Saska Tuomasjukka

Virheitä tulee tehtyä. Minä menin lukion jälkeen Otaniemeen. Vuoden jälkeen lähdin armeijaan, ja tiesin, että takaisin en palaa.

En ole pahemmin surrut tuota vuotta. Löysin ystäviä ja varmuuden siitä, mitä en halua tehdä. Ihan hyvä saldo.

Armeijan jälkeen opiskelin kaksi vuotta kirjallisuustiedettä ja elintarvikekemiaa - siis yhtä aikaa -  ennen kuin päätin, että jälkimmäisessä on varmempi elanto. Noh, ainakin siihen asti kunnes ryhdyin yrittäjäksi.

Niin huonosti ei ole vielä koskaan mennyt, että olisin haikaillut lähteä lukemaan lakitiedettä korkeiden tulojen toivossa. Jos asioiden oikeudenmukaisen ratkaisun ymmärtää maalaisjärjellä on lain lukeminen turhaa. Jos taas oikeudenmukaisuus on lakitieteessä muuta kuin maalaisjärjessä, vieraannuttaa laki elämästä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 89 vuodelta 2009 kuuluu ensimmäiseen sarjaan:

## ## ## ## ##

KUNNALLISASIA - ESTEELLISYYS

Kunnanhallitus oli päättänyt myydä golfyhtiölle maa-alueen. Golfyhtiön osakkeista sekä kunnanhallituksen puheenjohtaja että kunnanjohtaja olivat omistaneet yhden. Kummankaan omistus yhtiössä ei ollut merkittävä. Yhtiön toiminnan kannalta kunnanhallituksen ratkaisulla maa-alueen myymisestä oli huomattava merkitys.

Olivatko kunnanhallituksen puheenjohtaja ja asian esitellyt kunnanjohtaja esiteellisiä? Kuntalain 52 §:n 5 momentin mukaan henkilö on itse velvollinen toteamaan esteellisyytensä, eikä asian arvioinnissa ole merkitystä sillä seikalla, ettei kukaan muu ole kunnanhallituksen kokouksessa esittänyt esteellisyyttä koskevaa väitettä.

TULKINTA

Kyse on golfyhtiön toiminnan ja sen kehittämisen kannalta merkittävästä päätöksestä.  Olosuhteet huomioiden alueen myymisestä oli odotettavissa kunnanhallituksen puheenjohtajalle ja kunnanjohtajalle erityistä hyötyä siitä huolimatta, että heidän osuutensa yhtiöstä ei ole merkittävä.

RATKAISU

Kunnanhallituksen puheenjohtaja ja kunnanjohtaja ovat olleet esteellisiä osallistumaan päätöksentekoon kunnanhallituksessa ja päätös on virheellisessä järjestyksessä syntyneenä kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. 

Lyhentänyt ja muokannut bloginpitäjä. Alkuperäinen päätös on luettavissa täältä. 

## ## ## ## ##

Olen itse pitänyt koko ajan selvänä, että yhdenkin osakkeen omistava henkilö ei voi olla myöntämässä yhtiölle tukea verorahoista. Viimeistään KHO:n päätöksen jälkeen on myös Paimiossa kiinnitettävä huomiota esittelijän ja luottamushenkilöiden mahdolliseen esteellisyyteen hiihtotunneli Paipin tukipäätöksissä.

Vuoden 2006 osakasluettelon mukaan luottamushenkilöiden ja virkamiesten joukosta löytyy useita innokkaita hiihtoniiloja ja -ninnejä.

Kälmi. Voi että on mukava sana.

Se on kälmi mies, minulle sanottiin. Kesti hetken, ennen kuin muistin mitä se tarkoittaa. Viimein raksutti, ja totesin, että niin on.

Vähän harmaa ja sateinen, syksyä odotteleva Torniojokilaakso alkoi yhtäkkiä tuntua kotoisammalta. Lapsuudesta tuttu sana sen teki. Työmatka kääntyy nyt kotia kohti, ja on siis sittenkin tuomisia.

Kuulemma kunnanhallitus myönsi tuen Paipille. Vastaan äänestivät SDP, KD ja yksi Keskustan valtuutettu. Puheenjohtajan ääntä ei siis tarvittu.

Kunnanhallituksen päätös selkeytti tilannetta huomattavasti. Kesäkuussa kaupunginjohtajan putkiyhtiölle antama laina on nyt hallituksessa siunattu.

Myös hiihtoputken myynti-ilmoitus on kadonnut netistä.

Jos olen eri yhteyksissä tiputetut tiedonmurut oikein ymmärtänyt, halliyhtiölle jää tuen jälkeen riihikuivaa rahaa laskujen maksun jälkeen muutama kymppitonni. Niillä pitäisi sitten selvitä ensi syksyyn saakka.

Uskoo ken tahtoo.

Tapaus osoittaa, että kaupunki, jolla on pätevä johtaja ei hallitusta tarvitse. Tulen ehdottamaan ensi maanantain valtuuston iltakoulussa ensisijaiseksi säästökohteeksi kaupunginhallituksen lakkauttamista.

–

ps. Jos joku luulee, että vitsailen, niin en muuten vitsaile. Kyseessä ovat yhden yhtiön taloutta vakavammat asiat. Lukekaa esimerkiksi Jarkko Kallion blogista Jarkon päätelmät, niin ehkä pääsette kärryille.

Pitää kai vaihtaa lehteä, kun Paimion asioista saa paremmin tietoa Turun Sanomista kuin Kunnallislehdestä. Päivän Paimio-pamaus kertoi, että

• koulutaksi jättää 10 lasta puoleksi tunniksi 110-tien pysäkille odottamaan koulubussia, ja
• kunnanjohtaja on antanut kaupunginhallituksen puheenjohtajan tietäen Paipille förskottia 20 000 euroa.

Näissä olisi ainesta vaikka radion Jälkiviisaille.

Koulukuljetusta eivät koulutoimen virkamiehet ole viikossa saaneet kuntoon. Kiireesti se pitää tehdä, sillä bussia odottavat lapset ovat koulutoimen vastuulla silloin, kun koulutaksi on heidät pysäkille kiikuttanut.

Paipin suhteen taas näyttää siltä, että Paimiossa on turha kaksoisorganisaatio. Jos luottamushenkilöiltä ei tule suostumusta ajoissa, virkamies voi “terveeseen järkeen” vedoten antaa rahat siitä huolimatta.

Paimion kaupunginhallituksen puheenjohtaja ennakoi hiihtotunnelin tuen äänestyksen päättyvän tasapeliin. Tuen puolesta äänestää koko kokoomuksen joukkue ja ilmeisesti yksi tai kaksi keskustalaista. Vastustuksensa ilmaissut KD on vaa’ankieliasemassa aina ollut valmis neuvottelemaan.

Jos hallitus hyväksyy ehdotetun 60 000 euron tuen, ei valtuusto sitä todennäköisesti siunaa.

