Saska Tuomasjukka

Jos vielä joskus työhaastattelussa kysytään harrastuksia, vastaan, että intiaaninimien keksiminen. Päätin tänä aamuna, että tytär on Naukuva Nakki ja poika Hiipivä Sammakko. Erään läheisen henkilön nimesin vuosia sitten Maatuvaksi Silmäpussiksi.

Minä olen Pöllön Korva, ja sen nimen onkin antanut aito intiaani.

Mitä ne oikein on ne ydinpalvelut? Päiväkodissakin jo kysyttiin, että noh, olemmeko me? Totta mooses.

Hyvä ettäpohditaan. Olisi pitänyt pohtia jo aiemmin: oikeusasiamiehen nuhteissa Paimion kaupunginhallitukselle todetaan, ettei Paimion hiihtotunnelin tukien päätöksissä ole riittävästi pohdittu sitä, onko tällainen palvelu kaupungille kuuluvaa.

Jos Paimion taloutta ryhdytään tervehdyttämään ydinpalvelu-tukipalvelu -ajattelun kautta, ei putkelle kerta kaikkiaan ole mahdollista antaa enää senttiäkään. Yhtään euroa, joka putkelle annetaan, ei tulla saamaan takaisin. Siksi on täysin mahdotonta jakaa yhtä aikaa putkelle tukia ja työntekijöille lomautuksia.

Aivan toisenlainen käsitys ydinpalveluista vallitsee muuten eduskunnassa. Kansanedustajien selkeä enemmistö on tekemässä Suomesta energiatalouden banaanivaltiota. Harvinaisen lyhytnäköistä. Näin tekevät maailman koulutetuimman kansan edustajat. Siinä se nähdään, ettei koulun penkiltä viisautta löydy.

Jalkapallon MM-kisojen selostajien luennoimia maali- ja maalittomuustietoja mielenkiintoisempi tilastotieto tulee Greenpeacelta:

• mitä enemmän kansanedustaja on saanut vaalirahoitusta, sitä todennäköisemmin hän kannattaa isoa ydinvoimalapakettia

Tämä tosin selittyy sillä, että koko Kokoomus ja lähes koko Keskusta ovat ydinvoiman puolella. Näiden puolueiden vaalirahoista muut ovat voineet vain uneksia. Mutta jos se raha pistää tekemään tuollaisia päätöksiä, niin ehkäpä jatkossa sitä vaille jääminen ei enää kirpaise niin pahasti.

Olen ollut kaksi päivää pohjoisessa, rajan molemmin puolin. Liikutun kyyneliin asti katsellessani tienpenkkoja. Ne kasvavat harvakseltaan heinää, metsälauhaa ja ketokukkia.

Kotona Kalevalla pientareet kasvat myös, rehevästi ja vihreänä. Ravinteikkaassa maassa (jota myös ilmasta laskeutuva lietelantatyppi vahventaa) ketokukat jäävät heinän varjoon. Vihreää joka puolella, tiheänä ja mehukkaana.

Kasvoin Lapissa. Kun lähdin opiskelemaan, en tuntenut kovin suurta kaipuuta. En ainakaan tienpenkkoja kohtaan.

Aivan samanlaista kaipuuta tuntisi varsinaissuomalainen, joka asuisi Lapissa ja kävisi kerran kesässä kotiseudulla. Miten rehevää! Lehtoja! Savinen maa jalkojen alla!

Tänään huomasin, että kaikki ihmiset, joiden kanssa olin ollut tekemisissä, olivat jollain tavoin pieniä. Kapeita tai lyhyitä, ja useimmiten molempia.  Merkillistä miten karu maisema painaa jälkensä.

Perussuomalaisten lempiadjektiivi on nuiva. Minun on niukka.

Paimion menot ylittävät reippaasti tulot. Viimeistään lomautusten myötä tämän havaitsevat kaikki.

Kaupungin talouden hutera pohja on ollut selvillä jo kauan. Paimion taloudessa on noin kahden miljoonan euron rakenteellinen vaje, joka nousukauden aikana voitiin jättää huomiotta verotulojen jatkuvan kasvun ansiosta.

Kun Paimion tulot ovat hyvää keskiluokkaa, täytyy vajeen johtua liian suurista menoista. Kulut koostuvat aina pienistä puroista, mutta Paimion konkurssissa on lisäksi pari erityispiirrettä, joihin on puututtava.

Kunnan investoinnit ovat koko 2000-luvun olleet hyvin suuria, eikä niistä syntyviä käyttökuluja ole osattu huomioida riittävästi. Henkilöstön määrä on kohonnut voimakkaasti, vaikka työvoiman kustannusten tiedetään nousevan tulevaisuudessa. Kaupungin tavoitteleman väestönkasvun nurja puoli ovat sen aiheuttamat kulut niin infrastruktuurissa kuin palveluissakin. Uusi asukas on kaupungille tuloa vasta 15 vuoden asumisen jälkeen. Kaiken huippuna ovat PAKK:n miljoonalasku ja urheiluinvestointien riskien realisoituminen.

Jos ei ole kiire, voidaan menot saada kuriin tiukalla budjetoinnilla. Nopea korjaus ei kuitenkaan onnistu tällä juustohöylämallilla, koska se kohdistuu yhtä lailla tarpeellisiin ja tehokkaisiin palveluihin kuin tarpeettomiin ja tehottomiinkin.

Paimion kaltaisia konkurssikypsiä kuntia on Suomessa nostettu jaloilleen ennenkin. Perusresepti on yksinkertainen.

Kaupungin on viimeinkin tehtävä jako ydin- ja tukipalveluihin. Ydintoimintojen kehittämiseen on panostettava, sillä niiden vuoksi kuntalaiset veroja maksavat. Tukipalveluiden tuottamiseen puolestaan kelpaavat ulkopuolisetkin, mikäli oma työ osoittautuu liian kalliiksi.

