. Nykyään asiat ovat niin kuin näyttävät, ja sen taas päättää iltalehdistö.

Vai onko Keskustan kannatus Perussuomalaisten peilikuva? Tähän asti SDP on ollut Perussuomalaisten paras rekrytointialue. Kreikan aiheuttama talouskriisi näyttää kuitenkin nyt purreen erityisesti niihin perussuomalaisia arvoja sympatiseeraaviin ihmisiin, jotka tähän asti ovat äänestäneet Keskustaa.

Siinähän se uuden SMP:n vaalivoitto on ihan huulilla. Jos PS:n kannatus on vielä vaaleissa 10 % hujakoilla, Soini on hallituksessa ja Vihreät ulkona, paitsi jos Vihreiden voitto on vielä suurempi.

Kävin eilen hammaslääkärissä. Varasin ajan noin vuosi sitten, ja toissa viikolla ystävällinen ääni hammashoitolasta soitti, ja kertoi, että tervetuloa tarkastukseen. Siinä välissä oli ehtinyt jo jomottaa jossain päin purukalustoa siihen malliin, että melkein hain akuuttiaikaa.

Kunnallinen hammashoito on erinomaista ja halpaa. Siksi ihmiset jonottavat tyytyväisenä, vaikka kalusto kaipaisi pikaistakin apua. Tilanne menee joskus ihan absurdiksi; pari vuotta sitten oli eräässä Varsinais-Suomen kunnassa noin vuoden hoitojono ja sitä ennen yli puolen vuoden jonotuslista hoitojonoon pääsemiseksi.

Kiireiset ihmiset eivät jonota. Yksityiselle pääsee nopeasti, jos on valmis maksamaan moninkertaisen hinnan. Monelle yksityinen hoito on ainut vaihtoehto, sillä särkevilllä hampailla menee työkyky ja pahimmillaan terveys. Jos suussa on jatkuva tulehdus, koko kroppa kärsii heikentyneenä vastustuskykynä. Jopa sydänkohtauksen riski on moninkertainen kehon jatkuvan tulehdustilan vuoksi.

Kun terveydenhuoltokulut tulevat yhteiskunnan maksettaviksi, olisi kunnan etu hoitaa hampaat kuntoon ilman jonoja. Jonotuksella ei säästetä mitään. Pieni jono on aina pakko olla, koska muutoin kalliit laitteet ja henkilöt joutuisivat joskus olemaan tyhjän panttina. Yli kolmen kuukauden jonossa on kuitenkin jo kyse heikosta organisoinnista tai hoitohenkilökunnan palkkaamisen vaikeudesta.

Tietysti jonkin sortin terveydenhuollon innovaatio on juuri tuo jonotus hoitojonoon. Epämääräinen parin vuoden hoitojono motivoi ihmisen tehokkaasti ottamaan vaikka pikavipin ja hoitamaan hampaansa kuntoon omalla kustannuksella.

On itsestään selvää, että näin ei jonoja saa purkaa. Jos palvelu on lakisääteinen, sitä pitää tarjota kohtuullisen ajan kuluessa.

Tärkeämpi syy on se, että ylipitkä jonotus vaarantaa koko julkisen palvelun tulevaisuuden. Mitä useampi keski- ja hyvätuloinen siirtyy itse maksetun hoidon piiriin, sitä harvempi heistä enää tyytyväisenä makselee veroja, joilla maksetaan toisten ihmisten purukaluston huolto. Julkisen palvelun tason heikkeneminen johtaa noidankehään, jossa rahoituksen kutistuessa laatu heikkenee edelleen, ja lopulta vain varattomat käyttävät julkista palvelua, henkensä uhalla.

Julksen puolen täytyy olla valveilla myös uusien hoitomuotojen suhteen. 5-10 vuotta sitten oli ihan selkeästi nähtävissä, että siinä missä yksityisellä puudutettiin ennen porausta pyytämättä, sai julkisella suorastaan anella piikkiä ikeniin. Syynä oli puudutukseen kuluva aika, joka tietysti on kortilla. Mutta kun kerran saa paikan hampaisiin puudutettuna, ei toista kertaa vanhan ajan piinapenkkiin suostu. Onneksi puudutus on nyt kuntienkin hammashoidossa peruskauraa. Sillä ehkäistään myös tehokkaasti hammaslääkäripelkoa.

Terveyspalveluiden muuttuminen omilla rahoilla ostettaviksi on vakava uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Kehityksestä kärsivät heikkotuloiset, jotka saavat muita heikompaa terveydenhuoltoa, mutta myös kansanterveys. Verovaroilla tuettu kohtuuhintainen hoito nimittäin motivoi ihmiset menemään hoitoon ajoissa. Näin vältetään yhteiskunnalle todella kalliiksi tulevat vakavat terveysongelmat.

Laadukas, kohtuuhintainen ja kohtuullisen ajan kuluessa tarjottu julkinen hammashoito kannustaa pitämään hampaat kunnossa. Se säästää yhteiskunnalta ison potin rahaa pienentyneinä sairauskuluina.

Minuakin motivoi kovasti taas jonkin aikaa se, että reikiä oli nolla. Millähän motivoisi valtion kantamaan kohtuullisen osuutensa kuntien terveydenhuoltomenoista?

Perjantain Turun Sanomissa väitöskirjaa aloitteleva Juho Lammintausta kirjoitti Vihreiden teeskentelevän vihreyttä. Maaliskuussa 2010 gradunsa valmiiksi saanut Lammintausta esitteli saksalaisen Ingolfur Blühdornin teoriaa simuloivasta politiikasta. Rohkein vedoin Lammintausta piirsi ruman kuvan Vihreistä ja vihreiden äänestäjistä.

Olisi kiinnostava nähdä allekirjoittaako nuori tutkija artikkeliaan parin vuoden päästä.

Ajatus politiikasta teeskentelynä on ajankohtaisempi kuin Lammintausta ehkä huomaakaan, ja se jäi pyörimään mieleen tänä hikisenä päivänä, jolloin on onni asustella pohjoisrinteelle rakennetussa mäkituvassa.

Politiikka on leikkiä

Simuloivassa politiikassa puolue pyrkii leikisti tavoittelemaan asioita, joita sen äänestäjät leikisti haluavat. Leikkimiseksi asia menee, koska tavoitteet ovat vaikeita. Niiden saavuttaminen vie vaalikautta pitempään, ja niiden toteuttaminen ei itse asiassa välttämättä lisää ihmisten tyytyväisyyttä.