Tähän asti Paipin on pitänyt pystyssä jämerästi yhtä pitänyt Keskusta, Kokoomus ja KD. Jos viisi luottamusmiestä ja -naista lipeää rivistä, peruuntuu tukipaketti ja kunnassa päästään viimein keskittymään taloudelle tärkeämpiin kysymyksiin. Talous vakaantuu ainoastaan käyttömenoja kutistamalla, ja siihen ei selvästikään nyt riitä virkakoneistolla paukkuja, kun huseerataan elinkeinotukien ja Höpöhöpö-terveydenhuoltoselvitysten kanssa.

Kokoomuslaiset hallituksen jäsenet miettivät varmasti tarkkaan miten äänestävät. Jos tuki kaatuu valtuustossa kokoomusryhmän enemmistön äänestäessä sitä vastaan, on katkolla myös paikka hallituksessa.

En ymmärrä kokoomuksen perusteita tekohengitykseen. Kaikki tietävät, että kunnan itsenäisyys ei ole miljoonasta kiinni, vaan siitä, että käyttömenot saadaan kuriin. Paippi tarvitsee kaupungin tukea joka vuosi vähintään 100 000 euroa. Jos tällaista turhaa käyttömenoa ei saada kuriin, niin miten päästään käsiksi vaikeampiin?

Tulee mieleen, että joillekin asianosaisille olisi miellyttävämpää, jos tuki hyväksyttäisiin ilman mutinoita. Silloin ei tarvitsisi miettiä, että miten periä takaisin Paipille 30.6.2010 viranhaltijapäätöksenä annetut 20 000 euroa. Tai sitä, että miten tuki ylipäänsä voitiin antaa ilman hallituksen siunausta.

Kuva: Nerzy. Joitakin oikeuksia pidätetään. 

Kunnallislehti on ollut Paimion hiihtoputken asioista viime viikot hiljaa. Kylilläkin jo kaikki tietävät, että tukea ei putkelle ole enää herumassa. Mitäpä sitä uutisoimaan, kun kerran kaikki tietää.

Tai sitten Kuntsarissa on ajateltu, että asian loppuselvittelyistä tulee vielä melkoinen myrsky, johon ei haluta sekaantua.

Turun Sanomien uuttera tutkiva journalismi on valottanut tilannetta koko maakunnalle viimeistään tänään sunnuntainumerossa. Hiihtoniiloja ja -ninnejä kaivataan n. 30 000 kertakäynnin verran, jotta putki ei mene konkurssiin. Jos se olisi näin yksinkertaista, niin voisi epäillä, että konkurssiuhka on pelkkä mainostemppu.

Asian tiimoilta oli haastateltu mieltään muuttaneita valtuustoryhmiä ja heidän perusteitaan. Kokoomuksessa oltiin viimein realisteja. Ehdotettu tuki on peanuts, ja jos se myönnetään, niin vuoden lopulla tulee taas porukka hattu kourassa kunnantalolle. Keskustan kanta tuntui perustuvan yleisempään mielipahaan, jota ahdingossa rämpivässä kunnassa koetaan.

Itse en erityisesti välitä siitä, minkälaista pyhää vihaa kaupunkilaiset tuntevat. Asian ratkaisu kuntalaisten parhaaksi vaatii vain laskentaa siitä, mikä ratkaisu tulee halvimmaksi.  Vihreät ovat vastustaneet putken tukea alusta lähtien. Jos yritys ei ole elinkelpoinen, sen tekohengitys aiheuttaa kunnalle konkurssia suuremmat kulut nopeasti - eikä edes estä konkurssia.

On täysin käsittämätöntä, että kaupunki on tukenut hanketta tähän asti täysin vastikkeetta. On toki hiihtolippuja saatu, mutta kun olisi pitänyt vaatia tervehdyttämisohjelmaa, tai edes laskelmia siitä, että minkä verran rahaa vuositasolla vaaditaan. Siis oikeita laskelmia, ei niitä tupakkiaskiunelmia, joilla hanke käynnistettiin.

Puoli vuotta edellisen tukipaketin jälkeen yhtiöllä on laskuja rästissä jo kymmenien tuhansien eurojen verran. Nyt tingattu 60 000 euron tuki ei riittäisi tälle vuodelle. Aina toukokuuhun asti, jolloin Osuuspankki vetäytyi tukijoista, oli kaupunginhallituksen enemmistö sinisilmäisempiä kuin Paul Newman.

Oma arvaukseni putken vuotuisesta tuesta on 200 000 euroa. Tilinpäätöksen perusteella on syytä epäillä, että tämäkään ei välttämättä riittäisi tulevina vuosina.

Jos kaupunginhallitus evää tuen ensi keskiviikkona, hallituksen pitää myös ohjeistaa putkiyhtiön hallituksessa istuvat edustajansa toimimaan sen mukaisesti. Tästä pelleilystä on tultava loppu.

Kuva: Frederic Poirot.  Joitakin oikeuksia pidätetään.

Kollega Kallio kirjoittaa koulumatkoista. Olen täysin samaa mieltä. Paras koulumatka on kävelty tai pyöräilty koulumatka. Tai vaikka hiihdetty, niin kuin tuossa vielä 6 vuotta sitten pellon poikki Kalevan kouluun mentiin.

Maailma muuttuu. Koulut muuttavat keskustaan ja hevospelit vaihtuvat autoiksi. Koulukyydit tulevat joissakin paikoissa välttämättömiksi, eikä paluuta entiseen ole.

Syrjäkylällä asuvalle pikku koululaiselle parasta olisi linja-autoliikenne ja kohtuullinen matka pysäkille. Siinä saisi hilpasta kilsan tai kaksi pari kertaa päivässä. Huonomuistisempikin oppisi pitämään huolta asioistaan pari kertaa bussista myöhästyttyään.

Pysäkit vielä löytyy joka kylältä, mutta linjaliikennettä enää harvalta. Vainion Liikenne karsii linjojaan tasaiseen tahtiin vuodesta toiseen. Osasyynä ovat koulutaksit. Kun lapset kuljetetaan ovelta ovelle, jää bussilta puolet matkustajista saamatta. Ei ole mitään järkeä siinä, että kaksi autoa ajelee samoja seutuja. Valitettavasti se, joka lopettaa, on bussi, kun pitäisi saada järjestettyä toisinpäin.

Hirvonpään suunnalla taksia ja bussia on tänä syksynä pyritty yhdistämään. Lapset haetaan taksilla, joka jättää heidät 110-tien pysäkille odottamaan bussia nro 111. Taksi jatkaa hakemaan muita lapsia. Tämän ns. syöttöliikenteen edut ja haitat olivat esillä jo viime talvena, kun viimeiset kyläkoulut lopetettiin ja kuljetuskustannuksista käytiin kipakkaa keskustelua.

Koulukuljetusten suurimmaksi ongelmaksi ovat nyt nousseet odotusajat. Hirvonpään vanhempien mukaan keskimääräinen odotusaika pysäkillä on yli 20 minuuttia. Yli 10 kouluikäistä vilkkaan tien varrella… riski onnettomuudelle on selvä.

Koulutuslautakunta saa toivottavasti asian käsiteltäväkseen jo ensi kokouksessa, vaikkei asia postitetulle esityslistalle ehtinytkään.