Ydinpalvelut löytää helposti: ne ovat niitä, joita ilman tavallisen kuntalaisen arki pysähtyy. Elämäntilanteesta riippuen ydinpalveluita ovat esimerkiksi koulu, vanhainkoti ja sosiaalitoimisto. Muut palvelut ovat sitten tukipalveluita. Jaottelussa on huomioitava myös kaupungin rahkeet. Kauniaisissa ytimeen kuuluu sellaista hyvää ja kaunista, johon meillä ei ole varaa. Tarpeettomiakin palveluita voi löytyä.

Paimion tarkastuslautakunta on todennut, ettei kaupungilla ole talouden tasapainottamiseen toimenpidesuunnitelmaa. Vaikka uusi nousukausi häämöttäisikin horisontissa, rakenteellisen vajeen korjaamiseen on ryhdyttävä.

Saska Tuomasjukka (vihr.)
Tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja

Julkaistu Kunnallislehdessä 18.6.2010 Paimion kaupungin talousarvion innoittamana. Ehkä kummallisin käyttämäni otsikko koskaan.

1. Palkataan Kuntaliitosta selvitysmies
2. Annetaan tehtävä: tehtävä ehdotukset kunnan 2 miljoonan euron rakenteellisen alijäämän korjaamiseksi
3. Toteutetaan ehdotukset siltä osin kuin ne sopivat kunnan ydinpalvelu-tukipalvelu -jaotteluun

Kokenut selvitysmies tulee ehdotusten kanssa takaisin parin kolmen kuukauden päästä. Jos hallitus ja valtuusto siunaavat ehdotukset, on omilla virkamiehillä kädessä tiekartta, jonka mukaan toimia. Tietysti johtavat virkamiehet voivat tulla omienkin ehdotustensa kanssa, mutta minun on vaikea uskoa, että he ehtivät sellaisiin paneutua.

PAIMION KAUPUNGIN TILINPÄÄTÖS 2009
Lyhentänyt Tauno Lehtonen

Mä sain niin ylen runsaasti,
Vaan kaikk´on hävitetty.
Tuhansiin nousee velkani,
Tuo turhiin menetetty.

Mä tuhlailin, kuin pohjaton
Mull´oisi lähde ollut.
Nyt olen paljas, alaston,
On maksupäivä tullut.

Virsi 146 vuoden 1938 virsikirjasta

Kummallista. Jotkut asiat rikkovat luonnonlakeja.

Tomaatit esimerkiksi. Kun ne ovat halvimmillaan, ne ovat myös parhaimmillaan. Tällä viikolla olen elänyt lähes yksinomaan tomaateilla, 1,50 €/kg. Ne ovat yksinkertaisesti aivan mielettömän hyviä.

Hyvästi talvi ja kalpeat kumiset kasvihuonetomaatit, joita en tosin osta, maku- ja ilmastosyistä. Hyvästi siis espanjalaiset mini-, luumu- ja terttutomaatit.

Kausiruokien hinnoittelu ei noudata markkinoiden pyhiä lakeja, ts. parhaat ja himoituimmat maksavat eniten. Kausituotteet maksavat sitä vähemmän mitä lähempänä sadon huippua - niin määrässä kuin laadussa - ollaan. Se on mukavaa minulle ja sinulle, mutta ei tietenkään viljelijälle. Onhan se vähän surullista, että parempi tili tulee multasormiselle viljelijälle talvisesta kotimaisesti kasvihuonetomaatista, sellaisesta, jonka voisi salaattikulhossa hyvin korvata punaisella superpallolla kenenkään huomaamatta eroa.

Kausiruoasta voisi tehdä uskonnon, mutta ei Suomessa. Kausi kun alkaa kesäkuun tomaateista ja päättyy lokakuun omenoihin. Siinä jää hiukan turhan pitkä aika syödä pöydänjalkoja ja jääpuikkoja. Toista on, olen kuullut, Ranskassa tai missä nyt vain siellä Välimeren seudulla. Mutta sielläpä onkin ihmisillä kuulemma heikko moraali. Elävät yli varojensa, ja kieltäytyvät parantamasta tapojaan.

Kummallista.  Johtuisiko kausiruoasta?

Olen sitä mieltä, että jokaiselle uudelle jäsenelle pitäisi lähettää youtube-linkki Bruce Springsteenin tekstitettyyn esitykseen kappaleesta “River”.

Tuli kesä. Lauloin suvivirttä ensi kertaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Silmäkulmahan siitä kostuu.

Kesällä ei mennä nukkumaan. Lapsilla se johtuu siitä, että aamulla ei ole kiirettä mihinkään. Minä vain en ehdi. On hiukan liikaa asioita. Ensi viikolla pitäisi olla yhtä aikaa Toholammilla, Kiinassa ja Helsingissä. Taidan valita Helsingin.

Kesälomaa ei varsinaisesti ole tiedossa, mutta kun perhe menee pohjoiseen mökille, voin kuvitella olevani työmatkalla. Menen varmistamaan, että marjat kasvavat. Jos joku ei tiedä, niin teen Lapin marjoista mehuja. Jos hyvin käy, niitä näkee syksyllä kaupoissa.

Syksyllä koulu alkaa ja opettajat pistetään lomille. Nurinkurista. Mutta kun opettajia ei voi lomauttaa loman aikana, näin sanoo laki. Kuuliaisena koululaisena noudatin lakia aina. Näin vanhemmiten sitä on radikalisoitunut ja ihmettelee, että kun kerran lopputulos on se, että ihmisen palkka jätetään maksamatta, niin eikö sitä tosiaan sitten voi tehdä kesällä.