Koska ikävien ja vaativien tavoitteiden toteuttaminen vääjäämättä romahduttaisi puolueen kannatuksen, puolue ei vakavasti pyrikään toteuttamaan niitä. Koska äänestäjätkään eivät oikeastaan kaipaa muutosta, he jatkavat tyytyväisenä vihreyttä simuloivan puolueen äänestämistä. Molemmille tulee hyvä mieli, ja kannatus sen kuin kasvaa.

Kyse on Vihreitä laajemmasta ilmiöstä. Vasemmisto ei pyri edes sosialismiin, vaikka uusi nuori puheenjohtaja onkin karvainen kuin korpikommunisti. Sosialidemokraattien vaatimuksista puuttuvat nykyään niin solidaarisuus kuin demokratia ja Kansallinen kokoomus on työväen ja kansanvallan puolue.

Hyvinvointi väljähdyttää tavoitteet

Poliittisiin ohjelmiin kirjatut tavoitteet eivät näy puolueiden toiminnassa. Syynä on hyvinvointi, joka tekee perinteisestä politiikasta mielenkiinnottoman.

Kun ihmisillä menee riittävän hyvin muuttuu kaikki politiikka simuloinniksi. Keskiluokalla ei ole syytä hakea muutosta elämäänsä. Jos ylipäänsä enää viitsii äänestää, on politiikan roolina joko saavutettujen etujen puolustaminen tai taivaanrannan maalailu.

Tavoitteensa jo saavuttaneet vanhat puolueet ovat näitä puolustuspuolueita. Äänestä meitä, niin kaikki jatkuu ennallaan. Ja ihmiset äänestävät, koska menetetyistä eduista ei luovuta, vaikka ne sitten maksatettaisiiinkin omilla lapsilla.

Kun keskiluokkaan kuuluva tajuaa, että mikään ei koskaan muutu, koska kaikki puolueet vain simuloivat, siirtyy hän uusien puolueiden äänestäjäksi. Se on täysin vaaratonta. Mikäänhän ei muutu, oli vallassa sitten kuka tahansa.

Onhan silloin sentään hauskempi äänestää puoluetta, jonka leikisti tavoittelemat asiat ovat kaikkien mielestä hyviä ja kannatettavia.Siitä se Vihreiden kasvu tulee, Juhon ja Ingolfurin mukaan.

Espoon hiihtoputki ei saanut valtion investointitukea vaikka valtion liikuntaneuvosto suositti lausunnossaan yksityisen hiihtoputken tukemista 500 000 eurolla.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin perusteli kielteistä ratkaisuaan sillä, että mikään hiihtoputki ei ole aiemmin saanut valtionavustusta veikkausvoittovaroista. Valtion investointiavustuksista liikuntapaikkojen rakentamiseen ja peruskorjauksiin päätettiin tiistaina.

Hs 12.5.2010

Avasin yön pimeydessä uuden blogin. kalevanviemari.wordpress.com  pyrkii olemaan Kalevan viemäriosuuskunnan epävirallinen äänitorvi, jossa kerrotaan hankkeen etenemisestä.

Ja myös esimerkiksi siitä, että toisin kuin kummallisesti sikiävät ja vilkkaasti leviävät huhut väittävät, ei metsäkoululle rakenneta viemäriä kyläläisten kustannuksella tai päinvastoin.

Tähän asti lasten harrastukset ovat olleet samalla vähän niin kuin omia. Muskarin aikaan on ehtinyt piipahtaa kirjastossa ja Paimion Rastin pikkutenavien suunnistusharjoitusten aikana on ehtinyt tavallista pidemmälle lenkille, ja maastoon tietysti.

Tänään kökötin ensi kertaa jalkapallokentän laidalla. Ensin pelasi kuopus, sitten esikoinen. Ensimmäinen antoi tasoitusta kaikille ja erityisesti Moision joukkueelle jättämällä lenkkitossut päiväkotiin. Ihan hyvin palloa potki myös kumpparit jalassa. Hyvä Kiusala!

Melkein kaksi tuntiahan siinä meni. Vaikka omakin pallo oli mukana, niin erilaistahan se oli, kun kuitenkin kuuluu seurata silmä kovana pelikentän tapahtumia. Kun tusina natiaisia juoksentelee kentällä pallon perässä ja osa sitä pakoon, niin jossain vaiheessa menee tällaiselta amatöörikatselijalta sekaisin omat ja vastustajan pellavapäät. En kuitenkaan erehtynyt hurraamaan kertaakaan Sauvon maalatessa Kiusalan 2001-2003 joukkuetta vastaan.

Alan ymmärtää miten kovan työn takana Teemu Selänteen menestys on ollut. Teemun vanhemmat ovat varmasti palkkion värjöttelystä saaneet. Minun taitaa olla varmempi vain laittaa paksummalti päälle.

PS. Tiedän että Teemu on jääkiekkoilija.

HS tänä aamuna:

Kataisen mukaan viime aikainen kriisi on ollut kansanvallan ja markkinoiden välistä taistelua. Hänestä kansanvalta on ottanut EU-päätöksen myötä niskalenkin jälkimmäisestä.

Jyrkihän on yleensä voittajan puolella. Työväen presidentin jälkeen saamme nyt siis kansanvallan puolustajan.

Asiahan on hyvä, mielenkiintoista vain, että Jyrki joutuu sitä tällä tavoin joukoilleen puolustamaan.

Paimion kaupunginhallitus käsittelee illalla lomautuksia. Jos Betsson tai joku muu järjestäisi vedonlyöntiä, niin minä pistäisin vitosen vetoa YT-neuvottelujen käynnistymisestä äänin 6-4.

Samassa kokouksessa hallitus saa eteensä kaupunginjohtajan esityksen hiihtoputken tukitoimista. Esityslistan perusteella ei pysty ennakoimaan mitä tuleman pitää, mutta esityslistan liitteiden perusteella tukea ilmeisesti ollaan ehdottamassa. Liitteet eivät valitettavasti Paimiossa ole netissä. Kunnantalolta kysymällä ne saa. Tämän pykälän kohdalla en veikkaa mitään, sillä niin monesti olen typertyneenä yrittänyt ymmärtää luottamushenkilöiden ajatuksenjuoksua hiihtoputkesta päätettäessä, että asia on ilmeisesti korkeampaa matematiikkaa.

Lomautukset eivät ratkaise Paimion kaupungin perusongelmaa, joka on yksinkertaisesti liian suuret menot. Tai voisihan sitä ajatella, että kehitetään Paimioon käänteiskreikkalainen palkkamalli: maksetaan vuoden työstä 11 ja puolen kuukauden palkka! En kannata.