Näiden lasten koulupäivä on alkanut taksiin astumisesta. Odotusaika vaihtopysäkillä on koulutoimen vastuulla, ja riskien karsinta samoin.

Kuva: Joitakin oikeuksia pidätetään. Mister.Tee

Perttu Hemminki kirjoitti aamun Kunnallislehdessä Paimion kuumimmasta huhusta. Paippi menee nurin, sanovat.

Huhua levittävät kuulemma poliitikot. Merkillistä. Ei poliitikkojen tarvitse huhuilla, sillä Paipin kohtalo on poliitikkojen käsissä. Putki menee konkurssiin sitten kun Paimio lopettaa Paipin tukemisen. Epätietoisuuteen ja huhuihin ei ole tarvetta.

Jos toimittaja Hemminki siis on kuullut jonkun poliitikon sanovat, että nurin menee, niin kyseessä ei pitäisi olla huhu. Puhuja tietänee mistä puhuu.

Mutta ehkä toimittaja Hemminki tarkoittikin, että puheista huolimatta muuta ei ole näkynyt. Lehdistötiedotetta ei tosiaan varmaan ole kukaan lähettänyt. Silloin sopii toimittajan vaikkapa soittaa sinne keskustaoikeistoon ja kysyä. Sillä lailla niitä uutisia syntyy.

Ensi viikolla Paipin tuki on hallituksessa. Turun Sanomissa on ilmeisesti juttu sitä ennen.

PS. Selvyyden vuoksi: Vihreillä ei ole mitään uutisoitavaa. Kantamme on muuttumaton: tukieuroja ei putkesta koskaan saada takaisin. Sen vuoksi niitä ei pidä sinne antaakaan.

PPS. Salon Seudun Sanomat on lukenut ensi viikon hallituksen esityslistaa. Kaupunginjohtaja tuo tukisopimuksen hyväksyttäväksi. Siinäpä se selviää.

Vielä nykyäänkin on tilanteita, joissa tarvitaan yhteishenkeä. Siis sellaista uskoa, että yhdessä homma hoituu paremmin kuin yksin.

Haja-asutusalueen jätevedet on oiva esimerkki. Jätevesien hoito on helpointa, tehokkainta ja halvinta painevesiviemärillä. Se voidaan kuitenkin rakentaa vain jos riittävä joukko ihmisiä lupaa osallistua. Mukaan tulijoiden määrää ei kuitenkaan voi saada tietää muuten kuin aloittamalla hankkeen.

Tällaisissa tilanteissa monet helposti laskeskelevat, että kun on mahdollista, että viemäriin liittyy vähänlaisesti väkeä, saa oman puhdistamon halvemmalla.

Kun riittävän moni ajattelee näin niin niinhän siinä käy. Viemäristä tulee kallis.

Kun riittävän moni taas ajattelee, että tärkeintä on tehdä homma yhdessä ja hyvin, niin käykin päinvastoin. Viemäri tulee huomattavasti halvemmaksi kuin oma puhdistamo, sillä viemärin rakentaa suunnilleen samalla hinnalla 50 ja 100 taloudelle.

Jos kaikki kuitenkin hetkeksi unohtaisivat oman edun, ja miettisivät vain, että miten tämä homma hoidetaan parhaiten yhdessä, päädytään samalla myös jokaiselle yksilölle edullisimpaan ratkaisuun.

Kalevan viemäriosuuskunta kasvaa ja viemäri halpenee

Geenimuuntelun laajamittaista käyttöä perustellaan sen mahdollisuuksilla. Suuremmat sadot, pienemmät lannoitemäärät, ilmastonmuutoksen vastustaminen, ravitsemuksellisesti parannetut koostumukset, kokonaan uudet makuelämykset jne.

Nämä kaikki ovat hyviä tavoitteita. Ongelmana on, että tähän asti muuntelulla ei ole juurikaan tähän suuntaan menty. Geenimuuntelun levinneimpiä tuloksia ovat erilaiset torjunta-aineille vastustuskykyiset lajikkeet, jotka ovat lisänneet torjunta-aineiden käyttöä.

Geenimuuntelun lisääminen nykyisen lainsäädännön vallitessa aiheuttaisi huomattavia haittoja koko yhteiskunnalle.

1. Viljelijöiden aseman heikentyminen. Kun kylvösiemenet ovat yrityksen patentoimia ja niiden mukana on ostettava esimerkiksi kustomoitua torjunta-ainetta, viljelijän itsenäisyys heikkenee. Joko ostat tältä yritykseltä tai lopetat viljelyn. Kun tuotantopanokset ostetaan tilan ulkopuolelta, on kasvatettava tilakokoa ja siirryttävä entistä enemmän kohti teollisia tuotantoyksiköitä. Maatalousvaltaisissa kehitysmaissa tämä johtaisi katastrofin puitteet saavuttavaan maaltapakoon. Suomessakin maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäminen olisi huomattavasti hankalampaa.
2. Erilläänpidon kustannukset. Kun geenimuunneltu aines on pidettävä erillään viljelyssä, jalostuksessa ja kaupassa, aiheutuvat kustannukset nousevat muuntelun yleistymisen myötä. Kun ne nousevat riittävästi, yritykset lopettavat muun kuin muunnellun materiaalin välittämisen. Näin on jo käynyt rehuteollisuudessa.
3. Valinnanvapauden katoaminen. 70 % suomalaisista ei halua geeniruokaa pöytäänsä. Kohtien 1 ja 2 seurauksena heidän on kuitenkin sitä ostettava, jos muuntelua kasvaa nykyisestä.

Jos geenimuuntelua halutaan hyödyntää kaikkien eikä vain kasvien patentoineiden yritysten eduksi, sitä pitää säädellä nykyistä voimakkaammin. Turvallisuuden lisäksi on katsottava, että muuntelun tavoite ylipäänsä on yhteisen edun mukainen.

Yksinkertaisimmin tähän päästäisiin kieltämällä muunneltujen kasvien patentointi. Muuntelun painopiste siirtyisi yrityksistä tutkimuslaitoksiin, jotka jo nyt toteuttavat yleishyödyllisiä tavoitteita.

Tämä ratkaisisi ongelman numero 1, mutta ei numero kakkosta, mikä taas juontuu kolmosesta, joka puolestaan johtuu siitä, ettei muuntelusta ole tähän asti ollut hyötyä ihmisille, jotka ruoan syövät.

Johtopäätös on sama kuin finanssikriisissä. Markkinoita on säädeltävä. Muuten voitot yksityistetään ja riskit sosialisoidaan.

Kuva: S Migol. Some Rights Reserved.

Vihreiden ruokapoliittisen ryhmän ainut kiistakapula on ollut odotetusti GMO-luomu -asetelma. Halutako molempia, jompaa kumpaa vai jotain ihan muuta, kas siinäpä kysymys.

Osa ryhmästä suhtautuu asiaan kylmän viileästi pitäen GMO-kysymystä asiantuntijakysymyksenä. Testit läpäisseet geneettisesti muokatut organismit on hyväksyttävä, koska ne ovat turvallisia ihmisille.