Tasapuolisuuden nimissä sitä ei voi tehdä. Kun kunta lomauttaa työntekijän, palkkaa ei tule, mutta töitäkään ei tarvitse tehdä. Opettajien pitkänä pidetty kesätauko kirvoittaa usein ihmiset ajattelemaan, että siellähän hyvin sen lomautuksen voisi pitää. Silloin opettajat olisivat ainoa ryhmä, joka tekisi ihan saman määrän työtä kuin ennenkin mutta saisi vain vähemmän palkkaa. Muillahan palkanmaksun keskeytymisen vastineeksi saa myös lopettaa työnteon.

Tästä selviäisi sillä, että lomautettaisiin kaikki loma-aikana. Työntekijöitä kohtaan se oli suurempi vääryys, mutta kuntalaisia kohtaan pienempi kärsimys.

Tiedän, että se on mahdottomuus. Joten palataanpa todellisuuteen: kohtuullisinta olisi todeta, että opettajien kohdalla on jo alennettu palkkoja suunnilleen lomautuksen verran. Tuntikehyksen leikkaukset nimittäin alentavat opettajien palkkoja. Olen vakaasti sitä mieltä, että kunnan työntekiöjiden oikeuksia ei merkittävästi loukata, jos opettajat jätetään lomauttamatta. Tästä hyötyisivät myös huomattavasti kaikki pienet kuntalaiset.

Ajattelin ensin otsikoida Agatha Christien dekkarin vanhalla nimellä, mutta se ei enää käy. Vaikka pitkään vastustin neekerinpusujen nimen muuttamista ja lakupekan logon poistoa, on pakko myöntää, että jos jokin sana loukkaa toista ihmistä, sitä ei pitäisi käyttää.

Sen Christien kirjan toinen nimi on “Eikä yksikään pelastunut”. Eihän sekään käy, ei tässä tuomiopäivästä ole kyse.

Siksi päädyin Tuntemattoman sotamies Vanhalaan. Yksi kerrallaan putoaa napit Suomen erillisliittolaisen Saksan takista, totesi Vanhala, kun laivaston ylpeys Scharnhorst tuhoutui.

Kun vääjäämätön ikävä asia toteutuu, ei voi olla kuin surullinen.

Erityisen surulliseksi Paimion keilahallin konkurssin tekee se, että siinä oli yritystä. Kunnanhallituksen papereita lueskeltua ja halliyhtiön ihmisiä jututettua on tullut selväksi, että keilahalli kantoi vastuunsa, eikä odottanut ihmepelastusta. Yhtiö haki velkasaneeraukseen, ja lähes pääsi sinne. Saman katon alla aloittamassa ollut kuntosali olisi sekä keventänyt vuokrataakkaa että tuonut lisää keilaajia. Yhtiön puuhamiehet ja -naiset myös osoittivat pystyvänsä keräämään lisäpanostusta yksityis- ja yritysosakkailta.

Aivan lopussa velat ja vastuut kuitenkin kohosivat himpun verran liian raskaiksi.

Vaikka halli meni konkurssiin, minä nostan hattua yritykselle. Eikä tämä ole lipeväksi mielistelyksi tarkoitettua tyhjänpäiväistä plörinää, vaan ystävällinen vinkki hiihtotunnelin suuntaan. Jos Paippi aikoo selviytyä pystyssä, sen kannattaisi pyytää nyt vähän neuvoja keilahalliyhtiön väeltä.

Olen ollut kai kiireisempi kuin ennen, tai sitten se on kevättä rinnassa. Tai sitten Paimiossa ja Kalevalla on kaikki hyvin!

Tässä kuitenkin pieni välihavainto. Ylen uutisten teettämän tutkimuksen mukaan Keskustan kannatus on laskenut todella selvästi. Kiireiden vuoksi en ole tainnut seurata uutisia senkään vertaa, että ymmärtäisin ollenkaan mitä kamalaa nyt on äänestäjien mielestä tehty.

Mutta arvuutellaan.

Oliko 2 ydinvoimalupaa sittenkin vikatikki? Tätä tukee se, että Pekkarin peli puoluejohtajakisassa näyttää olevan pelattu. Tuli yksi tsoukki liikaa, tai sitten se oli siinä, että asiaa tsoukiksi kutsui.

Vai ovatko syynä pääministeri Vanhasen naisseikkailut? Maailma on muuttunut siihen malliin, että UKK:n perässähiihto ei enää vetoa. Valitettavaa asiassa on tietysti se, että mitään seikkailuja ei ole välttämättä ollut. Nykyään asiat ovat niin kuin näyttävät, ja sen taas päättää iltalehdistö.

Vai onko Keskustan kannatus Perussuomalaisten peilikuva? Tähän asti SDP on ollut Perussuomalaisten paras rekrytointialue. Kreikan aiheuttama talouskriisi näyttää kuitenkin nyt purreen erityisesti niihin perussuomalaisia arvoja sympatiseeraaviin ihmisiin, jotka tähän asti ovat äänestäneet Keskustaa.

Siinähän se uuden SMP:n vaalivoitto on ihan huulilla. Jos PS:n kannatus on vielä vaaleissa 10 % hujakoilla, Soini on hallituksessa ja Vihreät ulkona, paitsi jos Vihreiden voitto on vielä suurempi.

Kävin eilen hammaslääkärissä. Varasin ajan noin vuosi sitten, ja toissa viikolla ystävällinen ääni hammashoitolasta soitti, ja kertoi, että tervetuloa tarkastukseen. Siinä välissä oli ehtinyt jo jomottaa jossain päin purukalustoa siihen malliin, että melkein hain akuuttiaikaa.

Kunnallinen hammashoito on erinomaista ja halpaa. Siksi ihmiset jonottavat tyytyväisenä, vaikka kalusto kaipaisi pikaistakin apua. Tilanne menee joskus ihan absurdiksi; pari vuotta sitten oli eräässä Varsinais-Suomen kunnassa noin vuoden hoitojono ja sitä ennen yli puolen vuoden jonotuslista hoitojonoon pääsemiseksi.