Lomautusten suurin hyöty on siinä, että se herättää viimeisetkin valtuutetut ja valtuustoryhmät. Sen suurin haitta on siinä, että lomautusten jälkeen valtaosa henkilöstöstä ajattelee jo tehneensä kaikkensa talouden eteen. Motivaatio muutokseen heikkenee.

Motivaatiota heikentää entisestään se, että lomautuksella säästettävistä rahoista iso osa ollaan valmiita laittamaan tappiollisen liikuntayrityksen tukemiseen.

Vastuunsa tunteva johto ymmärtää, että näin ristiriitaiset toimet vaikeuttavat organisaation toimintaa. Paimion on karsittava palveluita ja vähennettävä henkilöstöä. Hiihtoputki ei voi olla näiden toimien ulkopuolella.

Paipin pitäisi itse asiassa olla ensimmäinen kohde säästölistalla, koska se ei ole kaupungin peruspalvelu eikä edes peruspalveluiden tuottamiseen tarvittava tukipalvelu. Paippi on pieleen mennyt sijoitus, josta on irtauduttava.

Toivon, että hallitus löytää vastuunsa tänä iltana.

Blogeissa on ollut viime viikon hiljaista. Omalta kohdalta se johtuu töistä. Vaikka mehujen valmistuksessa on vielä monta kysymysmerkkiä, on painopiste nyt markkinoinnissa, joka on aikaavievää jalkatyötä.

Yhteisetkin asiat ovat työllistäneet. Tarkastuslautakunta viimeisteli tarkastuskertomuksen perjantaina. Samoja sanamuotoja kuin viime vuonna, mikä on paitsi kuvaavaa myös huolestuttavaa. Kalevan viemäriosuuskuntakin tuli perustetuksi tiistaina. Jäseniä on jo nyt 60 + metsäkoulu.

Muillakin on varmasti kiire. Kunnan talouden todellinen tila alkaa valjeta, kun opetusministeriö päättää pian PAKK:n takaisinperinnästä ja hiihtotunnelille on valittava joko konkurssi tai jälleen kerran lisätuki. Näistä tulee parhaimmillaan 5 miljoonan lasku. Tuurilla selviämme kolmella miljoonalla.

Tilanne olisi tietysti ilman näitä taloudellisia vastuitakin jo riittävän tiukka. Vuosi on edennyt juuri niin huonosti kuin talousarviota tehtäessä arveltiin. Vuoden lopussa kattamatonta alijäämää kertynee kaksi miljoonaa lisää.

Jotta sitä ei kertyisi kolme miljoonaa, täytyy tehdä jotain. Tarkastuslautakunta on kertomukseensa tehnyt pari ehdotusta toimintamalleista. Toivotaan, että kunnanhallitus ottaa itseään niskasta, ja tekee viimein talouden vakauttamissuunnitelman.

Kunnanhallitus päättää ensi viikolla lomautuksista. Ne ovat välttämättömiä, mutta niillä ei pitkän tähtäimen vakautta saavuteta. Pikemminkin lomautukset ovat suoneniskua, jolla vuoteenoma saadaan vähäksi aikaa jalkeille. Talouden vakauttaminen vaatii toisenlaisia toimia.

Toista päivää Helsingissä. Jalassa on rakot, vaikka kävelykengat ovat hyvät. Asfaltti ei jousta.

Alan vähitellen ymmärtää helsinkiläisten luonnetta, ja pyrin sopeutumaan. Hulluttelu ei ole täällä sopivaa.

Jos viipyisin pitempään, koti-ikävä voisi alkaa vaivata. Voisin hakea kohtalotoverin seuraa Perttu-lampaasta. Lehden mukaan se asustelee töölöläisessä kerrostalossa viikot, viikonloput sitten maalla.

Hmm. Ovatkohan omistajat tehneet ilmoituksen paikalliselle maaseutuelinkeinoviranomaiselle töölöläisen kerrostaloasunnon rekisteröimisestä lammas- ja vuohieläinten pitopaikaksi? Varmaankin. Ihminen, joka on niin vastuullinen, että pukee lampaan kaksiin vaippoihin parkettia säästääkseen on varmasti myös hoitanut lupa-asiat kuntoon.

Varoitus: nyt on tulossa menneiden haikailua, pehmeitä arvoja ja piipertelyä merkityksettömien asioiden kanssa. Toisin sanoen: turhia mietteitä siitä, miten toisin kaikki voisi olla. Sen nyt ei pitäisi olla yllätys, että bloginpitäjä silloin tällöin paljastaa haaveellisen puolensa, sillä sehän on Vihreiden perisynti.

Samalla tavoin kuin Anni Sinnemäki suri keskiviikkona syntymättä jäänyttä uutta kestävän energiatalouden Suomea, suren minä nyt sitä omalaatuista Vistaa, joka kuoli 80-luvulla.

Paimio-Seura esitti keskiviikkona kuvia ei-niin-kaukaisesta menneisyydestä. Timo Virran 70- ja 80-luvun dioihin oli hienosti tallentunut arkinen Vista, likaisena ja monen mielestä toivottoman ränsistyneenä. Kuvia katsomaan oli kertynyt iso joukko väkeä, tosin vanhemmanpuoleista. Taisi Anton olla nuorin ja minä seuraavaksi.

Kadonneiden talojen vilahdellessa kuvissa yleisön joukosta huudeltiin niiden nimiä ja purku- tai palovuosia. Se tarkkuus, millä talot tunnettiin, kertoi paljon siitä, miten tärkeitä ne olivat, vaikka niiden menoa ei kenties aikanaan surtukaan. Kun ihminen asustelee taajamassa, oli se sitten Vista tai Korso, niin ympäristö = rakennukset, pihat ja kadut. Erityisen tärkeitä ne ovat pienelle ihmiselle, jonka elinpiiri on kenties kilometrin tai kaksi oman kodin ympäriltä. Siinä on koko maailma.

Kun joku talo sitten uudemman tieltä puretaan, merkitys on samaa luokkaa kuin jos Moision asukas yhtenä aamuna huomaisi Nakolinnan kadonneen.

Niin noh, pärjää sitä ilmankin, ei siitä ole kyse. Muutoksen suuruutta vain tarkoitan.

Ihmeellisintä noissa kadonneiden aikojen kuvissa oli se, että ne olivat ihan nurkan takaa, varhaisimmat vajaan 20 vuoden takaa. Siitä ihka aito todiste oli se, että Anton oli melkein tippa linssissä katsellessaan kuvia, joissa vielä näkyi Postinkujan päässä könöttävä posti, radan varren viljamakasiini tai osuuskauppa.