Osa näkee GMO:ssa suuren mahdollisuuden pelastaa maailma nälänhädältä ja keinolta taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Osa näkee tulevaisuuden luomussa, joka huomioi ympäristön kaikissa tuotannon vaiheissa, ja johon panostamalla voidaan saavuttaa riittävä ravinnontuotanto samalla kun luonnon monimuotoisuutta edistetään.

Oma näkemykseni muotoutunut pikku hiljaa. Pidän kohtuullisen selvänä, että testatut geenimuunnellut viljelykasvit ovat ihmisille turvallisia. Toisaalta en voi olla miettimättä mitä tapahtuu ekosysteemille, kun geenimuunnellut tuulipölytteiset lajikkeet levittäytyvät kaikkialle luontoon. Muunnellut organismit ovat ikään kuin vieraslajikkeita kaikkialla. Ympättyjen ominaisuuksien vuoksi ne voivat muuttaa ekosysteemin tasapainoa rajustikin.

Leviämisongelmaa on tähän asti vähätelty. Geenirapsin villiintyminen USA:ssa kuitenkin osoittaa, että muunnellut kasvit eivät pysy pellolla. Torjunta-aineille vastustuskykyisestä rapsista tulee rikkakasvi, ja siitä koituu kustannuksia viljelijöille. Vakavampi uhka ovat kasvuominaisuuksiltaan muunnetut kasvit, joilla on kilpailuetu ekosysteemin muihin kasveihin, kuten esimerkiksi kuivuutta sietävät heinäkasvit.

Pidän myös selvänä, että GMO johtaa suuren mittakaavan agritalouteen. Jotta muunnellusta organismista saadaan voittoa siihen sijoitettujen tuotekehityspanosten vastikkeeksi, täytyy sen käytön olla tehokasta. Se tarkoittaa isoja tiloja ja isoja koneita.

Tämä linja tietää huonoa luonnon monimuotoisuudelle ja työllisyydelle. En näe järkeä siinä, että pelastamme maailman nälänhädältä halvalla ruoalla tuhoten samalla puolet ekosysteemistä ja tehden kehitysmaiden maatyöläisistä työttömiä. Tai Suomen vielä olemassaolevista pikkutilallisista.

Kirjoitimme yhdessä työryhmään kuuluvan Marja Nuoran kanssa asiasta Vihreään Lankaan viime viikolla. Päähuolemme oli, että laajamittainen geenimuuntelu johtaa erilaisten ympättyjen ominaisuuksien leviämiseen luontoon, hitaasti mutta varmasti, ja että näiden ekosysteemivaikutuksia on mahdotonta ennustaa. Toinen akuutimpi ongelma on siinä, että kun muunneltu siemen sekoittuu tavanomaiseen tai luomuun, ei näitä enää voida myydä muuna kuin GMO:na. Toisin sanoen: jos annat GMO:lle pikkusormen, se vie koko käden.

Vastaus tämän viikon Langassa oli odotetun kaltainen. Tieteen ja tekniikan vihreät ry:n pj. Jan Moliis toteaa, että koska kaikki perinteisetkin viljelykasvit on tuotettu ihmisen jalostuksen avulla, ei geenimuuntelu poikkea niistä. Kaikki kasvit ovat Jan Moliisin mukaan “keinotekoisia”, ja siksi vastustuksemme on turhaa.

Tämä vastaus kuvastaa hämmentävällä tavalla sitä, miten huolellakin kirjoitettu artikkeli menee ohi, kun oma kanta on naulattu kirkon oveen.

Emme olleet huolissamme luonnollisuudesta. Sen sijaan olimme huolissamme ihmisen vaikutuksen lisääntymisestä ekosysteemissä. Olimme huolissamme tavanomaista ja luomua viljelevien ja jalostavien ihmisten ja yritysten elinkeinoista. Kiinnitimme huomiota sosioekonomisiin vaikutuksiin, joille Jan Moliis ja VIITE tuntuvat viittaavan kintaalla.

Ennen kaikkea olimme huolissamme ihmisten valinnan vapaudesta. Kun 70 % suomalaisista ei halua geenimuunneltua ruokaa pöytäänsä, ei asiaa voi ratkaista vain tieteellisten turvallisuustestien avulla tai kertomalla, että muunnellun organismin perimästä 99,99 % on entisellään.

Se olisi vähän sama kuin sanoisi ydinsähköstä, että eihän se pistorasiasta tullessaan poikkea mitenkään tuulella tuotetusta.

Ovat keksineet uuden termin.

Pitää kuulemma toteuttaa hallittu konkurssi. Tätä nyt toistellaan lehdessä, radiossa ja muissakin viesteissä kuin jotain autuaaksi tekevää mantraa. Tulee siitä sanojalle ehkä semmoinen olo, että parhaani tein ja teen edelleen, mutta luonnonvoimat olivat vastaan.

Tietävätköhän termin käyttäjät, että hallittu konkurssi tarkoittaa useimmiten pesän putsaamista ennen velkojia?

Konkurssi kas kun on se tilanne, jossa toiminta tuottaa niin paljon tappioita, että se lopetetaan. Siksi paras konkurssi on nopea konkurssi. Rahanmeno loppuu kun töpseli vedetään seinästä.

Puimurin jymy kuuluu illalla myöhään. Aamulla on kastetta, kun pyöräilemme pojan kanssa pysäkille.  Syksy on ilmassa. Pian tulevat aamut, jolloin niityllä nukkuneen pässin turkki olisi kuurassa.

Tänään pidimme vauhdittoman pituushypyn kisat bussia odotellessa. Ainakin puolitoista metriä!

Bussi tulee Salon suunnasta vartin yli kahdeksan. Leikkiaikaa koulun pihalla kavereiden kanssa jää puoli tuntia. Se on kiva.

Kalevantie menee enimmäkseen vanhaa kärrytien pohjaa. Mutkia ei ole suoristettu. Tie on pyörien ja moottoripyörien suosiossa, ja yli 90 asteen shikaaneja on ainakin kolme. Se on kaunis tie.

Nopeusrajoitus tiellä on 80 km/h, ja sitähän noudatetaan. Hiljempaa ei yleensä ajeta. Tiellä on pari kohtaa, joissa sattuu yhteen mutka, risteys, tien viereen asti ulottuvat pensasaidat ja bussipysäkki. Näkyvyys on 10 metriä eteenpäin. Salosta päin tullessa esimerkiksi Kalevan Pajalle kääntyminen onkin haaste: pitää ajaa hiukan ohi risteyksestä, jotta näkee mutkan taakse, ja tehdä sitten vasta tiukka käännös vasemmalle ja taaksepäin.

Pienille koululaisille kauniin tien mutkat ja näköesteet merkitsevät Koululiitu-ohjelmaan merkittyjä vaarallisia ylityksiä. Siksipä bussiin pitäisikin hypätä jo klo 7.55, jolloin bussi kulkee meidän puolta kohti Saloa. Siitä tulisi aika pitkä päivä. Kotoa lähtö 7.40 ja kotiin paluu 15.50. Lyhennän sitä puoli tuntia saattamalla pojan toisella puolen tietä olevalle pysäkille.