Kiireiset ihmiset eivät jonota. Yksityiselle pääsee nopeasti, jos on valmis maksamaan moninkertaisen hinnan. Monelle yksityinen hoito on ainut vaihtoehto, sillä särkevilllä hampailla menee työkyky ja pahimmillaan terveys. Jos suussa on jatkuva tulehdus, koko kroppa kärsii heikentyneenä vastustuskykynä. Jopa sydänkohtauksen riski on moninkertainen kehon jatkuvan tulehdustilan vuoksi.

Kun terveydenhuoltokulut tulevat yhteiskunnan maksettaviksi, olisi kunnan etu hoitaa hampaat kuntoon ilman jonoja. Jonotuksella ei säästetä mitään. Pieni jono on aina pakko olla, koska muutoin kalliit laitteet ja henkilöt joutuisivat joskus olemaan tyhjän panttina. Yli kolmen kuukauden jonossa on kuitenkin jo kyse heikosta organisoinnista tai hoitohenkilökunnan palkkaamisen vaikeudesta.

Tietysti jonkin sortin terveydenhuollon innovaatio on juuri tuo jonotus hoitojonoon. Epämääräinen parin vuoden hoitojono motivoi ihmisen tehokkaasti ottamaan vaikka pikavipin ja hoitamaan hampaansa kuntoon omalla kustannuksella.

On itsestään selvää, että näin ei jonoja saa purkaa. Jos palvelu on lakisääteinen, sitä pitää tarjota kohtuullisen ajan kuluessa.

Tärkeämpi syy on se, että ylipitkä jonotus vaarantaa koko julkisen palvelun tulevaisuuden. Mitä useampi keski- ja hyvätuloinen siirtyy itse maksetun hoidon piiriin, sitä harvempi heistä enää tyytyväisenä makselee veroja, joilla maksetaan toisten ihmisten purukaluston huolto. Julkisen palvelun tason heikkeneminen johtaa noidankehään, jossa rahoituksen kutistuessa laatu heikkenee edelleen, ja lopulta vain varattomat käyttävät julkista palvelua, henkensä uhalla.

Julksen puolen täytyy olla valveilla myös uusien hoitomuotojen suhteen. 5-10 vuotta sitten oli ihan selkeästi nähtävissä, että siinä missä yksityisellä puudutettiin ennen porausta pyytämättä, sai julkisella suorastaan anella piikkiä ikeniin. Syynä oli puudutukseen kuluva aika, joka tietysti on kortilla. Mutta kun kerran saa paikan hampaisiin puudutettuna, ei toista kertaa vanhan ajan piinapenkkiin suostu. Onneksi puudutus on nyt kuntienkin hammashoidossa peruskauraa. Sillä ehkäistään myös tehokkaasti hammaslääkäripelkoa.

Terveyspalveluiden muuttuminen omilla rahoilla ostettaviksi on vakava uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Kehityksestä kärsivät heikkotuloiset, jotka saavat muita heikompaa terveydenhuoltoa, mutta myös kansanterveys. Verovaroilla tuettu kohtuuhintainen hoito nimittäin motivoi ihmiset menemään hoitoon ajoissa. Näin vältetään yhteiskunnalle todella kalliiksi tulevat vakavat terveysongelmat.

Laadukas, kohtuuhintainen ja kohtuullisen ajan kuluessa tarjottu julkinen hammashoito kannustaa pitämään hampaat kunnossa. Se säästää yhteiskunnalta ison potin rahaa pienentyneinä sairauskuluina.

Minuakin motivoi kovasti taas jonkin aikaa se, että reikiä oli nolla. Millähän motivoisi valtion kantamaan kohtuullisen osuutensa kuntien terveydenhuoltomenoista?

Perjantain Turun Sanomissa väitöskirjaa aloitteleva Juho Lammintausta kirjoitti Vihreiden teeskentelevän vihreyttä. Maaliskuussa 2010 gradunsa valmiiksi saanut Lammintausta esitteli saksalaisen Ingolfur Blühdornin teoriaa simuloivasta politiikasta. Rohkein vedoin Lammintausta piirsi ruman kuvan Vihreistä ja vihreiden äänestäjistä.

Olisi kiinnostava nähdä allekirjoittaako nuori tutkija artikkeliaan parin vuoden päästä.

Ajatus politiikasta teeskentelynä on ajankohtaisempi kuin Lammintausta ehkä huomaakaan, ja se jäi pyörimään mieleen tänä hikisenä päivänä, jolloin on onni asustella pohjoisrinteelle rakennetussa mäkituvassa.

Politiikka on leikkiä

Simuloivassa politiikassa puolue pyrkii leikisti tavoittelemaan asioita, joita sen äänestäjät leikisti haluavat. Leikkimiseksi asia menee, koska tavoitteet ovat vaikeita. Niiden saavuttaminen vie vaalikautta pitempään, ja niiden toteuttaminen ei itse asiassa välttämättä lisää ihmisten tyytyväisyyttä.

Koska ikävien ja vaativien tavoitteiden toteuttaminen vääjäämättä romahduttaisi puolueen kannatuksen, puolue ei vakavasti pyrikään toteuttamaan niitä. Koska äänestäjätkään eivät oikeastaan kaipaa muutosta, he jatkavat tyytyväisenä vihreyttä simuloivan puolueen äänestämistä. Molemmille tulee hyvä mieli, ja kannatus sen kuin kasvaa.

Kyse on Vihreitä laajemmasta ilmiöstä. Vasemmisto ei pyri edes sosialismiin, vaikka uusi nuori puheenjohtaja onkin karvainen kuin korpikommunisti. Sosialidemokraattien vaatimuksista puuttuvat nykyään niin solidaarisuus kuin demokratia ja Kansallinen kokoomus on työväen ja kansanvallan puolue.