Rakennettu maailma muuttuu aina. Jokainen muutos ärsyttää jotakuta. Kun muutos on pysyvää, pitää miettiä kahta asiaa: mikä on omaleimaista, ja milloin muutokset ovat liian nopeita.

Muualta muuttaneena väitän pystyväni sanomaan, että Paimion Vistalle omaleimaista vielä 90-luvun alussa olivat

• tiivis yhden raitin ympärille rakentunut puukeskusta
• avarat pelto- ja kalliorinteet, jotka tunkeutuivat aivan keskustaan saakka

Yhdistelmä oli maalaiskaupunki, joka näytti Someron sloganilta: maaseudun vilinää ja kaupungin rauhaa.

En väitä, että se entinen Vista oli parempi kuin nykyinen Vista, mutta väitän, että se oli omaleimaisempi, ja omaleimaisuus taas on käsittääkseni hyve sekä asukkaiden viihtyvyydelle että kaiken uuden houkuttelemiselle paikkakunnalle.

Kalevalle laaja viemäriosuuskunta, otsikoi perjantain Kunnallislehti. Poimintoja:

• perustamiskokous tiistaina 27.4. klo 18
• liittyjien oltava läsnä kokouksessa henkilökohtaisesti tai valtakirjan välityksellä
• liittyä voi myöhemminkin korotetulla maksulla
  
• tällä hetkellä n. 60 kiinnostunutta, hinta < 10 000 euroa
• jos liittyjiä 100, hinta jo lähelle 5000 euroa
• paineviemäri on tehokas ja huoleton: osuuskunta huolehtii rakentamisesta ja huolloista
• kunta on luvannut kohtuullistaa haja-asutusalueen liittymistaksoja

Jos huhut pitävät paikkaansa, hallituksen eilistä puuenergian tukipäätöstä seuraa tänään lupa kahdelle ydinvoimalalle.

Eilinen risupaketti lisää puun energiakäyttöä, eli kasvattaa Suomen energiaomavaraisuutta. Se tuo myös 10 000 pysyvää työpaikkaa. Greenpeacen rutinasta huolimatta päätös on pragmaattinen toimi ilmaston ja ympäristön suojelemiseksi.

Ydinvoimala puolestaan pyörii kanadalaisella ja australialaisella uraanilla. Ystävällismieliset maat myyvät uraania varmasti meille jatkossakin, mutta hinta määräytyy kysynnän mukaan. Kun ydinvoimaloita rakennetaan pitkän tauon jälkeen lisää erityisesti Aasiaan, kasvaa kysyntä ja sitä myöten hinta.

Melko suurella varmuudella keskustelemme pian vakavasti kotimaiseen uraaniin siirtymisestä. Sekin työllistää, mutta terawattituntia kohden huomattavasti vähemmän kuin uusiutuva energia.

Iiro Viinanen jo totesikin, että Suomessa orkesteri vain soittaa edelleen, vaikka horisontissa on jäävuoria. Rehellisyyden nimissä on todettava, että Iiro tarkoitti valtiontalouden velkaantumista ja turhaa ydinvoiman sääntelyä. Mutta asiayhteydestä irrotettuna Iiron kommentti on osuva: tuonnin varaan rakennettu energiaratkaisu on menneestä maailmasta.

Nyt on asiat huonosti. Olen alkanut lukea Laxnessin Salka Valkaa. Mitähän mahdankaan tehdä taatana?

Hyviä kirjoja tehdään enää vain Puolassa, mutta että ylipäänsä lukukelpoisia on näin vaikea löytää menee yli ymmärrykseni.

Voisin tietysti tehdä kuten kaupunginjohtaja Jussinmäki (50 v., onneksi olkoon!), ja lukea vain tuttuja hyviä kirjoja, uudestaan. Olenkin muistaakseni lukenut sen saman Tolkienin kuin kaupunginjohtamme, ehkä 7-8 kertaa ja Tuntemattomankin kolme tai neljä kertaa.

Jotenkin se vaihe vain jäi taakse.

Energia ei lopu, mutta se kallistuu pikku hiljaa. Erityisesti fossiilisen energian hinta on vakaassa nousussa. 2008 alkaneen taantuman kaltaiset kysynnän vaihtelut notkauttavat jatkossakin öljyn hintaa, mutta viivan suunta on selvä. Energia maksaa tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä enemmän.

Energiasta tulee hinnan kasvaessa kilpailutekijä. 2020-luvulla porskuttavat (taloudellisesti) ne maat, jotka pystyvät pitämään energian hintansa kohtuullisena. Käytännössä se tarkoittaa energiaomavaraisuuden kohottamista ja energiantuotantopaletin laajentamista.

Energiaturvallisuudesta tulee yksi politiikan tärkeimmistä teemoista 2010-luvulla. Miten taata riittävä energian saanti maailmassa, jossa energian hintaan vaikuttaa saatavuuden lisäksi sen pitkän tähtäimen ympäristövaikutukset?

Suomalainen vastaus energian saatavuuteen on ollut ydinvoima. Ydinvoima on kuitenkin tuontienergiaa. Se ei lisää energiaturvallisuutta niin kauan kuin Suomessa ei ole toimivia uraanilouhoksia. Siksi ydinvoiman puolesta äänestävien täytyy olla valmiita puoltamaan myös uraanilouhoksia Suomessa.

Kotimaiseen uraaniin - ei muuten kuulosta lainkaan yhtä kutsuvalta kuin kaikki muut kotimaisuudella myyvät asiat - perustuva energiahuolto ei työllistä lähimainkaan samassa mitassa kuin uusiutuviin energiamuotoihin perustuva energiateollisuus.

Asiasta puhui myös Miapetra Kumpula-Natri. Virkistävä poikkeus SDP:n joukossa.

Kalevan viemäriosuuskuntaan alustavasti ilmoittautuneita kiinteistöjä jo melkein 60 (ks. summittainen kartta alla - Kaimalantie leikkautui kartan ulkopuolelle, mutta viemäri on tällä tietoa tulossa sinnekin suunnalle). Siihen lisäksi sitten vielä metsäkoulu, joka vastaa useampaa kymmentä kiinteistöä, ja tilanne alkaakin näyttää jo aika hyvältä.

Osuuskuntaan voi liittyä myöhemminkin, mutta aikailijoilta joudutaan perimään 25 % korotettu maksu. Tulemalla mukaan jo perustamisvaiheessa varmistaa myös sen, että viemäri ylipäänsä tulee oman talon suunnalle.