Kouluun on viisi kilometriä, ja se on vielä liian paljon pyöräiltäväksi. Bussilta menee matkaan puoli tuntia. Kuka vielä väittää, että elämän tahti on nopeutunut?

Bussien aikatauluissa ja ajoreiteissä on tänä syksynä Paimiossa ollut kuulemma normaali hässäkkä. Kalevantiellä bussien reitit ovat poikenneet siitä, mitä koulutoimen kansliaan on ilmoitettu. Pikkujuttu sinänsä, mutta Kalevan Pajan shikaanissa näin jo lähes yliajon, kun väärälle puolelle jätetty koululainen ylitti tien huolimattomasti. Onneksi mutkan takaa tuli kyläläinen, joka tiesi varoa ja ennätti jarruttaa viidenkympin vauhdista.

Koulutuslautakunnan puheenjohtaja on kuitenkin todennut, että tähän on nyt tultava loppu. Se on hyvä päätös, sillä hässäkän selvittämiseen menee aina enemmän aikaa ja rahaa kuin sen välttämiseen.

Onneksi bussikuskit ovat supermukavia ja aina valmiita auttamaan. Yritän ottaa heistä oppia.

Fazerin ruokapuoli eli Amica tarjoaa teemaviikolla vähähiilistä ruokaa. Tuttuja juttuja: sesongin kasviksia, marjoja, järvikalaa. Hyvä idea tuo esille ruoan ympäristövaikutuksia.

Pikku ongelma on siinä, että näillä ei ympäri vuoden pärjää. Sesongin kasvikset kutistuvat lanttuun ja perunaan lokakuun jälkeen, niin että se on sitten marjoja ja kalaa loput 9 kuukautta. On varmaan pakko suostua ulkomaisiin vihanneksiin.

Minua ilahduttaa tietysti marjojen vähähiilisyys. Ehkä jossain vaiheessa saadaan tarkkoja lukuja pöytään ja voidaan verrata, että innocent vai Lapin Maria.

EU suunnittelee parhaillaan muuntogeenisten kasvien hyväksyntään helpotuksia. Vastapainoksi jäsenvaltioille esitetään myös oikeutta kieltää muuntelu alueellaan kokonaan.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa on juuri havaittu geenimuunnellun rapsin levinneen laajalle ympäröivään luontoon. Torjunta-aineille vastustuskykyisestä rapsista odotetaan nyt vaikeaa rikkakasvia. Jo aiemmin on Kanadassa jouduttu luopumaan luomurapsin viljelystä tuulen tuoman muuntogeenisten lajikkeiden siitepölyn vuoksi.

EU:ssa keskustelu muuntogeenisistä kasveista on käyty lähinnä niiden turvallisuudesta ihmiselle.

Se on välttämätön, mutta ei riittävä seula uuden kasvin hyväksynnässä. Jatkossa on kiinnitettävä enemmän huomiota geenimuuntelun yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.

Mitä sosioekonomisia seurauksia muuntelun laajamittaisella käytöllä sitten voisi olla?

Geenimuuntelu edellyttää pääomia. Siksi se helposti johtaa tuotannon keskittymiseen ja viljelijöiden kasvavaan riippuvuuteen siementen ja torjunta-aineiden toimittajista. Kehitysmaissa tämä voi johtaa katastrofiin. Suomessakin suuntaus tarkoittaisi tilakokojen kasvua ja teollisten tuotantoyksikköjen läpimurtoa.

Muunneltujen kasvien erilläänpito muista aiheuttaa kustannuksia. Teollisuus voi päästä siitä eroon lopettamalla muun kuin muunnellun materiaalin käytön. Näin on jo käynyt eräissä rehuviljoissa.

Muunneltujen kasvien hallitsemattomasta leviämisestä kärsii ensimmäisenä luomuruoka, jossa ei sallita muunneltuja aineosia lainkaan. Vaarassa on myös tavanomainen tuotanto, jossa sallitaan alle yksi prosenttia geenimuunneltua ainesta.

Kuluttajakin kärsii, sillä 70 prosenttia suomalaisista ei edes halua geeniruokaa lähikauppaansa.

Koska geenimuuntelulla on haittapuolensa, pitäisikin aina arvioida myös saatava yhteiskunnallinen hyöty. Muuntogeenisen kasvin ainut etu ei saa näkyä sen omistavan yrityksen tilinpäätöksessä.

Jos EU kuitenkin lieventää geenimuuntelun säätelyä, on jokaisen jäsenvaltion tarkasti harkittava salliako sitä alueellaan. Suomessa erikoistuminen tavanomaiseen ja luomuviljelyyn ja niistä tuotettuihin elintarvikkeisiin olisi luonteva valinta.

Saska Tuomasjukka

• Kirjoittaja on yrittäjä ja filosofian tohtori.

TS Kirjoittajavieras 17.8.2010 

Kansanedustaja Pertti Hemmilä moittii maaseudun jätevesien puhdistuksesta koituvaa hintaa ja vaatii jätevesiasetuksen kumoamista (KL 10.8.2010). Huoli kustannuksista on ymmärrettävä, mutta täyskäännös asettaisi ihmiset eriarvoiseen asemaan.

Maaseudun jätevesien puhdistaminen vähentää pinta- ja pohjavesiin päätyvien ravinteiden määrää. Tavoitteena on turvata puhdas juomavesi ihmisille ja elävä luonto jälkipolville. Jätevesiasetuksen poikkeuksellisen pitkä 10 vuoden siirtymäaika päättyy vuoden 2013 lopussa.

Maaseudulla kymmenet tuhannet uudisrakennukset ja suuri osa vanhoista kiinteistöistä on jo rakentanut itselleen asianmukaiset puhdistamot. Jos asetus kumotaan, pääsevät mattimyöhäiset hyötymään puhtaammista vesistä, jotka ovat kustantanee asiansa hoitaneet naapurit. Tällaisen eriarvoisuuden hyväksymiseksi pitäisi olla vähintäänkin vahvat perustelut.

Kansanedustaja Hemmilän mukaan Tekniikan Maailman testit osoittavat puhdistamot susiksi. Päinvastaisia tuloksia löytyy kuitenkin runsaasti. Esimerkiksi Varsinais-Suomen kestävän kehityksen asiantuntijakeskus Valonia seuraa parhaillaan kymmeniä eriä puhdistamoita ympäri maakuntaa (www.valonia.fi → jätevesi).

Valonian tulokset osoittavat, että lähes kaikki seuratut puhdistamot täyttävät vaatimukset, ja saman osoittavat Suomen ympäristökeskuksen testit. Tekniikan Maailma on toki tärkeä tiedonlähde monelle, mutta lainsäätäjän soisi perehtyvän myös viranomaisten tuloksiin

Se on selvää, että toimivat laitteistot maksavat. Hyvän puhdistamon tai vielä paremman painevesiviemärin hinta asettuu 10 000 euron tienoille. Hinta tuntuu kovalta, mutta lähinnä siksi, että tähän asti jätevedet on johdettu vesistöihin ilmaiseksi.