Hyvinvointi väljähdyttää tavoitteet

Poliittisiin ohjelmiin kirjatut tavoitteet eivät näy puolueiden toiminnassa. Syynä on hyvinvointi, joka tekee perinteisestä politiikasta mielenkiinnottoman.

Kun ihmisillä menee riittävän hyvin muuttuu kaikki politiikka simuloinniksi. Keskiluokalla ei ole syytä hakea muutosta elämäänsä. Jos ylipäänsä enää viitsii äänestää, on politiikan roolina joko saavutettujen etujen puolustaminen tai taivaanrannan maalailu.

Tavoitteensa jo saavuttaneet vanhat puolueet ovat näitä puolustuspuolueita. Äänestä meitä, niin kaikki jatkuu ennallaan. Ja ihmiset äänestävät, koska menetetyistä eduista ei luovuta, vaikka ne sitten maksatettaisiiinkin omilla lapsilla.

Kun keskiluokkaan kuuluva tajuaa, että mikään ei koskaan muutu, koska kaikki puolueet vain simuloivat, siirtyy hän uusien puolueiden äänestäjäksi. Se on täysin vaaratonta. Mikäänhän ei muutu, oli vallassa sitten kuka tahansa.

Onhan silloin sentään hauskempi äänestää puoluetta, jonka leikisti tavoittelemat asiat ovat kaikkien mielestä hyviä ja kannatettavia.Siitä se Vihreiden kasvu tulee, Juhon ja Ingolfurin mukaan.

Espoon hiihtoputki ei saanut valtion investointitukea vaikka valtion liikuntaneuvosto suositti lausunnossaan yksityisen hiihtoputken tukemista 500 000 eurolla.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin perusteli kielteistä ratkaisuaan sillä, että mikään hiihtoputki ei ole aiemmin saanut valtionavustusta veikkausvoittovaroista. Valtion investointiavustuksista liikuntapaikkojen rakentamiseen ja peruskorjauksiin päätettiin tiistaina.

Hs 12.5.2010

Avasin yön pimeydessä uuden blogin. kalevanviemari.wordpress.com  pyrkii olemaan Kalevan viemäriosuuskunnan epävirallinen äänitorvi, jossa kerrotaan hankkeen etenemisestä.

Ja myös esimerkiksi siitä, että toisin kuin kummallisesti sikiävät ja vilkkaasti leviävät huhut väittävät, ei metsäkoululle rakenneta viemäriä kyläläisten kustannuksella tai päinvastoin.

Tähän asti lasten harrastukset ovat olleet samalla vähän niin kuin omia. Muskarin aikaan on ehtinyt piipahtaa kirjastossa ja Paimion Rastin pikkutenavien suunnistusharjoitusten aikana on ehtinyt tavallista pidemmälle lenkille, ja maastoon tietysti.

Tänään kökötin ensi kertaa jalkapallokentän laidalla. Ensin pelasi kuopus, sitten esikoinen. Ensimmäinen antoi tasoitusta kaikille ja erityisesti Moision joukkueelle jättämällä lenkkitossut päiväkotiin. Ihan hyvin palloa potki myös kumpparit jalassa. Hyvä Kiusala!

Melkein kaksi tuntiahan siinä meni. Vaikka omakin pallo oli mukana, niin erilaistahan se oli, kun kuitenkin kuuluu seurata silmä kovana pelikentän tapahtumia. Kun tusina natiaisia juoksentelee kentällä pallon perässä ja osa sitä pakoon, niin jossain vaiheessa menee tällaiselta amatöörikatselijalta sekaisin omat ja vastustajan pellavapäät. En kuitenkaan erehtynyt hurraamaan kertaakaan Sauvon maalatessa Kiusalan 2001-2003 joukkuetta vastaan.

Alan ymmärtää miten kovan työn takana Teemu Selänteen menestys on ollut. Teemun vanhemmat ovat varmasti palkkion värjöttelystä saaneet. Minun taitaa olla varmempi vain laittaa paksummalti päälle.

PS. Tiedän että Teemu on jääkiekkoilija.

HS tänä aamuna:

Kataisen mukaan viime aikainen kriisi on ollut kansanvallan ja markkinoiden välistä taistelua. Hänestä kansanvalta on ottanut EU-päätöksen myötä niskalenkin jälkimmäisestä.

Jyrkihän on yleensä voittajan puolella. Työväen presidentin jälkeen saamme nyt siis kansanvallan puolustajan.

Asiahan on hyvä, mielenkiintoista vain, että Jyrki joutuu sitä tällä tavoin joukoilleen puolustamaan.

Paimion kaupunginhallitus käsittelee illalla lomautuksia. Jos Betsson tai joku muu järjestäisi vedonlyöntiä, niin minä pistäisin vitosen vetoa YT-neuvottelujen käynnistymisestä äänin 6-4.

Samassa kokouksessa hallitus saa eteensä kaupunginjohtajan esityksen hiihtoputken tukitoimista. Esityslistan perusteella ei pysty ennakoimaan mitä tuleman pitää, mutta esityslistan liitteiden perusteella tukea ilmeisesti ollaan ehdottamassa. Liitteet eivät valitettavasti Paimiossa ole netissä. Kunnantalolta kysymällä ne saa. Tämän pykälän kohdalla en veikkaa mitään, sillä niin monesti olen typertyneenä yrittänyt ymmärtää luottamushenkilöiden ajatuksenjuoksua hiihtoputkesta päätettäessä, että asia on ilmeisesti korkeampaa matematiikkaa.

Lomautukset eivät ratkaise Paimion kaupungin perusongelmaa, joka on yksinkertaisesti liian suuret menot. Tai voisihan sitä ajatella, että kehitetään Paimioon käänteiskreikkalainen palkkamalli: maksetaan vuoden työstä 11 ja puolen kuukauden palkka! En kannata.