Raisio 2004: kustannukset jatkuvassa nousussa, verotulot laskussa asukasmäärän pysyessä vakiona mutta hyvätuloisten karatessa naapurikuntiin. Edessä talouden syöksykierre, jos kunnan toiminta jatkuu entiseen malliin.

Johtopäätös: kunnan talous on tulosta toiminnasta eikä päinvastoin.

Toimet:

• palvelun tilaajan ja tuottajan erottaminen
•  jatkuva reagointi palvelun kysyntään
• prosessien virtaviivaistaminen
• laadun yhdistäminen kustannuksiin

Moneen kertaan näistä on kuultu, mutta Raisiossa ne saatiin toimeksi. Ensin alettiin puhua Raision mallista, ja sitten Sitra teki asiasta hankkeen, ja sitten perustettiin Kuntamaisema Oy. Se tarjoaa kunnille välineen, jolla nuo tavoitteet saadaan toteutumaan. Enää ei siis voi sanoa, että kyllähän me, mutta miten.

Kuntamaisemalla on nyt 50 kuntaa asiakkaana. Niillä kaikilla on tavoitteena kunnan toimintojen kustannustehokkuus. Kuntien joukossa on varsin vähän ns. kriisikuntia, mutta paljon sellaisia, jotka tietävät kriisin olevan tulossa, jos tapoja ei muuteta.

Kuntamaiseman tarjoama palvelu kunnan toimintojen tehostamiseen on yksi keino, jota Paimionkin sietäisi harkita. Kuntaliiton Balanssi-analyysi on toinen.

Nämä molemmat tietysti edellyttävät runsaasti omaa työtä. Ennen muuta ne kuitenkin vaativat sen, että myönnetään omassa toiminnassa olevan rutkasti parannettavaa, ja että korjaustoimiin ei oma osaaminen yksin riitä.

Ydinvoimassa on lyhyellä tähtäimellä kyse työpaikoista: jokainen tilattu reaktori tarkoittaa kolmen-neljän miljardin sijoitusta ulkomaiseen tekniikkaan ja ulkomaiseen työvoimaan.

Jos sama määrä rahaa käytettäisiin kotimaiseen energiantuotantoon, vaikutukset Suomen talouteen olisivat merkittävät. Lyhyellä tähtäimellä siis.

Asiasta tarkemmin, tyhjentävästi ja ilman piiperryksiä Talouselämässä.

Kuva:

Opin viime viikolla, että Varsinais-Suomessa ei hötkyillä. Näin minulle vakuuttivat syntyperäiset alueen asukkaat. Hötkyilyssä ei ole mitään pahaa, se vain ei jotenkin sovellu varsinaissuomalaiseen luonteenlaatuun.

Kalevan viemäriosuuskunta perustetaan kahden viikon päästä. Asia pistettiin aluelle noin puolitoista vuotta sitten. Hötkyilyn välttämisen suhteen tulossa on siis hyvin perusteellisen varsinaissuomalainen osuuskunta. Tervetuloa mukaan.

Tarkempia tietoja ajasta, paikasta ja tarvittavista papereista laitan tänne parin päivän sisällä. Aiemmat arviot kustannuksista yms. ovat voimassa, joten lisätietoja löytyy aiemmasta blogikirjoituksesta:

Painevesiviemäri Kalevalle

Varsinaissuomalaisuuden parempi ymmärtäminen on avannut silmäni myös Paimion kaupungin toimien suhteen.

Ymmärrän nyt hyvin, että kaupunginhallitus ei ole toistaiseksi tehnyt päätöstä logistiikkatoimikunnan Vihreästä jäsenestä, vaikka asia on ollut vireillä 6 kuukautta. Nopeampi toiminta olisi hötkyilyä.

Ymmärrän hyvin, että puolitoista vuotta kaupungin taloudellisen tilan romahtamisen jälkeen ei ole olemassa suunnitelmaa, jolla kustannuksia pistettäisiin kuriin rakenteisiin puuttumalla. Se olisi hötkyilyä, eritoten, kun nousukousi odottaa nurkan takana.

Ymmärrän nyt myös erinomaisesti sen,  että teknisen toimen perustama toimikunta haja-asutusalueen vesi- ja viemäritaksojen uudistamiseen saa työnsä mahdollisesti valmiiksi syksyllä, tai sitten ei. Olisi hötkyilyä, jos kaupunginhallituksen 17.2. tekemä toimeksianto ja valtuuston enemmistön tekemä valtuustoaloite johtaisi johonkin tulokseen tätä ennen.

8 vuotta se vei. Nyt ymmärrän kaiken paljon paremmin.

Tämäpä mielenkiintoista: Kainuun kokeilu vähensi kustannuksia.

Ulkoistaminen, keskittäminen, pakkoliitokset ja sekuntikello kädessä tehtävä kustannuslaskenta ovat nykyään niin itsestäänselviä asioita, että ihan hämmästyttää tieto siitä, että niistä on hyötyä. Usein kun maan tapa ja yleisesti tunnustettu totuus on puppua.

Kainuun mallissa otettiin kunnilta pois asiat, joista ne eivät usein paljon mitään ymmärtäneet, tai joista ne eivät ainakaan enää itse kyenneet päättämään.  Kansanterveystyön kuntayhtymät hallintohimmeleineen korvattiin yhdellä yhteisellä terveysorganisaatiolla, jossa perus- ja erikoissairaanhoitokin olivat yhtä ja samaa. Kustannusten kasvu pysähtyi kuin seinään. Terveydenhoidossa se tarkoittaa, että kasvu puolittui.

Isompi muutos oli sosiaalipuolen siirtyminen samalla tavoin maakunnan yhteiseen holhoukseen. Sosiaalitoimestahan kunnat pitävät täällä Varsinais-Suomessakin kynsin hampain kiinni, koska jos sen antaa vaikkapa isäntäkunnalle, menee kunnan budjetista samalla 60 %.

Menköön minun puolestani, jos kustannukset laskevat ja kuntalaisten palvelu pysyy ennallaan.

Kainuun esimerkkiä ei tietenkään voi sellaisenaan soveltaa äveriääseen Varsinais-Suomeen. Iso merkitys tiedolla kuitenkin on.

Jos haluamme ylläpitää yhteiset palvelut, meidän pitää ehkä antaa ne muun kuin kotikunnan hoidettavaksi. En usko, että se on tavalliselle kuntalaiselle mitenkään vaikea hyväksyä. Mutta päättäjät voivat olla toista mieltä…

Vihreiden ruokapoliittinen ryhmä totesi tiistaina tyytyväisenä, että ruoka on nousemassa politiikan tapetille.