Saastuttaminen ei ole koskaan ilmaista. Maaseudun harmittomilta tuntuvista ravinnepäästöistä hinta lankeaa nyt maksettavaksi Itämeren ranta-asukkaille, mökkiläisille ja kalastajille, jotka joutuvat seuraamaan meren muuttumista suureksi sakokaivoksi.

Haja-asutusalueiden jätevesillä on merkitystä, sillä 20 % Suomen kiinteistöistä on vailla kunnon viemäröintiä tai puhdistamoa. Käsittelemättömiä jätevesiä luontoon laskeva talous kuormittaa vesistöjä kymmenkertaisesti muihin verrattuna.

Suurin saastuttaja on toki edelleen maatalous. Ympäristötuen ehtoja onkin muutettava kiireesti vastaamaan tuen tavoitteita. Tuki kuuluu niille, jotka vähentävät pelloilta karkaavien ravinteiden määrää tutkitusti tehokkailla viljelytekniikoilla.

Saska Tuomasjukka
Vihreät
Maaseudun asukas

Mielipidekirjoitus Kunnallislehdessä 17.8.2010

Asiaa käsitteli myös mökkiläinen Karunasta ja päätoimittaja kolumnissaan. Mökkiläinen otti todesta Hemmilän väitteet Suomen ympäristökeskuksen lahjotuista tuloksista ja päätoimittaja moitti julkista keskustelua hämmentäväksi. Olen Tukian kanssa samaa mieltä. Vaikka vaalit ovat tulossa, pitäisi istuvien kansanedustajien pitäytyä faktoissa.

Ylihuomenna esikoinen menee toiselle luokalle ja kuopus eskariin. Syksy on mitä ilmeisimmin alkamassa.

Syksy on mukava. Helteet jäävät taakse ja ilmastonmuutos  unohtuu. Säiden viiletessä on mukava tehdä uuniruokia, joilla lämpenee myös talo. Pitkästä aikaa pääsee leipomaan pullaa!

Syksyllä alkaa myös palveluiden karsinta. Jos opetusministeriöltä viimein tulee odoteltu miljoonalasku, on Paimiolla vuoden lopussa kattamatonta alijäämää lähemmäs 10 miljoonaa euroa. Ei me siihen kuolla, mutta jotta siitä päästään eroon edes ensi vaalikauden aikana, on palveluista pakko leikata.

Valtuustoryhmät pohtivat kohteita parhaillaan. Se on hieman turhaa, sillä kun virkamiehet lopulta työn tekevät, olisi yksinkertaisempaa, että he ensin esittelisivät vaihtoehdot, joista sitten luottamushenkilöt valitsisivat.

Vihreät ja tarkastuslautakunta esittivät jo keväällä, että Paimion on karsittava palveluitaan ydinpalvelu-tukipalvelu -jaottelun pohjalta. Valtuustoryhmien kokoontuessa olisikin tärkeää miettiä juuri sitä, mitä ovat ne palvelut, joiden vuoksi kunta on olemassa. Ne ovat sitä ydintä, jossa omaa osaamista on ehdottomasti kehitettävä.

Ydinpalvelu-ajattelun kautta saatavat säästöt syntyvät kuitenkin hitaasti. Käytännössä palvelupaketin läpikäymiseen tarvitaan ulkopuolinen asiantuntija, kuten tarkastuslautakuntakin esitti. Toimenpide-ehdotukset voitaisiin tällöin saada keskitalvella, ja toimista alkaisi kertyä säästöä ensi vuoden syksyllä.

Sitä odotellessa on leikattava investointeja. Harmillisesti takana on jo monta turhaa ja turhan kallista rakennusprojektia (esimerkiksi Naskarlan infra ja lukio). Kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, nousee yhtenä järkevänä säästökohteena yksi ylitse muiden.

Väestönkasvusta tulee kunnalle kuluja ensimmäiset 15 vuotta. Kuntaan muuttava ihminen tarvitsee tien, sähköt, veden ja viemärin. Sen jälkeen tarvitaan neuvolaa, päiväkotia, koulua ja terveydenhuoltoa. Toki kuntalainen maksaa veroja, mutta tutkittu totuus on, että ensimmäisen puolitoista vuosikymmentä kunta menettää rahaa. Kun Paimio Turun Sanomien tietojen mukaan ei ole houkutellut erityisen kovapalkkaisia muuttajia, on meillä takaisinmaksuaika keskimääräistä pidempi.

Paimion kannattaakin nyt laittaa kasvusuunnitelmat naftaliiniin ainakin siihen asti kun alijäämä on maksettu pois.  Esimerkiksi Naskarlan teihin ja putkistoihin upposi tänä vuonna 700 000 euroa.  Uusien asuinalueiden hankinnasta, kaavoituksesta ja toteutuksesta luopumista pitää vakavasti harkita.

Ostin suunnistuskengät ensi kertaa 20 vuoteen. Edelliset olivat ihan hyvät vielä torstaina, aina puoleenväliin rataa. Hieman vasen kenkä tosin pyöri jalassa, ja niinpä kiristin nauhoja kutosrastilla.

Sitä ei tietenkään olisi pitänyt tehdä. Pohjasauma ratkesi. Siinä vaiheessa kun jalka tuli kengästä läpi ja kenkä nousi polvilumpion tienoille, totesin helpommaksi juosta sukkasillani. Maalissa toinen kenkä oli samassa tilassa. Snif. Ilmeisesti kenkä kuluu siitäkin, että sitä vain säilyttää vintillä eikä juokse.

Suunnistajan kauppaan mennessäni tiesin sen verran, että haluan nappulatossut. Nuori asiantunteva myyjä sanoi, että viime vuonna ei olisi ollut myynnissä yhtään mallia, mutta nyt on yksi. Pitkäksi venähtäneen harjoitustaukoni aikana piikkarit olivat vallanneet markkinat.

Ajoitin paluuni oivallisesti. Jos olisin aloittanut suunnistuksen uudelleen viime vuonna, olisin joutunut ostamaan hajonneiden kenkien tilalle piikkarit, joilla taas en ole koskaan osannut juosta. Ja sehän taas olisi voinut vaikka turmella loistavasti alkaneen  sijoitusputken Peimarin rasteilla: ensin kolmas, sitten toinen ja miten käykään ensi viikolla.

Toisaalta, ne piikkarit nyt ainakin olisivat olleet hyvä tekosyy perustella vääjäämättä edessä olevaa romahdusta.

Punamullan maine painui syksykierteeseen 80-luvulla. Ei perinnemaalissa mitään vikaa ollut. Nimen käyttö Keskustan ja SDP:n yhteistyön kuvaamisessa veti vain ajatukset aina ihan väärälle tolalle.

Hätätila-, sateenkaari, sinipuna- ja porvarihallitusten jälkeen punamullan maine on parantunut. Nimestä tulee nyt kaikille mieleen ensimmäinen perinteinen maali, ei politiikka.

Eipä sotketa siis vihreätä sekaan, vaikka se ajatuksena siihen sopisikin. Sauvon Elopäivillä keitetyn punamullan ohje löytyy täältä:

punamultaohje.pdf

Mitä ne oikein on ne ydinpalvelut? Päiväkodissakin jo kysyttiin, että noh, olemmeko me? Totta mooses.