Lomautusten suurin hyöty on siinä, että se herättää viimeisetkin valtuutetut ja valtuustoryhmät. Sen suurin haitta on siinä, että lomautusten jälkeen valtaosa henkilöstöstä ajattelee jo tehneensä kaikkensa talouden eteen. Motivaatio muutokseen heikkenee.

Motivaatiota heikentää entisestään se, että lomautuksella säästettävistä rahoista iso osa ollaan valmiita laittamaan tappiollisen liikuntayrityksen tukemiseen.

Vastuunsa tunteva johto ymmärtää, että näin ristiriitaiset toimet vaikeuttavat organisaation toimintaa. Paimion on karsittava palveluita ja vähennettävä henkilöstöä. Hiihtoputki ei voi olla näiden toimien ulkopuolella.

Paipin pitäisi itse asiassa olla ensimmäinen kohde säästölistalla, koska se ei ole kaupungin peruspalvelu eikä edes peruspalveluiden tuottamiseen tarvittava tukipalvelu. Paippi on pieleen mennyt sijoitus, josta on irtauduttava.

Toivon, että hallitus löytää vastuunsa tänä iltana.

Blogeissa on ollut viime viikon hiljaista. Omalta kohdalta se johtuu töistä. Vaikka mehujen valmistuksessa on vielä monta kysymysmerkkiä, on painopiste nyt markkinoinnissa, joka on aikaavievää jalkatyötä.

Yhteisetkin asiat ovat työllistäneet. Tarkastuslautakunta viimeisteli tarkastuskertomuksen perjantaina. Samoja sanamuotoja kuin viime vuonna, mikä on paitsi kuvaavaa myös huolestuttavaa. Kalevan viemäriosuuskuntakin tuli perustetuksi tiistaina. Jäseniä on jo nyt 60 + metsäkoulu.

Muillakin on varmasti kiire. Kunnan talouden todellinen tila alkaa valjeta, kun opetusministeriö päättää pian PAKK:n takaisinperinnästä ja hiihtotunnelille on valittava joko konkurssi tai jälleen kerran lisätuki. Näistä tulee parhaimmillaan 5 miljoonan lasku. Tuurilla selviämme kolmella miljoonalla.

Tilanne olisi tietysti ilman näitä taloudellisia vastuitakin jo riittävän tiukka. Vuosi on edennyt juuri niin huonosti kuin talousarviota tehtäessä arveltiin. Vuoden lopussa kattamatonta alijäämää kertynee kaksi miljoonaa lisää.

Jotta sitä ei kertyisi kolme miljoonaa, täytyy tehdä jotain. Tarkastuslautakunta on kertomukseensa tehnyt pari ehdotusta toimintamalleista. Toivotaan, että kunnanhallitus ottaa itseään niskasta, ja tekee viimein talouden vakauttamissuunnitelman.

Kunnanhallitus päättää ensi viikolla lomautuksista. Ne ovat välttämättömiä, mutta niillä ei pitkän tähtäimen vakautta saavuteta. Pikemminkin lomautukset ovat suoneniskua, jolla vuoteenoma saadaan vähäksi aikaa jalkeille. Talouden vakauttaminen vaatii toisenlaisia toimia.

Toista päivää Helsingissä. Jalassa on rakot, vaikka kävelykengat ovat hyvät. Asfaltti ei jousta.

Alan vähitellen ymmärtää helsinkiläisten luonnetta, ja pyrin sopeutumaan. Hulluttelu ei ole täällä sopivaa.

Jos viipyisin pitempään, koti-ikävä voisi alkaa vaivata. Voisin hakea kohtalotoverin seuraa Perttu-lampaasta. Lehden mukaan se asustelee töölöläisessä kerrostalossa viikot, viikonloput sitten maalla.

Hmm. Ovatkohan omistajat tehneet ilmoituksen paikalliselle maaseutuelinkeinoviranomaiselle töölöläisen kerrostaloasunnon rekisteröimisestä lammas- ja vuohieläinten pitopaikaksi? Varmaankin. Ihminen, joka on niin vastuullinen, että pukee lampaan kaksiin vaippoihin parkettia säästääkseen on varmasti myös hoitanut lupa-asiat kuntoon.

Varoitus: nyt on tulossa menneiden haikailua, pehmeitä arvoja ja piipertelyä merkityksettömien asioiden kanssa. Toisin sanoen: turhia mietteitä siitä, miten toisin kaikki voisi olla. Sen nyt ei pitäisi olla yllätys, että bloginpitäjä silloin tällöin paljastaa haaveellisen puolensa, sillä sehän on Vihreiden perisynti.

Samalla tavoin kuin Anni Sinnemäki suri keskiviikkona syntymättä jäänyttä uutta kestävän energiatalouden Suomea, suren minä nyt sitä omalaatuista Vistaa, joka kuoli 80-luvulla.

Paimio-Seura esitti keskiviikkona kuvia ei-niin-kaukaisesta menneisyydestä. Timo Virran 70- ja 80-luvun dioihin oli hienosti tallentunut arkinen Vista, likaisena ja monen mielestä toivottoman ränsistyneenä. Kuvia katsomaan oli kertynyt iso joukko väkeä, tosin vanhemmanpuoleista. Taisi Anton olla nuorin ja minä seuraavaksi.

Kadonneiden talojen vilahdellessa kuvissa yleisön joukosta huudeltiin niiden nimiä ja purku- tai palovuosia. Se tarkkuus, millä talot tunnettiin, kertoi paljon siitä, miten tärkeitä ne olivat, vaikka niiden menoa ei kenties aikanaan surtukaan. Kun ihminen asustelee taajamassa, oli se sitten Vista tai Korso, niin ympäristö = rakennukset, pihat ja kadut. Erityisen tärkeitä ne ovat pienelle ihmiselle, jonka elinpiiri on kenties kilometrin tai kaksi oman kodin ympäriltä. Siinä on koko maailma.