Esimerkkinä on Vihreän Langan artikkeli, jossa tuotiin esille ruokasuositusten taustalla olevaa teollisuuden, viranomaisten ja tutkijoiden yhteistyötä. Yhteistyö on tärkeää, mutta sen tarkoituksena ei ole sementoida esimerkiksi teollisuuden etuja muuttuvassa maailmassa. [Yksi linkki artikkelin referaattiin täällä. Aiempi blogikirjoitukseni artikkelin kauneusvirheistä täällä]

Ruoka politisoituu, koska ruoka luo epätasa-arvoa ja johtaa jopa ihmisoikeuksien polkemiseen.

Maailmassa on yli miljardi ihmistä, jotka elävät alle dollarilla päivässä. Maailmassa on myös yli miljardi ihmistä, jotka näkevät nälkää. Tuolla rahalla ei yksinkertaisesti hanki riittävää ja terveellistä ruokaa, vaikka sitä olisi saatavilla.

Ruokapoliittisessa työryhmässä on esitetty reseptiksi muun muassa ruoan hinnan alentamista tehokkaammalla tuotannolla. Kuitenkin jo nyt teollisuusmaiden ylijäämät dumpataan alle markkinahintojen kehitysmaihin. On vaikea kuvitella talousjärjestelmää, joka tuottaisi nykyisen määrän ruokaa vielä halvemmalla ja oikeudenmukaisesti ja ympäristöystävällisesti.

Kehitysmaiden nälkäongelma ei johdu alhaisesta tulotasosta, vaan siitä, että avoimet markkinat ovat tehneet paikallisen tuotannon kannattamattomaksi. Tämä on romauttanut elintason. Avoimet markkinat pakkosynnyttävät valtavan ammattitaidottoman työttömien joukon. Samalla myös pakotetaan osittain omavaraistaloudessa elävä yhteiskunta liian nopeasti rahatalouteen.

Joidenkin markkinatalouden kannattajien on vaikea hyväksyä, että maatalouteen sovellettuna sen vaikutukset ovat joillekin valtioille näin katastrofaaliset. Vapaa maataloustuotteiden kauppa on kuitenkin syypää siihen, että satojen miljoonien ihmisten on pakko ryhtyä etsimään töitä, joista palkka tulee rahana - samaan aikaan kun perinteiset työt katoavat.

Suomella meni tällaiseen muutokseen 100 vuotta, ja sitä pidetään maailmanennätyksenä.

Kun paikallinen ruokatuotanto tukahtuu ylijäämien dumppaamiseen (joka tapahtuu esimerkiksi EU:ssa verovaroin), jäävät maatyöläiset ja maanviljelijät työttömiksi. Tällä on mittasuhteiltaan lähes käsittämättömät vaikutukset maissa, joissa valtaosa väestöstä saa elantonsa alkutuotannosta. Työttömät maatyöläiset hakeutuvat tietysti kaupunkeihin, mutta kouluttamattomina heillä ei ole mahdollisuuksia edes kaupunkilaisten maanmiestensä tulotasoon. Dollari ei riitä halpaan tuontimaissiin.

Vapaaseen markkinatalouteen liittyvän kasvu-utopian resepti tilanteeseen on yksinkertainen:  tehdään köyhistä keskituloisia, niin rahat riittävät myös ruokaan. Tämä tarkoittaa talouskasvua, johon yksi planeetta ei riitä. Ei siitä sen enempää. Kiinnostuneet voivat ladata verkosta ilmaiseksi professori Tim Jacksonin kirjan “Prosperity without growth“.

Ainut kestävä keino on suojata paikallista ruokatuotantoa. Vapaakauppa ei sovi kaikkeen, eikä erityisesti elintarvikketalouteen. Finanssikriisin piti kuulemani mukaan vakuuttaa oikeistokin siitä, että säätelyä tarvitaan ainakin joskus. Kehitysmaissa työmarkkinoiden romahtaminen ja väestön laajamittainen nälänhätä kuulostavat minusta riittävän päteviltä syiltä rajoituksille.

Koto-Suomessa kukaan ei kuole nälkään, vaikka viljely lakkaisi kannattamattomana, ja töitäkin varmasti löytyisi entiselle maatyöläisellekin, sillä koulutustasomme on korkea. Meilläkin on silti lukuisia hyviä syitä pitää yllä elintarviketuotantoa: paikallistalouden tukeminen, maaseudun pitäminen elävänä, elintarviketuotannon ympäristövaikutusten minimointi, ruokaturvallisuus (myös huoltovarmuus) ja vaikkapa ruokakulttuuri.

* * * * * *

Kuva: Viljalaiva lähdössä Seattlesta. Copyright piercehanley, some rights reserved

Myöhäisiltaan sijoitetut aktivistien sikatilavideot ovat pian aikaa mennyttä. Seuraavaksi ihmisiä herätellään adbusters-tyyppisillä mainoksilla. Katsokaapa vaikka tätä (varoitus: sisältää myöhäisillan TV-viihteen aineksia):

Palmuöljy on ihan kiva öljy. Tuoreena puristamisen jälkeen se sisältää runsaasti karotenoideja, jotka oikein annosteltuna ovat hyvin terveellisiä. Länsimaiselle kuluttajalle palmuöljy kuitenkin kulkeutuu pitkälle jalostettuina tuotteina: elintarvikkeiden piilorasvana, kosmetiikan ja kotitalouskemikaalien aineosana ja aivan pian myös biodieselinä.

Palmuöljyn ongelma on sen käytön paisuminen yli äyräiden. Kaakkois-Aasian sademetsien tuhoista suuri osa johtuu palmuöljyplantaasien perustamisesta. Kun Neste Oilin palmuöljyn tarve nousee pian miljoonaan tonniin vuodessa, tulee suomalaisesta yrityksestä myös yksi maailman suurimmista palmuöljyplantaasien asiakkaista.

Neste on asettanut öljyntoimittajilleen tiukoiksi luonnehdittuja ympäristöehtoja, ja sen alihankkijat ovatkin melko varmasti vastuullisimpia toimijoita.

Tämä ei kuitenkaan tee Nesteen palmudieselistä ympäristöystävällistä, koska Neste kasvattaa toimillaan palmuöljyn kysyntää. Nesteen “hyvä” öljyntoimittaja IOI ei syrjäytä “huonoja” muita toimijoita, koska se ei toimita palmuöljyään samalle perinteiselle palmuöljymarkkinalle.

