Julkisissa yhteisöissä isoihin ratkaisuihin ajaudutaan. Tai ehkä kaikkiin ratkaisuihin ajaudutaan, niin pieniin kuin isoihin, mutta vain jälkimmäisissä ajautuminen havaitaan, ja niissäkin jälkikäteen.
Ajautumista selittää konsensus, joka pahimmillaan estää tavoitteellisen toiminnan. Keskitietä etsivä julkinen yhteisö lamaantuu, ei kykene asettamaan tavoitteita ja toteuttamaan niitä, koska se olisi rumasti tehty toisia päättäjiä kohtaan. Päätöksentekijöiden ainoaksi riidattomaksi tehtäväksi jää sopeutuminen välittömiin uhkiin, reagointi siihen mitä nyt milloinkin “yllättäen” tulee vastaan.
Velka, työyhteisön toimintakyky, johtamiskulttuuri, vakiintuneet yhteistyökumppanit ja viranhaltijoiden tahto ovat päätöksiä ohjaavia “realiteetteja”, vaikka asetelman kuuluisi olla toisinpäin. Julkisen yhteisön tavoitellessa taloudellisesti kestävää ja kansalaisten toiveita vastaavaa palvelutasoa noiden mainittujen pitäisi olla välineitä, joilla tavoitteet saavutetaan. Kun tavoitteita kuitenkaan ei ole selkeästi ja realistisesti määritelty, jäädään tuleen makaamaan.
Ensi viikon valtuustossa tehdään kaksi isoa päätöstä. Kaupunginhallitus esittää valtuustolle lämpölaitoksen ostamista ja seudullisen vesihuoltoyhteistyön selvittämistä.
Kumpikin on ihan hyvä ehdotus sinänsä.
Lämpölaitos on luonnollinen monopoli, jonka omistaminen on kunnalle järkevää, koska monopolilaitoksen hintoja on säädeltävä. Säätelyyn taas kunnallinen demokratia - kaikkine ideologisine vääntöineen - on oikea paikka. Vaakakupissa ovat toisaalta asukkaille ja yrityksille tarjottava kohtuullisen hintainen energia, ja toisaalta kunnan - eli asukkaiden - laitokseen sitoutuneiden rahojen kohtuullinen tuotto.
Vesihuollon yhteistyö yli kuntarajojen on järkevää riskienhallinnan vuoksi. Jos tavoitteena on myös tasapainoinen, ekologisesti kestävä yhdyskuntarakenne, jossa putkien vetämistä ja kunnossapitoa suunnitellaan koko maakunnan etua ajatellen, on järkevää laittaa putket ja henkilöstöt samaan putiikkiin.
Paimion kaupunginhallitus ei kuitenkaan (käsittääkseni) perustele myönteistä kantaansa näillä seikoilla, vaan reagoi ulkopuolisiin (ja osin organisaation sisäisiin) vaatimuksiin. Koska kunta on kuntalaisia, ei yhteistyökumppaneita tai henkilöstöä varten, pitäisi päätöksenteossa olla pohjana kuntalaisten etua edistävät tavoitteet. Nämä eivät hallituksen valtuustolle tekemissä pohjaehdotuksissa ainakaan päälle päin näy.
Lämpöyhtiössä Paimiolle mieluisin vaihtoehto olisi ollut nykytilanteen jatkuminen. Osto omiin käsiin maksetaan osingoilla, jotka tähän asti olivat lihottaneet Paimion laihaa kukkaroa noin 100 000 eurolla vuosittain. Hallitus olisi voinut miettiä asiaa siltä kannalta, että jos kerran nykytila oli hyvä, niin miten se muuttuisi, jos Fortum myisi osuutensa toiselle ulkopuoliselle? Ei todennäköisesti mitenkään, sillä kuten on nähty, Fortum ei ole Paimion kiltti isoveli, vaan pörssiyhtiö, joka myy osuutensa korkeimmalla saamallaan hinnalla.
Vesihuoltoyhteistyössä painavia argumentteja ovat ymmärtääkseni olleet mm. henkilöstösyyt sekä yleinen tarve tehdä PARAS-hankkeen mukaisia toimenpiteitä. Rahallinen panostus on pieni, mutta teknisen toimen niukkoja henkilöstöresursseja hankkeeseen sitoutuu merkittävästi. Jos selvitystyön tuloksena syntyy seudullinen vesihuoltoyhtiö, sen huono tulos on kaavoitus- ja yhdyskuntatekniikkapäätösten eriytyminen kahteen toisistaan täysin riippumattomaan organisaatioon. Kaavoituksesta päättää Paimion kunta, vesijohtojen vetämisestä maakunnallinen vesihuoltoyhtiö, joka myöhemmässä vaiheessa voi olla myös muiden kuin alueen kuntien omistama.
Vesihuoltoyhtiön perustamisen hyvä seuraus voisi olla kuntaliitos. Putkien yhdistämisen jälkeen on luontevaa jatkaa myös hallinnon yhdistämisellä, josta jo sitten syntyykin säästöä.
Paimion talouden heikko tila johtuu pohjimmiltaan siitä, että ei ole ollut kanttia tehdä tarvittavia ikäviä päätöksiä. Tämä johtuu useissa tapauksissa siitä, että päätökset on tehty liian lähellä niitä, joita ne koskevat. Vaikka kuntalaisen vinkkelistä on hyvä, että päätöksentekijä tuntee asiat läheisesti, on varjopuolena se, että halutaan miellyttää kaikkia, ja erityisesti yrityksiä ja toisia luottamushenkilöitä.
Vaikka kuntaliitokset PARAS-hankkeen asettamissa rajoissa (mm. 5 vuoden irtisanomissuoja) ovat usein järjettömiä, pidän liitosta Paimiolle parempana vaihtoehtona kuin nykyisellä tavalla jatkamista. Nämä kaksi ensi viikon isoa päätöstä vievät meitä askelen verran liitosta kohti.
Olen menettänyt uskoni tämän valtuuston ja hallituksen kykyyn luotsata kunta ulos itse aiheutetuista talousongelmistaan.