Kun joku talo sitten uudemman tieltä puretaan, merkitys on samaa luokkaa kuin jos Moision asukas yhtenä aamuna huomaisi Nakolinnan kadonneen.

Niin noh, pärjää sitä ilmankin, ei siitä ole kyse. Muutoksen suuruutta vain tarkoitan.

Ihmeellisintä noissa kadonneiden aikojen kuvissa oli se, että ne olivat ihan nurkan takaa, varhaisimmat vajaan 20 vuoden takaa. Siitä ihka aito todiste oli se, että Anton oli melkein tippa linssissä katsellessaan kuvia, joissa vielä näkyi Postinkujan päässä könöttävä posti, radan varren viljamakasiini tai osuuskauppa.

Rakennettu maailma muuttuu aina. Jokainen muutos ärsyttää jotakuta. Kun muutos on pysyvää, pitää miettiä kahta asiaa: mikä on omaleimaista, ja milloin muutokset ovat liian nopeita.

Muualta muuttaneena väitän pystyväni sanomaan, että Paimion Vistalle omaleimaista vielä 90-luvun alussa olivat

• tiivis yhden raitin ympärille rakentunut puukeskusta
• avarat pelto- ja kalliorinteet, jotka tunkeutuivat aivan keskustaan saakka

Yhdistelmä oli maalaiskaupunki, joka näytti Someron sloganilta: maaseudun vilinää ja kaupungin rauhaa.

En väitä, että se entinen Vista oli parempi kuin nykyinen Vista, mutta väitän, että se oli omaleimaisempi, ja omaleimaisuus taas on käsittääkseni hyve sekä asukkaiden viihtyvyydelle että kaiken uuden houkuttelemiselle paikkakunnalle.

Kalevalle laaja viemäriosuuskunta, otsikoi perjantain Kunnallislehti. Poimintoja:

• perustamiskokous tiistaina 27.4. klo 18
• liittyjien oltava läsnä kokouksessa henkilökohtaisesti tai valtakirjan välityksellä
• liittyä voi myöhemminkin korotetulla maksulla
  
• tällä hetkellä n. 60 kiinnostunutta, hinta < 10 000 euroa
• jos liittyjiä 100, hinta jo lähelle 5000 euroa
• paineviemäri on tehokas ja huoleton: osuuskunta huolehtii rakentamisesta ja huolloista
• kunta on luvannut kohtuullistaa haja-asutusalueen liittymistaksoja

Jos huhut pitävät paikkaansa, hallituksen eilistä puuenergian tukipäätöstä seuraa tänään lupa kahdelle ydinvoimalalle.

Eilinen risupaketti lisää puun energiakäyttöä, eli kasvattaa Suomen energiaomavaraisuutta. Se tuo myös 10 000 pysyvää työpaikkaa. Greenpeacen rutinasta huolimatta päätös on pragmaattinen toimi ilmaston ja ympäristön suojelemiseksi.

Ydinvoimala puolestaan pyörii kanadalaisella ja australialaisella uraanilla. Ystävällismieliset maat myyvät uraania varmasti meille jatkossakin, mutta hinta määräytyy kysynnän mukaan. Kun ydinvoimaloita rakennetaan pitkän tauon jälkeen lisää erityisesti Aasiaan, kasvaa kysyntä ja sitä myöten hinta.

Melko suurella varmuudella keskustelemme pian vakavasti kotimaiseen uraaniin siirtymisestä. Sekin työllistää, mutta terawattituntia kohden huomattavasti vähemmän kuin uusiutuva energia.

Iiro Viinanen jo totesikin, että Suomessa orkesteri vain soittaa edelleen, vaikka horisontissa on jäävuoria. Rehellisyyden nimissä on todettava, että Iiro tarkoitti valtiontalouden velkaantumista ja turhaa ydinvoiman sääntelyä. Mutta asiayhteydestä irrotettuna Iiron kommentti on osuva: tuonnin varaan rakennettu energiaratkaisu on menneestä maailmasta.

Nyt on asiat huonosti. Olen alkanut lukea Laxnessin Salka Valkaa. Mitähän mahdankaan tehdä taatana?

Hyviä kirjoja tehdään enää vain Puolassa, mutta että ylipäänsä lukukelpoisia on näin vaikea löytää menee yli ymmärrykseni.

Voisin tietysti tehdä kuten kaupunginjohtaja Jussinmäki (50 v., onneksi olkoon!), ja lukea vain tuttuja hyviä kirjoja, uudestaan. Olenkin muistaakseni lukenut sen saman Tolkienin kuin kaupunginjohtamme, ehkä 7-8 kertaa ja Tuntemattomankin kolme tai neljä kertaa.

Jotenkin se vaihe vain jäi taakse.

Energia ei lopu, mutta se kallistuu pikku hiljaa. Erityisesti fossiilisen energian hinta on vakaassa nousussa. 2008 alkaneen taantuman kaltaiset kysynnän vaihtelut notkauttavat jatkossakin öljyn hintaa, mutta viivan suunta on selvä. Energia maksaa tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä enemmän.

Energiasta tulee hinnan kasvaessa kilpailutekijä. 2020-luvulla porskuttavat (taloudellisesti) ne maat, jotka pystyvät pitämään energian hintansa kohtuullisena. Käytännössä se tarkoittaa energiaomavaraisuuden kohottamista ja energiantuotantopaletin laajentamista.

Energiaturvallisuudesta tulee yksi politiikan tärkeimmistä teemoista 2010-luvulla. Miten taata riittävä energian saanti maailmassa, jossa energian hintaan vaikuttaa saatavuuden lisäksi sen pitkän tähtäimen ympäristövaikutukset?

Suomalainen vastaus energian saatavuuteen on ollut ydinvoima. Ydinvoima on kuitenkin tuontienergiaa. Se ei lisää energiaturvallisuutta niin kauan kuin Suomessa ei ole toimivia uraanilouhoksia. Siksi ydinvoiman puolesta äänestävien täytyy olla valmiita puoltamaan myös uraanilouhoksia Suomessa.