Koska palmuöljyn käyttö biodieselin raaka-aineena lisää palmuöljyn kysyntää ja siksi kiihdyttää sademetsien hakkuita, pitää sen käyttö kieltää. Nesteen hallintoneuvoston puheenjohtaja,Vihreä europarlamentaarikko Heidi Hautala on väärässä vastustaessaan kieltoa. Kahdesta huonosta - rypsi- tai palmuöljydieselistä - ei pidä valita kumpaakaan.

Jälkikirjoitus: Miksi ei? Koska molemmat kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Orankien ahdinko on se söpö yksityiskohta, jolla kuluttajaa pysäytellään.

Tipahti terveysvaikutteinen Chupa Chups suusta, kun silmäilin uutta Vihreää Lankaa. Saska Tuomasjukka, 39, on yksi näkyvimmistä nykyisten ravitsemussuositusten vastustajista, sanotaan lehdessä.

Piti ihan soittaa toimittajalle ja kysyä, että näinkö on, ja hyvää päivää kun emme ole aiemmin jutelleet. Toimittaja sanoi päivää, ja kertoi, että niinhän se on kuin nettisivuilla sanotaan. Katsotaanpas, katsotaanpas…

“Enemmän kasviksia ja kasviöljyjä, vähemmän valkoista leipää, virvoitusjuomia ja pikaruokaa.” [lisää]

No kas, jopas sanonkin jotain. Ihan noin sen tarkoitinkin.

Se ei kyllä ole ristiriidassa nykysuositusten kanssa. Voin varmistaa asian tiistaina kun istumme Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia laativassa komiteassa olevan Mikael Fogelholmin kanssa iltaa Vihreiden ruokapoliittisen ryhmän kanssa.

Lehdessä siteerataan muitakin kirjoituksiani, joissa olen kehottanut lopettamaan rasvan määrän kyttäämisen ja keskittymään laatuun. Oikein siteerattu sekin. Tämä näkemys on artikkelin jälkeen saanut vahvistusta uusista meta-analyyseista, joissa jopa kovan (eli tyydyttyneen)  rasvan on todettu olevan vaarattomampaa kuin ylettömien hiilihydraattien.

Pitkäaikainen kiistakumppani Ursula Schwab (Suomen toinen edustaja ravitsemussuosituskomiteassa) hämmästelee samaisessa artikkelissa välittömästi oppisitio-Tuomasjukan jälkeen sitä intoa, millä rasvan puolesta jotkut puhuvat. Ravitsemusoppositioon ei Schwabin mukaan kuulu ravitsemuksen ammattilaisia.

Vaihtoehtoja on kaksi:

A) Tuomasjukka ei ole ravitsemuksen ammattilainen
B) Tuomasjukka ei kuulu ravitsemusoppositioon

… ja niistä kumpikaan ei ole oikein. En kuulu oppositioon, koska sellaista ei voi olla avoimessa tieteellisessä keskustelussa. En myöskään ole amatööri.

Lehtijutun lopussa oli pelastava lainaus opintojensa loppuvaiheessa olevalta tulevalta asiantuntijalta, Janne Huovilalta (jonka veli muuten on Vihreiden Kirsi Ojansuun avustaja eduskunnassa):

“Se, että terveysjohtajat viittaavat suositusten yhteydessä jatkuvasti suomalaiseen asiantuntijakonsensukseen, kertoo enemmän terveydenhoitojärjestelmän autoritaarisuudesta kuin todellisuudesta. Ravitsemussuositusten on ansaittava paikkansa avoimen keskustelun kautta.”

#######

PS. Toimittaja vakuutti, että Ursulan lausunto ei viitannut minuun, vaan joihinkin muihin. Sijoittelunsa vuoksi tällainen mielikuva pääsi syntymään. Anteeksipyyntö hyväksytty minun puolestani, mutta sen voisi kyllä laajentaa kaikkiin ravitsemuksesta kirjoitteleviin. Asiantuntijuuteen vetoaminen on lapsellista. 

Nyt kun kaikki viimein tietävät, mitä Suomen kansa todella ajattelee maahanmuutosta, on aika tehdä toinen paljastus. Vihreillä on maahanmuuttopolitiikka! Näiden kahden järisyttävän tiedon vertailu paljastaa, että seuraavissa vaaleissa Vihreät voivat saada vain hieman alle 50 % kaikista äänistä.

Päivitetty karvahattuversio Vihreiden ajattelusta löytyy Soininvaaran toissaviikkoisesta blogista.  Lyhykäisesti:

• turvapaikkoja on myönnettävä enemmän
• turvapaikkaturismi on saatava loppumaan
• työn perässä Suomeen muuttamista on edistettävä

Suunnilleen saman suuntaisen kannanoton teki viime viikonlopun Varsinais-Suomen Vihreiden kevätkokous Paimiossa.

Ville Valkonen on tehnyt hyvän listan Paimion talouden tasapainottamisesta. Se ei sisällä ihmeitä, tietenkään, sillä milläs muulla tasapaino saavutettaisiin kuin leikkauksilla, ja kaikkihan me tiedämme, mitä leikkaukset ovat. Villen lista on ansiokas, koska se käy läpi kaikki sektorit, ja esittää kohtuullisen toteuttamisekelpoisen leikkaustavoitteen.

Jotain tuon listan kaltaista huhtikuussa varmaan lähtee liikkeelle. Toivottavasti ensin kuitenkin tutkitaan ja sitten hutkitaan. Säästöt eivät synny ulkoistamalla kaikki tukipalvelut, vaan ulkoistamalla tehottomat tukipalvelut.

Lisäksi olisi pyrittävä pitkiin sopimuksiin. Karvas kokemus esimerkiksi Oulunsalosta kertoo, että teknisen puolen ulkoistuksesta ensimmäisenä vuotena saadut satojen tuhansien säästöt sulivat parissa vuodessa nollille. Kilpailun puutetta?

Kun karsintaa on pakko tehdä, pitää miettiä myös seurauksia. Harmittomilta vaikuttavista kohteista voi toisinaan syntyä yllättäviä haittoja.

Tämän päivän Guardianissa (varoitus: vasemmistolainen lehti) uutisoitiin Jamie “Naked Chef” Olivierin kouluruokakampanjan vaikutuksista lasten oppimiseen. Englantilaisten koulujen roskaruoan vaihtaminen terveellisempiin, kasvis- ja kalapainotteisiin ruokiin paransi oppimistuloksia merkittävästi.

Ja Jamie kun vain oli huolissaan lasten terveydestä.

Niin että tehdään ehdottomasti jako ydin- ja tukipalveluihin, mutta mietitään sitten vielä erikseen, että onko joistakin menoleikkauksista enemmän haittaa kuin hyötyä.