Hyvä ettäpohditaan. Olisi pitänyt pohtia jo aiemmin: oikeusasiamiehen nuhteissa Paimion kaupunginhallitukselle todetaan, ettei Paimion hiihtotunnelin tukien päätöksissä ole riittävästi pohdittu sitä, onko tällainen palvelu kaupungille kuuluvaa.

Jos Paimion taloutta ryhdytään tervehdyttämään ydinpalvelu-tukipalvelu -ajattelun kautta, ei putkelle kerta kaikkiaan ole mahdollista antaa enää senttiäkään. Yhtään euroa, joka putkelle annetaan, ei tulla saamaan takaisin. Siksi on täysin mahdotonta jakaa yhtä aikaa putkelle tukia ja työntekijöille lomautuksia.

Aivan toisenlainen käsitys ydinpalveluista vallitsee muuten eduskunnassa. Kansanedustajien selkeä enemmistö on tekemässä Suomesta energiatalouden banaanivaltiota. Harvinaisen lyhytnäköistä. Näin tekevät maailman koulutetuimman kansan edustajat. Siinä se nähdään, ettei koulun penkiltä viisautta löydy.

Jalkapallon MM-kisojen selostajien luennoimia maali- ja maalittomuustietoja mielenkiintoisempi tilastotieto tulee Greenpeacelta:

• mitä enemmän kansanedustaja on saanut vaalirahoitusta, sitä todennäköisemmin hän kannattaa isoa ydinvoimalapakettia

Tämä tosin selittyy sillä, että koko Kokoomus ja lähes koko Keskusta ovat ydinvoiman puolella. Näiden puolueiden vaalirahoista muut ovat voineet vain uneksia. Mutta jos se raha pistää tekemään tuollaisia päätöksiä, niin ehkäpä jatkossa sitä vaille jääminen ei enää kirpaise niin pahasti.

Olen ollut kaksi päivää pohjoisessa, rajan molemmin puolin. Liikutun kyyneliin asti katsellessani tienpenkkoja. Ne kasvavat harvakseltaan heinää, metsälauhaa ja ketokukkia.

Kotona Kalevalla pientareet kasvat myös, rehevästi ja vihreänä. Ravinteikkaassa maassa (jota myös ilmasta laskeutuva lietelantatyppi vahventaa) ketokukat jäävät heinän varjoon. Vihreää joka puolella, tiheänä ja mehukkaana.

Kasvoin Lapissa. Kun lähdin opiskelemaan, en tuntenut kovin suurta kaipuuta. En ainakaan tienpenkkoja kohtaan.

Aivan samanlaista kaipuuta tuntisi varsinaissuomalainen, joka asuisi Lapissa ja kävisi kerran kesässä kotiseudulla. Miten rehevää! Lehtoja! Savinen maa jalkojen alla!

Tänään huomasin, että kaikki ihmiset, joiden kanssa olin ollut tekemisissä, olivat jollain tavoin pieniä. Kapeita tai lyhyitä, ja useimmiten molempia.  Merkillistä miten karu maisema painaa jälkensä.

Perussuomalaisten lempiadjektiivi on nuiva. Minun on niukka.

Paimion menot ylittävät reippaasti tulot. Viimeistään lomautusten myötä tämän havaitsevat kaikki.

Kaupungin talouden hutera pohja on ollut selvillä jo kauan. Paimion taloudessa on noin kahden miljoonan euron rakenteellinen vaje, joka nousukauden aikana voitiin jättää huomiotta verotulojen jatkuvan kasvun ansiosta.

Kun Paimion tulot ovat hyvää keskiluokkaa, täytyy vajeen johtua liian suurista menoista. Kulut koostuvat aina pienistä puroista, mutta Paimion konkurssissa on lisäksi pari erityispiirrettä, joihin on puututtava.

Kunnan investoinnit ovat koko 2000-luvun olleet hyvin suuria, eikä niistä syntyviä käyttökuluja ole osattu huomioida riittävästi. Henkilöstön määrä on kohonnut voimakkaasti, vaikka työvoiman kustannusten tiedetään nousevan tulevaisuudessa. Kaupungin tavoitteleman väestönkasvun nurja puoli ovat sen aiheuttamat kulut niin infrastruktuurissa kuin palveluissakin. Uusi asukas on kaupungille tuloa vasta 15 vuoden asumisen jälkeen. Kaiken huippuna ovat PAKK:n miljoonalasku ja urheiluinvestointien riskien realisoituminen.

Jos ei ole kiire, voidaan menot saada kuriin tiukalla budjetoinnilla. Nopea korjaus ei kuitenkaan onnistu tällä juustohöylämallilla, koska se kohdistuu yhtä lailla tarpeellisiin ja tehokkaisiin palveluihin kuin tarpeettomiin ja tehottomiinkin.

Paimion kaltaisia konkurssikypsiä kuntia on Suomessa nostettu jaloilleen ennenkin. Perusresepti on yksinkertainen.

Kaupungin on viimeinkin tehtävä jako ydin- ja tukipalveluihin. Ydintoimintojen kehittämiseen on panostettava, sillä niiden vuoksi kuntalaiset veroja maksavat. Tukipalveluiden tuottamiseen puolestaan kelpaavat ulkopuolisetkin, mikäli oma työ osoittautuu liian kalliiksi.

Ydinpalvelut löytää helposti: ne ovat niitä, joita ilman tavallisen kuntalaisen arki pysähtyy. Elämäntilanteesta riippuen ydinpalveluita ovat esimerkiksi koulu, vanhainkoti ja sosiaalitoimisto. Muut palvelut ovat sitten tukipalveluita. Jaottelussa on huomioitava myös kaupungin rahkeet. Kauniaisissa ytimeen kuuluu sellaista hyvää ja kaunista, johon meillä ei ole varaa. Tarpeettomiakin palveluita voi löytyä.

Paimion tarkastuslautakunta on todennut, ettei kaupungilla ole talouden tasapainottamiseen toimenpidesuunnitelmaa. Vaikka uusi nousukausi häämöttäisikin horisontissa, rakenteellisen vajeen korjaamiseen on ryhdyttävä.

Saska Tuomasjukka (vihr.)
Tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja

Julkaistu Kunnallislehdessä 18.6.2010 Paimion kaupungin talousarvion innoittamana. Ehkä kummallisin käyttämäni otsikko koskaan.

1. Palkataan Kuntaliitosta selvitysmies
2. Annetaan tehtävä: tehtävä ehdotukset kunnan 2 miljoonan euron rakenteellisen alijäämän korjaamiseksi
3. Toteutetaan ehdotukset siltä osin kuin ne sopivat kunnan ydinpalvelu-tukipalvelu -jaotteluun

Kokenut selvitysmies tulee ehdotusten kanssa takaisin parin kolmen kuukauden päästä. Jos hallitus ja valtuusto siunaavat ehdotukset, on omilla virkamiehillä kädessä tiekartta, jonka mukaan toimia. Tietysti johtavat virkamiehet voivat tulla omienkin ehdotustensa kanssa, mutta minun on vaikea uskoa, että he ehtivät sellaisiin paneutua.