Kotimaiseen uraaniin - ei muuten kuulosta lainkaan yhtä kutsuvalta kuin kaikki muut kotimaisuudella myyvät asiat - perustuva energiahuolto ei työllistä lähimainkaan samassa mitassa kuin uusiutuviin energiamuotoihin perustuva energiateollisuus.

Asiasta puhui myös Miapetra Kumpula-Natri. Virkistävä poikkeus SDP:n joukossa.

Kalevan viemäriosuuskuntaan alustavasti ilmoittautuneita kiinteistöjä jo melkein 60 (ks. summittainen kartta alla - Kaimalantie leikkautui kartan ulkopuolelle, mutta viemäri on tällä tietoa tulossa sinnekin suunnalle). Siihen lisäksi sitten vielä metsäkoulu, joka vastaa useampaa kymmentä kiinteistöä, ja tilanne alkaakin näyttää jo aika hyvältä.

Osuuskuntaan voi liittyä myöhemminkin, mutta aikailijoilta joudutaan perimään 25 % korotettu maksu. Tulemalla mukaan jo perustamisvaiheessa varmistaa myös sen, että viemäri ylipäänsä tulee oman talon suunnalle.

Raisio 2004: kustannukset jatkuvassa nousussa, verotulot laskussa asukasmäärän pysyessä vakiona mutta hyvätuloisten karatessa naapurikuntiin. Edessä talouden syöksykierre, jos kunnan toiminta jatkuu entiseen malliin.

Johtopäätös: kunnan talous on tulosta toiminnasta eikä päinvastoin.

Toimet:

• palvelun tilaajan ja tuottajan erottaminen
•  jatkuva reagointi palvelun kysyntään
• prosessien virtaviivaistaminen
• laadun yhdistäminen kustannuksiin

Moneen kertaan näistä on kuultu, mutta Raisiossa ne saatiin toimeksi. Ensin alettiin puhua Raision mallista, ja sitten Sitra teki asiasta hankkeen, ja sitten perustettiin Kuntamaisema Oy. Se tarjoaa kunnille välineen, jolla nuo tavoitteet saadaan toteutumaan. Enää ei siis voi sanoa, että kyllähän me, mutta miten.

Kuntamaisemalla on nyt 50 kuntaa asiakkaana. Niillä kaikilla on tavoitteena kunnan toimintojen kustannustehokkuus. Kuntien joukossa on varsin vähän ns. kriisikuntia, mutta paljon sellaisia, jotka tietävät kriisin olevan tulossa, jos tapoja ei muuteta.

Kuntamaiseman tarjoama palvelu kunnan toimintojen tehostamiseen on yksi keino, jota Paimionkin sietäisi harkita. Kuntaliiton Balanssi-analyysi on toinen.

Nämä molemmat tietysti edellyttävät runsaasti omaa työtä. Ennen muuta ne kuitenkin vaativat sen, että myönnetään omassa toiminnassa olevan rutkasti parannettavaa, ja että korjaustoimiin ei oma osaaminen yksin riitä.

Ydinvoimassa on lyhyellä tähtäimellä kyse työpaikoista: jokainen tilattu reaktori tarkoittaa kolmen-neljän miljardin sijoitusta ulkomaiseen tekniikkaan ja ulkomaiseen työvoimaan.

Jos sama määrä rahaa käytettäisiin kotimaiseen energiantuotantoon, vaikutukset Suomen talouteen olisivat merkittävät. Lyhyellä tähtäimellä siis.

Asiasta tarkemmin, tyhjentävästi ja ilman piiperryksiä Talouselämässä.

Kuva:

Opin viime viikolla, että Varsinais-Suomessa ei hötkyillä. Näin minulle vakuuttivat syntyperäiset alueen asukkaat. Hötkyilyssä ei ole mitään pahaa, se vain ei jotenkin sovellu varsinaissuomalaiseen luonteenlaatuun.

Kalevan viemäriosuuskunta perustetaan kahden viikon päästä. Asia pistettiin aluelle noin puolitoista vuotta sitten. Hötkyilyn välttämisen suhteen tulossa on siis hyvin perusteellisen varsinaissuomalainen osuuskunta. Tervetuloa mukaan.

Tarkempia tietoja ajasta, paikasta ja tarvittavista papereista laitan tänne parin päivän sisällä. Aiemmat arviot kustannuksista yms. ovat voimassa, joten lisätietoja löytyy aiemmasta blogikirjoituksesta:

Painevesiviemäri Kalevalle

Varsinaissuomalaisuuden parempi ymmärtäminen on avannut silmäni myös Paimion kaupungin toimien suhteen.

Ymmärrän nyt hyvin, että kaupunginhallitus ei ole toistaiseksi tehnyt päätöstä logistiikkatoimikunnan Vihreästä jäsenestä, vaikka asia on ollut vireillä 6 kuukautta. Nopeampi toiminta olisi hötkyilyä.

Ymmärrän hyvin, että puolitoista vuotta kaupungin taloudellisen tilan romahtamisen jälkeen ei ole olemassa suunnitelmaa, jolla kustannuksia pistettäisiin kuriin rakenteisiin puuttumalla. Se olisi hötkyilyä, eritoten, kun nousukousi odottaa nurkan takana.

Ymmärrän nyt myös erinomaisesti sen,  että teknisen toimen perustama toimikunta haja-asutusalueen vesi- ja viemäritaksojen uudistamiseen saa työnsä mahdollisesti valmiiksi syksyllä, tai sitten ei. Olisi hötkyilyä, jos kaupunginhallituksen 17.2. tekemä toimeksianto ja valtuuston enemmistön tekemä valtuustoaloite johtaisi johonkin tulokseen tätä ennen.

8 vuotta se vei. Nyt ymmärrän kaiken paljon paremmin.