Huoh. Olen väsynyt Kokoomuksen vieteriukkojen saarnaan. Kyllä tässä vielä käy niin, että ihmiset alkavat uskoa, kun sitä riittävästi toitotetaan. Lukekaapa nyt vaikka tämä:

Taloudesta huolehtiminen on yhteiskunnan kaikkein heikoimmasta huolehtimista

Jyrki Katainen esittää Kokoomuksen kolmikohtaisen reseptin valtiontalouden tasapainottamiseksi. Ne ovat kaikki ihan järkeenkäypiä. Pidennetään työuria, kasvatetaan julkisen sektorin tuottavuutta ja kiihdytetään talouskasvua.

Nämä olisivat hyviä toimia -  jos elettäisiin 70-lukua, ja BKT-kakkua olisi aivan oikeasti koetettava saada suuremmaksi, jotta “yhteiskunnan heikoimmillekin” riittäisi jaettavaa.  Koska kakku on kuitenkin jo riittävän suuri, ja ongelma on oikeasti siinä, että isommaksi leipomiseen ei enää ole rahkeita, syntyy Kokoomuksen reseptillä pelkkä myrkkypilleri.

Listassa on kolme ongelmaa.

• Mitä iloa on hyvinvointivaltion säilymisestä, kun työelämän rasitus ja sen pidentämisen lisärasitus murtavat ihmisen hyvinvoinnin jo ennen 40. ikävuotta?
• Miten julkisen sektorin tuottavuutta voidaan oikeasti parantaa, kun se sairastaa parantumatonta Baumolin tautia?
• Miten ylläpidetään jatkuvaa talouskasvua, joka ruokkii lapsiamme ja lastenlapsiamme, kun jo nykyinen talous ylittää maapallon kantokyvyn?

Kataisen ja Kokoomuksen ongelma on talousfiksaatio. Kokoomuksen arvopohjalta voisi tehdä ihan toisenlaistakin politiikkaa. Jostain syystä kaikki toimenpiteet tähtäävät kuitenkin aina talouskasvun kiihdyttämiseen, ja kaikki uhat kohdistuvat aina talouskasvun säilymiseen ennallaan. Muu on kohtuullisen merkityksetöntä.

Ymmärrän toki, että konservatiivipuolueen on vaikea nähdä tulevaisuutta, joka on radikaalisti erilainen kuin menneisyys. Mutta kun Vapaavuori jaksaa yllättää positiivisesti, niin kai tuo tuo talousfiksaatiokin joskus voi parantua.

####

Ja jälleen kerran: tarkoitus ei ole loukata ketään. Minä vain en ymmärrä.

Isät herkistyvät, kun äidit ovat poissa. Nyt kun Tintti on työmatkalla, kävin pitkästä aikaa tarkastelemassa nukkuvaa jälkikasvua. Rakkaat pallopäät tuhisevat siellä autuaan tietämättöminä kaikesta. Mutta ne eivät ole enää ihan pikkuisia. Kohta ne pyrähtävät pesästä!

Päivän kuvia katsellessa mieleen tulee, että yhdennäköisyys on sentään aika ilmeinen. Kaikilla on kuusi viiksikarvaa.

Mutta vain jälkikasvu sai virpomisreissulla palkkioita. Missä on oikeudenmukaisuus? On varmasti kohtuullista, että nyt kun pikkukissat nukkuvat minä saan viimeinkin osani munavuoresta?

Muita päivän ajatuksia:

• Luomurakentaminen on aika hassu ajatus. Luomuruoka on helppo ymmärtää: huomioidaan eläinten lajityypilliset tarpeet ja pyritään mahdollisimman vähäiseen ympäristön rasitukseen. Luomurakentaminen tarkoittaa ilmeisesti sitten lähinnä ympäristörasituksen vähentämistä. Miten se eroaa ekotehokkaasta ei auennut minulle päivän Turun Sanomien jutusta. Turhan sääntelyn purku tuntui kuitenkin hyvältä ajatukselta. Miksi sen pitäisi olla viranomaisten ongelma, jos portaikossa ei ole kaiteita?
• Kokoomus ja Vihreät haluavat molemmat antaa yksilöiden tehdä mitä haluavat, kunhan tekevät sen vahingoittamatta muita. Samasta periaatteesta päädytään kuitenkin kovin erilaisiin tavoitteisiin. Valaistuin vasta nyt ymmärtämään, että kyse on siitä, ketä “muut” ovat. Kokoomuksen “muut” ovat kovasti suppeampi joukko kuin Vihreiden “muut”. Hyvä osoitus siitä, että filosofia ei ole aivan turhaa, sillä siinähän käytetään hirveästi aikaa käsitteiden määrittelyyn. “Muut” = muut suomalaiset, koulutetut keski- tai hyvätuloiset, vai “muut” = kaikki kaksijalkaiset sanalliset. Siinä ne ääripäät.

#####

Lisäys 29.3. Toisin kuin kuvasta voisi kuvitella, isillä ei ole poskissa piilossa pikkukissojen pääsiäismunia.

Se nyt tietää jokainen. Toisessa voi hiihtää, toisessa uida.

Mutta miksi Suomi rakennettiin täyteen uimahalleja jo 70-luvulla, kun taas hiihtoputkia alkoi ilmestyä tavallisiin kuntiin vasta 2000-luvulla? Uintiahan on paha harrastaa lämmön mentyä nollan alle, ja hiihdolla päinvastoin. Miksi kesti 30 vuotta enemmän, ennen kuin rupesimme kaipaamaan ympärivuotista hiihtomahdollisuutta?

Jotenkin tämän epäsuhdan ymmärtäisi, jos talvisodan ihme selittyisi suomalaisten ylivertaisella uimataidolla.

Ehkä siihen jokin syy on. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että uimahallin ja hiihtoputken vertaaminen kunnallisena palveluna on kuolleena syntynyt ajatus. Suomen Latu ry:n tekemästä kyselystä käy ilmi, että toista käyttää 65 % kansalaisista, toista 5 %.

Lamavuosien Viinanen puhuu samaa asiaa, josta myös Vihreiden verouudistus kumpuaa. Tuloerojen kasvun taustalla on palkkatulojen muuntaminen pääomatuloiksi. Jos haluamme jakaa hyvinvointiyhteiskunnan vastuun tasaisesti kaikkien palkkatyötä tekevien kesken, täytyy suuntaukseen puuttua.

Ihmisten moraalissa ei ole vikaa, vaan järjestelmässä. Palkkatyöstä palkkatuloa ja pääomasijoittamisesta pääomaveroa.