PAIMION KAUPUNGIN TILINPÄÄTÖS 2009
Lyhentänyt Tauno Lehtonen

Mä sain niin ylen runsaasti,
Vaan kaikk´on hävitetty.
Tuhansiin nousee velkani,
Tuo turhiin menetetty.

Mä tuhlailin, kuin pohjaton
Mull´oisi lähde ollut.
Nyt olen paljas, alaston,
On maksupäivä tullut.

Virsi 146 vuoden 1938 virsikirjasta

Kummallista. Jotkut asiat rikkovat luonnonlakeja.

Tomaatit esimerkiksi. Kun ne ovat halvimmillaan, ne ovat myös parhaimmillaan. Tällä viikolla olen elänyt lähes yksinomaan tomaateilla, 1,50 €/kg. Ne ovat yksinkertaisesti aivan mielettömän hyviä.

Hyvästi talvi ja kalpeat kumiset kasvihuonetomaatit, joita en tosin osta, maku- ja ilmastosyistä. Hyvästi siis espanjalaiset mini-, luumu- ja terttutomaatit.

Kausiruokien hinnoittelu ei noudata markkinoiden pyhiä lakeja, ts. parhaat ja himoituimmat maksavat eniten. Kausituotteet maksavat sitä vähemmän mitä lähempänä sadon huippua - niin määrässä kuin laadussa - ollaan. Se on mukavaa minulle ja sinulle, mutta ei tietenkään viljelijälle. Onhan se vähän surullista, että parempi tili tulee multasormiselle viljelijälle talvisesta kotimaisesti kasvihuonetomaatista, sellaisesta, jonka voisi salaattikulhossa hyvin korvata punaisella superpallolla kenenkään huomaamatta eroa.

Kausiruoasta voisi tehdä uskonnon, mutta ei Suomessa. Kausi kun alkaa kesäkuun tomaateista ja päättyy lokakuun omenoihin. Siinä jää hiukan turhan pitkä aika syödä pöydänjalkoja ja jääpuikkoja. Toista on, olen kuullut, Ranskassa tai missä nyt vain siellä Välimeren seudulla. Mutta sielläpä onkin ihmisillä kuulemma heikko moraali. Elävät yli varojensa, ja kieltäytyvät parantamasta tapojaan.

Kummallista.  Johtuisiko kausiruoasta?

Olen sitä mieltä, että jokaiselle uudelle jäsenelle pitäisi lähettää youtube-linkki Bruce Springsteenin tekstitettyyn esitykseen kappaleesta “River”.

Tuli kesä. Lauloin suvivirttä ensi kertaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Silmäkulmahan siitä kostuu.

Kesällä ei mennä nukkumaan. Lapsilla se johtuu siitä, että aamulla ei ole kiirettä mihinkään. Minä vain en ehdi. On hiukan liikaa asioita. Ensi viikolla pitäisi olla yhtä aikaa Toholammilla, Kiinassa ja Helsingissä. Taidan valita Helsingin.

Kesälomaa ei varsinaisesti ole tiedossa, mutta kun perhe menee pohjoiseen mökille, voin kuvitella olevani työmatkalla. Menen varmistamaan, että marjat kasvavat. Jos joku ei tiedä, niin teen Lapin marjoista mehuja. Jos hyvin käy, niitä näkee syksyllä kaupoissa.

Syksyllä koulu alkaa ja opettajat pistetään lomille. Nurinkurista. Mutta kun opettajia ei voi lomauttaa loman aikana, näin sanoo laki. Kuuliaisena koululaisena noudatin lakia aina. Näin vanhemmiten sitä on radikalisoitunut ja ihmettelee, että kun kerran lopputulos on se, että ihmisen palkka jätetään maksamatta, niin eikö sitä tosiaan sitten voi tehdä kesällä.

Tasapuolisuuden nimissä sitä ei voi tehdä. Kun kunta lomauttaa työntekijän, palkkaa ei tule, mutta töitäkään ei tarvitse tehdä. Opettajien pitkänä pidetty kesätauko kirvoittaa usein ihmiset ajattelemaan, että siellähän hyvin sen lomautuksen voisi pitää. Silloin opettajat olisivat ainoa ryhmä, joka tekisi ihan saman määrän työtä kuin ennenkin mutta saisi vain vähemmän palkkaa. Muillahan palkanmaksun keskeytymisen vastineeksi saa myös lopettaa työnteon.

Tästä selviäisi sillä, että lomautettaisiin kaikki loma-aikana. Työntekijöitä kohtaan se oli suurempi vääryys, mutta kuntalaisia kohtaan pienempi kärsimys.

Tiedän, että se on mahdottomuus. Joten palataanpa todellisuuteen: kohtuullisinta olisi todeta, että opettajien kohdalla on jo alennettu palkkoja suunnilleen lomautuksen verran. Tuntikehyksen leikkaukset nimittäin alentavat opettajien palkkoja. Olen vakaasti sitä mieltä, että kunnan työntekiöjiden oikeuksia ei merkittävästi loukata, jos opettajat jätetään lomauttamatta. Tästä hyötyisivät myös huomattavasti kaikki pienet kuntalaiset.

Ajattelin ensin otsikoida Agatha Christien dekkarin vanhalla nimellä, mutta se ei enää käy. Vaikka pitkään vastustin neekerinpusujen nimen muuttamista ja lakupekan logon poistoa, on pakko myöntää, että jos jokin sana loukkaa toista ihmistä, sitä ei pitäisi käyttää.

Sen Christien kirjan toinen nimi on “Eikä yksikään pelastunut”. Eihän sekään käy, ei tässä tuomiopäivästä ole kyse.

Siksi päädyin Tuntemattoman sotamies Vanhalaan. Yksi kerrallaan putoaa napit Suomen erillisliittolaisen Saksan takista, totesi Vanhala, kun laivaston ylpeys Scharnhorst tuhoutui.

Kun vääjäämätön ikävä asia toteutuu, ei voi olla kuin surullinen.

Erityisen surulliseksi Paimion keilahallin konkurssin tekee se, että siinä oli yritystä. Kunnanhallituksen papereita lueskeltua ja halliyhtiön ihmisiä jututettua on tullut selväksi, että keilahalli kantoi vastuunsa, eikä odottanut ihmepelastusta. Yhtiö haki velkasaneeraukseen, ja lähes pääsi sinne. Saman katon alla aloittamassa ollut kuntosali olisi sekä keventänyt vuokrataakkaa että tuonut lisää keilaajia. Yhtiön puuhamiehet ja -naiset myös osoittivat pystyvänsä keräämään lisäpanostusta yksityis- ja yritysosakkailta.

Aivan lopussa velat ja vastuut kuitenkin kohosivat himpun verran liian raskaiksi.

Vaikka halli meni konkurssiin, minä nostan hattua yritykselle. Eikä tämä ole lipeväksi mielistelyksi tarkoitettua tyhjänpäiväistä plörinää, vaan ystävällinen vinkki hiihtotunnelin suuntaan. Jos Paippi aikoo selviytyä pystyssä, sen kannattaisi pyytää nyt vähän neuvoja keilahalliyhtiön väeltä.